Nonni, kolmatta päivää pyörii kde-OpenSuse11.4 koneella ja varsin mallikkaasti. Gnome3/Unity -kaaoksen keskellä päätin koittaa sitä kuuluisaa ihan jotain muuta, jälleen kerran. Joskus kai sitä täytyy katsoa vakavasti mitä muuta on tarjolla.
Talven aikana on isommista jakeluista koneilla pyörähdellyt edelliset versiot Fedorasta (kde), OpenSusesta (Gnome+kde) ja parista pienemmästä jakelusta, mutta aina olen löytänyt itseni Ubuntu 10.04:n äärestä. Kotiinpaluuseen verrattava ilmiö; omin kätösin hiottu 10.04 perusgnomella on vakaa ja tylsä mutta toimiva, saappaatkin löytyvät aina samasta nurkasta. Wanhassa läppärissä sentään asuu vakituisesti U10.10 xfce.
Uusimman Fedoran kanssa kokeilin Gnome3:sta tuossa männäviikolla, enkä oikein onnistunut sinne kotoutumaan. Eipä sillä, Fedoraan en ole jostain syystä oikein ikinä päässyt sisälle muutenkaan, mutta annoinpa mahdollisuuden uuden Gnomen kanssa. Kyllähän se toimi, mutta käytettävyys jotenkin tökki. Hetken käytön jälkeen tuli vain tunne, että tässäkö tämä nyt oli..
Läppärikäytössä, etenkin minisellaisessa epäilemättä hieno ja elämää helpottava ympäristö, mutta ei oikein normaalissa työpöytäkäytössä. Unitya en ole kokeillut.
Kde on ollut Gnome2:een ehdollistuneelle miehelle aika korkea kynnys tähän asti, etenkin aiempien versioiden ongelmien ryydittämänä.
Tämä uusin 4.6 sen sijaan on ollut aika mukava yllätys, ja uuden ytimen myötä tämä tuntuu jopa varsin kevyeltäkin, mitä nyt sovellusten avautuminen kestää vähän totuttua pidempään. Sekin tilanne luultavasti paranee, kunhan velimies saa palautettua lainaamansa 2gigaa muistia..
Eipä tässä edes tarvitse itseään pakottaa boottamaan OpenSuseen, kyllä tännekin tulee ihan mielellään.