Ymmärtääkseni oikeus yksityiseen kopiointiin on vanhempi kuin velvollisuus maksaa hyvitysmaksua, mutta tähän en löytänyt vahvistusta mistään.
Aikaisemmin on ollut oikeus mutta mahdollisuudet yksityiseen kopiointiin eivät olleet läheskään samanlaisia kuin mitä oli vasta myöhemmin 1980-luvun alkuvaiheen jälkeen.
Vanha tekijänoikeuslaki käsitteli silloista tilannetta ja melkein 20 vuotta myöhemmin C-kasettien tullessa markkinoille ja C-kasetteja käyttävien radionauhureiden yleistymisen myötä jouduttiin lakiin lisäämään hyvitysmaksu yksityisen kopioinnin aiheuttamista tappioista musiikin myynnille ettei jouduta kieltämään musiikin yksityistä kopiointia.
Lyhyesti sanottuna, hyvitysmaksu tuli jotta voitiin sallia yksityinen musiikin kopiointi.
Se että vanhassa tekijänoikeuslaissa sallittiin teoksen kopiointi, ei koskenut vain musiikkia vaan valokuvia, maalauksia, tekstiä, patsaita ym.
Nuotit ovat myös tekijänoikeudenalaisia. Ja vanha tekijänoikeuslaki tarjosi yksityisen kopioinnin joka tarkoitti että nuotit sai kopioida itselleen omaan yksityiseen käyttöön vaikka harrastuksen tai harjoittelun vuoksi.
Silloinen tekijänoikeuslaki oli käytössä kun LP-levyt olivat suosiossa. Niitä ei kotioloissa kopioitu. Ei myyty tyhjiä LP-levyjä ja "LP-kaivertajia" halvalla kotikäyttöön että sai halvalla kopioitua ostetun LP-levyn kaverilleen tai että pystyi tekemään LP-levystä varmuuskopion toiseen paikkaan.
C-kasetti 1980-luvulla muutti kaiken. Halpa, pieni ja helppokäyttöinen tallennusmedia jolle kuka tahansa pystyi itse nauhoittamaan toiselta medialta ääntä/dataa kunhan vain sai äänen sisään. LP-levyjä alettiin silloin kopioimaan C-kasetille itse. C-kasetteja kopioitiin kavereille ja musiikkia nauhoitettiin radiosta.
Tehtiin kaikkea sellaista mitä ei LP-levy koskaan tarjonnutkaan. Tekijänoikeuslakia piti muuttaa jotta pystyittiin säilyttämään yksityinen kopiointi (ei koskenut vain musiikkia....) ja silti korvaamaan yksityisestä kopioinnista aiheutuvat kustannukset tekijöille.
Kuinka moni muistaa CD-ROM levyjen muutoksen musiikkiin?
CD-ROM esiteltiin 1982 Sonyn toimesta.
CD-ROM levyillä musiikin myyminen alkoi hitaasti kasvamaan mutta yleistyi parin vuoden päästä.
Ensimmäinen kannettava CD-ROM soitin tuli Sonylta 1984 ja monilta muilta vasta parin vuoden sisällä Sonyn perässä. 1993 esiteltiin ensimmäinen tärinänesto kannettaviin CD-ROM soittimiin, sitä ennen musiikki pätki ja hyppi kun soitin tärisi. Siis 10 vuotta CD-ROM levyjen julkistamisen jälkeen ja 8 vuotta ensimmäisen kannettavan soittimen jälkeen!
Ensimmäiset kirjoittavat CD-ROM asemat kotitalouksien henkilökohtaisiin tietokoneisiin ilmestyi vasta 1995. Studioihin ja muihin tarkoitettuja kymmenien tuhansien dollareiden hintaisia pesukoneen kokoisia laitteita oli jo 1990 saatavilla. Mutta vasta HP:n valmistama CD-R asema mahdollisti yksityisen kopioinnin (epävarmaa vielä silloin) vaikka asema maksoi n. 1000-1500 dollaria ja yksi CD-R levy taas oli useiden kymmenien dollarien hintaisia. Kalliimpia kuin musiikki CD-levyt.
Ja kuinka moni muistaa kun CD-R myötä oli CD-R Data ja CD-R Audio?
Tuolloin Yhdysvaltojen RIAA vaati että tekijänoikeuksien vuoksi on oltava erillinen CD-R Audio levy jolle voi polttaa musiikkia ja CD-R data levylle ei. Ja CD-R Audio levyltä tuli rojaltit kun taas CD-R Data oli rojalti vapaa...
Itselläni on vieläkin hyllyssä CD-R Data ja CD-R Audio levyjä.
No... idea ihan kiva mutta musiikin kuunteleminen kun tietokoneilla yleistyi ja musiikin pakkaus muuttui paremmaksi niin oli turha pitää kahta eri levyä... Yritettiinhän samaa vielä DVD-R Audio -levylläkin.
Ehkä moni voisi olla iloinen jos myytäisiin musiikille ihan omat tallennusmediat... niin optiset kuin magneettiset ja ne jotka haluaa vain omia varmuuskopioita tehdä voisivat saada ne levyt ilman hyvitysmaksua koska eihän niihin mitään musiikkia voisi kopioida....
Ymmärtäkää että musiikkiteollisuus on kokenut valtavia muutoksia tietotekniikan vuoksi viimeisen 15 vuoden aikana. Jokin tekijänoikeuslaki vuodelta 1961 (Suomessa vielä) on niin iän kaikkisen vanha että se voisi ihan hyvin olla vuodelta 1890 kun verrataan vuoden 1984 tekijänoikeuslakiin.
Tietotekniikka on mahdollistanut informaation väärinkäyttöä niin räjähdysmaisesti että DRM on kuulostanut aikoinaan pelastukselta saada kontrolliin koko ongelma.
Ja koko ongelman aiheuttaa ne jotka eivät yksityistä kopiointia tee laillisesti vaan rikkovat lakia, koska se on niin helppoa ja oma ahneus sekä pelko ajaa siihen niin helposti.
Hyvitysmaksujen alaisuudessa olevat mediat tarkastetaan sitä mukaan kun mahdollisuudet ja tavat tallentaa musiikkia niille tulee ajankohtaiseksi ja niille määritellään hyvitysmaksu niiden käytön mukaan.
Hyvitysmaksua ei tule sellaisille joita ei käytetä tai ei voida käyttää helposti musiikin yksityiseen kopioimiseen tai joita ei voida edes katsoa että ne yleisesti olisi käytettyjä yksityiseen kopiointiin.
Lukekaa nyt niitä lakeja, älkää vain pykäliä, tutkikaa tietotekniikan historiaa ja musiikin historiaa ja soveltakaa saamaanne koulutusta koulussa vertailemalla tietoa ja ymmärtämällä miksi, miten, milloin ja kuka on tehnyt mitäkin. Tulee hyvin selkeästi faktat eteen kun käyttää vaikka muutaman illan täyspainotteisesti tutkimukseen.
