Mitä Unityyn tulee, niin varmaan suurin osa kaikesta kritiikistä lienee peräisin yksinkertaisesti muutosvastarinnasta. Enemmän Unityä käytettyäni olen saanut muokattua siitä mieleiseni, ongelmia ei ole ollut, enkä enää palaisi vanhaan. Juuri äsken asentelin 11.10:n kokeilumielessä miniläppärilleni. Sorituskyvyssä ei siinäkään ole mitään valittamista, vaikka odotin hidasteluja miniläppärin heikohkojen speksien ja huonon näytönohjaimen takia.
Ja nyt kun parjaan ihmisiä muutosvastarinnasta, voin sanoa, etten toki ole itse yhtään sen parempi. Tässä poimintoja kommenteistani erään toisen foorumin linux -keskustelusta:
Näin se ihmisen mieli muuttuu:
Päivitin 11.4:ään. Vähän aikaa tuskailin Unityn kanssa, onneksi sen sai lopulta helposti heivattua pois. En käsitä ollenkaan mikä koko muutoksessa on ideana.
Aivan karmealta tuntui.
Editointi edelliseen viestiin: Nyt pienen perehtymisen jälkeen vihaan sitä hieman vähemmän kuin aiemmin.
Nyt olen vielä enemmän tutkaillut Unityä, hyviä puolia alkaa löytyä.
Ja viimeisin versio tähän saagaan on se, että nyt käytän Unityä hyvin onnellisena
Ulkoasusta sai lopulta tehtyä mieleisensä, launcher toimittaa samaa virkaa kuin mitä cairo dock mulla aiemmin, global menu vaatii vielä totuttelua muttei häritse enää. Kaikki asetukset, ohjelmat ja tiedostot (jotka eivät ole launcherissa) saa Dashin haulla auki n. 10 kertaa nopeammin kuin vanhassa Gnomessa. Suorituskyvyssä ei ole mitään valittamista.
Miinuspuolia:
- Jos tykkää klikkailla hiirellä valikoissa, Dashissa navigointi on kammottavaa. On tosin parantunut jonkin verran 10.11:ssa. Minua ei haittaa kun olen enemmän näppisihmisiä ja availen tosiaan suoraan hausta kaikki.
- Tämä on nillittämistä, mutta haussa joutuu odottamaan useita sadasosasekuntteja haun jälkeen ennen enterin painamista, että oikea ohjelma / tiedosto tulee esiin.
- Muokattavuus on hanurista, esim. ikoniteemojen vaihtaminen on hankalaa ja mulla haluamaani ikoniteeman vaihto aiheutti koko perunan kaatumisen.
Kokonaisuus kuitenkin loppupelissä ok, parempi kuin vanha.