Molempia nyt kokeillut ja muutamia huomioita.
Unityn tapa yhdistää valikkopalkki yläpalkkiin on yksinkertaisesti loistava idea, yksi turha rivi pois - enemmän tilaa sisällölle. Unityssä on joitakin bugeja jotka aiheuttavat kaatumisia eri ohjelmien välillä. Esimerkiksi firefoxin kanssa olen tälläistä havainnut, gnome-shellin kanssa en.
Gnome-Shellin tapa esittää avoinna olevat ohjelmistot dashin kautta on myös hyvä, eikä visuaalisesti raskas. Mielestäni parempi kuin unityn tapa. Gnome shellistä puuttuu sammutusnappi, jonka saa ALTilla esiin. Pienennysnapit puuttuu, mutta ainahan ikkunaruudun saa tuplaklikillä kokonaiseksi ja pois.
Molemmat ovat läppärissäni ihan yhtä nopeita, ei tahmaa. Eli, jos nämä eivät muutu graafisesti kovin raskaiksi niin minun mielestäni ollaan oikeassa suunnassa.
Työpöydän kuvakkeet, raskaat valikkorakenteet, niin 90-lukua ja aina pitää muokata. Uudet tuulet puhaltaa työpöytäympäristöissä. Molemmissa on tuo sovellushaku mikä on erittäin tervetullutta. Molemmissa voi laittaa usein käyttämiään sovelluksia suosikkeihin. Esimerkiksi eukolla on selain, writer ja laskin, siinä 90% sen käyttämistä sovelluksista.
Eihän tässä kohta enää hiirtä tarvita ollenkaan, kosketusnäyttöjä läppäreihinkin?