Mitä etua, mitä haittaa

[jukkis88]

Miksi ubuntun automaattinen osiointi tekee liitospisteet hieman oudosti.
Suositellaan, että pitäisi olla erillinen /boot, / juuri /home ja swap.
Kuitenkin ubuntu luo vain /juuren ja swap.
Mitä etua tai haittaa tästä on? Vai onko fiksua matkia ubuntun osiointia myös muissa distroissa ja tehdä osiot kuten ubuntu automaattisesti luo.

[Daneli]

Edut riippuvat täysin siitä mihin ubuntua käytät. Erillisistä /boot /tmp etc. osioista on hyötyä lähinnä serveri käytössä. Jolloin ks. osioiden levyn käyttöä on tarpeellista hallinnoida tarkemmin. Erillinen /home osio on siinä mielessä hyödylinen että käyttäjän tiedostot ovat turvassa silloinkin kun järjestelmä korjaaminen vaatii uudelleen asennuksen. Muuta hyötyä peruskotikäytössä olevalle koneelle ei osioinnista ole. Haasteen asettaa myös ihan itse rauta. SSD- levyille ei perinteisesti ole kannattavaa ollut tehdä esimerkiksi erillistä swap osiota. Osioinin hyödyllisyys ja haittallisuus riippuu siis aivan siitä mihin konetta käytetään ja minkälaista kovalevy rautaa koneessa on.

[Storck]

Suurin hyöty omasta /homesta on uudelleen asennuksessa, tiedot säilyvät ennallaan kun ei jyrää tuota osiota yli.

Tuo /boot omanaan taitaapi olla jo menneisyyttä, sillä tavoiteltiin nopeaa käynnistystä kun se osioitiin levyn alkuun niin Ubuntu starttasi jonkin verran nopeammin. Nykyään ei taida olla enää mitään tuskaisen hitaita bootteja.

Haittaa omista osioista ei kait ole käytännössä ollenkaan.


Samat jutut pätee muihinkin Linuxeihin jotka osioit luo samalla systeemillä.

Asennusohjelma ei tee noita automaattisesti koska olisi hankala olla esim. osioiden koosta samaa mieltä kuin koneen omistaja 
Suurin osa taitaa asentaa Ubuntunsa perusosioinnilla, luulisin.

[topiv]

On vielä yksi tärkeä syy, miksi erillinen /boot -levyosio on lähes välttämätön tietyissä tilanteissa. Levyn käynnistyslohkoon asennetaan viittaus käynnistyslataajaan, joka sijaitsee /boot-levyosiolla ja lukee itse linux-ytimen muistiin. Ytimen lisäksi siellä sijaitsevat mm. konfiguraatiotiedostot, jonka mukaan käynnistyskomentojonot liittävät muut tarvittavat levyosiot käynnistettävään järjestelmään.

Itse käynnistyslataajan pitää osata käsitellä sen levyosion tiedostojärjestelmää, joka on valittu /boot-osiolle. Sen sijaan linux-ydin voi tukea monia uusia tiedostojärjestelmiä, joita voidaan jopa ladata verkon yli tai jotain muuta eksoottista. Grub-käynnistyslataaja ei tue esimerkiksi ReiserFS -tiedostojärjestelmää, jota voitiin käyttää, kunhan /boot oli alustettu ext2-muotoon ja käynnistyslataaja osasi tukea sitä. Näin itse /-juuritiedostojärjestelmä saattoi sijaita ResiserFS-tiedostojärjestelmään alustetulla levyosiolla kunhan linux-ytimessä oli tuki ResiserFS-tiedostojärjestelmälle.

Aikaisemmin tässä ketjussa mainittu /boot-levyosion sijoittaminen levyalueen alkureunaan tuoma nopeusetu on myös totta. Sen lisäksi vanha BIOS oli pitkään rajoitettu siten, että se halusi käyttöjärjestelmäosion alkavan levyn alusta. Kun levykoot kasvoivat ja niiden sektorilukumäärä kasvoi, BIOS ei osannut viitata ison levyn oikeaan kohtaan (LBA-rajoite¹). Rajoite voitiin kiertää luomalla käynnistyslataajalle pieni /boot-levyosio levyn alkuun, jossa sektorinumerot olivat niin pieniä, että BIOS-viittaus toimi oikein. Kun linux-ydin on ladattu muistiin, se alkaa käyttää laitteita suoraan ja ohittaa BIOSin. Näin ollen linux saattoi käyttää yli 127 gigatavun kovalevyjä vaikka tietokoneen emolevyn BIOS ei tunnistanut isoa kovalevyä oikein.

Vielä aikaisemmin PC-laitteiden BIOSissa oli samanlainen 528 MB kokorajoitus CHS-osoitusta käytettäessä.

¹ http://en.wikipedia.org/wiki/Logical_block_addressing

Mainittakoon vielä myös se etu, että jos /home-sijaitsee omalla levyosiolla, se voidaan helposti varmuuskopioida irrottamalla osio varmuuskopioinnin ajaksi (estää tiedostojen muuttamisen varmuuskopioinnin aikana). Samoin uuden käyttöjärjestelmän asentaminen ilman liitettyä /home-levyosiota estää sinne mahdollisesti asennusvaiheessa virhetilanteen aiheuttamat muutokset.

Sinänsä linuxia voi käyttää yhdellä osiolla, koska swap voidaan tehdä tiedostoon samalla tavalla kuin Windowsissa². Jos useampi swap-osio tai -tiedosto sijaitsee eri levyillä, linux automaattisesti käyttää sitä raidoitettuna ("RAID") ja siitä saadaan nopeusetua, kun sen eri kirjoitus- ja lukutapahtumat voidaan suorittaa rinnakkain eri fyysisillä levyillä.

² https://help.ubuntu.com/community/SwapFaq

Suurin haitta monen levyosion käytöstä on se, että jokaisella osiolla menee vähän tilaa hukkaan. Jos koko järjestelmä on asennettu yhdelle levyosiolle, voi levyn täyttyessä olla varma, että levyn jokainen bitti tulee käytettyä ennen lopullista tilan loppumista.