Ohjeita shell-skriptaukseen (bash)

[petteriIII]

Aikoinaan ei annettu pienintäkään toivoa sille että kaksiulotteiset matriisit toimisivat joskus - että voisi tehdä funktion hakemaan vapaa-muotoisesta matriisista yksi jäsen kun nimetään matriisi ja sen rivi ja sarake. Sellaista kaivattiin jo vuosikymmeniä sitten ja monet yrittivät sellaista tehdäkin mutta asia ei edistynyt vähääkään. Kuitenkin BASH on aina osannut kaksiulotteisten matriisien käsittelemisen mutta skriptiä sitävarten ei vain ole tehty koska ei osattu valita oikeita käskyjä - löytyi ne kyllä äskettäin mutta koska kymmenen vuotta sitten BASH:iin tuli paremmat toiminnot niin tämä on niillä tehty sillä nopeutta tuli roimasti lisää.

En alkuunkaan usko, ettei kukaan ole aikoinaan tehnyt tätä toimintoa sillä se on niin yksinkertainen että eiköhän se ole kuulunut jo alkuperäisiin suunnitelmiin siitä miten matriisien tulee toimia BASH:issakin.

Mutta koska matriisin nimi passataan nimenä eikä arvoina on tässä paljon normaalista poikkeavaa. Käsiteltävät matriisit voivat olla minkä muotoisia tahansa ja muodostettu vaikka minkälaisista olioista: kokonaisluvuista, desimaalivuista, tekstistä ja vaikka nuolenpää-kirjoituksesta ...  Nopeuskin on BASH:iksi ihan siedettävä.

Nykyvaatimusten mukaan tämä on sittenkin kelvottoman hidas mutta tämä onkin vain osoitus että kyllä BASH:issa toimivat myös kaksi-ulotteiset matriisit - ja samalla periaatteella kolmi-ulotteisetkin.

On täysin mahdotonta saada minkäänlaista käsitystä BASH:in kyvyistä koska niin paljon mahdottomaksi väitettyä on osottautunut toimivaksi - ja kun aikaisemmin isot työt kestivät sekunteja niin nyt niistä monet kestävät millisekunteja. Vaikka pitää edelleen paikkansa että BASH on ohjelmointikieleksi rääpäle niin 'tunnelin päässä on valoa'.

---

esimerkki - ensin tehdään matriisi - voisi sen lukeakin jostain - ja sitten haetaan siitä arvo rivitä:2  sarakkeesta 8:

Koodia: [Valitse]

matriisi=([0]="1 2 3 4 5 6 7 8" [1]="a b c d e f g h" [2]="1 22 333 4444 55555 666666 7777777 8.8888e-88"); echo tämmöinen matriisista tuli:; echo; printf "%s\n" "${matriisi[@]}" | column -t; echo
function hae_arvo_matriisista () { # kutsu on muotoa: matriisin_nimi rivinumero sarakenumero
 apu1=$(declare -p $1); declare ${apu1:8:2} apu2=${apu1#*=}; apu=($(echo ${apu2[$(($2-1))]})); echo ${apu[@]:$(($3-1))} ;}

time hae_arvo_matriisista matriisi 3 8
- ajan kulumisen kannalta on melkein yksilysti mitä numeroiden paikalla on: pitkää tai pätkää, numeroita, kirjaimia, mitähyvänsä merkkejä.
- samoin matriisin koko vaikuttaa suoritusaikaan vain vähäsen

[petteriIII]

Matriisin määrittelyn voi tehdä toisinkin: voi kirjoittaa matriisin välittömästi skriptiin ihan semmoisena kuin se on -  kuten esimerkissä on tehty. Matriisi-määrittelyn voi silloin myös kopioida jostakin.
Matriisimäärittely näyttää vähän omituiselta mutta se on kopioinnin kannalta ihanteellinen:

Koodia: [Valitse]

unset matriisi; readarray matriisi<<<"! ' ¤ % & / ( )
@ £ $ ‚ { [ ] }
ä ö å Ä Ö Å ½ §
1 22 333 4444 55555 666666 7777777 -88.88e-88";  echo tämmöinen matriisista tuli:; echo; printf "%s\n" "${matriisi[@]}" | column -t; echo
- matriisi voi olla minkäkokoinen ja muotoinen tahansa ja useimmat merkit kelpaavat - mutta esimerkiksi: jos ulkona on ' niin sisälle kelpaa vain " ja jos ulkona on " niin sisälle kelpaa vain ' . Sama sääntö on ainakin sed:issä.
- toki matriisi-kuvauksen voisi kirjoittaa yhteen pötkyynkin mutta silloin kopioinnista tulisi vaikeaa ja työlästä kopioida se jostakin:
readarray matriisi<<<"1 2 3 4 5 6 7 8"$'\n'"a b c d e f g h"$'\n'"1 22 333 4444 55555 666666 7777777 88.88e-88"
- muuten tuo alussa oleva unset nollaa matriisin niinkuin sitä ei olisi ollutkaan ja aloitetaan puhtaalta pöydältä. Unset olisi hyvä lisätä aina mudostamisen alkuun sillä se ei vie aikaa ja esimerkiksi kun matriisit ovat todella suuria niin se on jopa tarpeen.
- kirjastokielto ja huonot ohjeet - man-sivut, BASH-raamattu ja virtuoosit - aiheuttavat sen että BASH:issa on pakkokin ottaa kopiointiin uusi asenne.

[petteriIII]

Kolmiulotteisen matriisiin tulostaminen: ensiksi muodostetaan ajatuksissa kaksiulotteinen matriisi - kaksiulottteisella puolella voi käyttää 'valenimiä' sillä eiväthän ne lopputuloksessa näy - mutta valinta yksinkertaistuu. Siis tehdään senmuotoinen kaksiulotteinen matriisi kun kuuluu - esimerkiksi:
a b c
d e f
g h i

# halutaan tulostaa tämän kolmiulotteisen mariisin jäsen 3 3 3 (=rivi 3,sarake 3, alkio 3). muodostetaan ensin valenimistä oikean muotoinen matriisi:

Koodia: [Valitse]

unset matriisi; readarray matriisi<<<'a b c
d e f
g h i';  echo tämmöinen kaksiulotteisesta matriisista tuli:; echo; printf "%s\n" "${matriisi[@]}" | column -t; echo

# Sitten muodostetaan kaksiulotteisen alkioita vastaavat lukujoukot. Lukujoukoissa on yleensä kaikissa sama määrä jäseniä mutta se ei ole pakko.
 
a="1 2 4"
b="2 4 6"
c="3 6 9"
d="4 8 12"
e="5 10 15"
f="6 12 18"
g="7 14 21"
h="8 16 24"
i="9 18 27"

# haetaan oikea alkio kaksiulotteisela puolelta sen alkio 'rivi sarake':
function hae_arvo_matriisista () { # kutsu on muotoa: matriisin_nimi rivinumero sarakenumero
 apu1=$(declare -p $1); declare ${apu1:8:2} apu2=${apu1#*=}; apu=($(echo ${apu2[$(($2-1))]})); echo ${apu[@]:$(($3-1))} ;}

# mudostetaan tuossa 'oikeassa alkiossa ' olevista alkioista matriisi josta tulostetaan valittu jäsen
apu=($(hae_arvo_matriisista matriisi 3 3)); apu=($(eval echo \$"$apu")); echo ${apu[2]} # jäsen matriisi 3 3 3 = 27

---

Toiminta on samantapaista käytännön isoissa matriiseissa: esimerkiksi vuoden jokaisena päivänä mitataan lämpötilaa kerran minuutisssa ja siitä tehdään matriisi. Matriisin kaksiulotteinen puoli jakaa sen päiviksi ja niiden tunneiksi. Sitävarten muodostetaan kaksiulotteinen matriisi näin:

Koodia: [Valitse]

readarray matriisi<<<"$(for n in {1..365}; do for m in {1..24}; do echo -n $n't'$m' '; done; echo; done)";  echo tämmöinen kaksiulotteisesta matriisista tuli:; echo; printf "%s\n" "${matriisi[@]}" | column -t; echo
Sen alkiot täytetään kerran minuutissa tapahtuvilla mitauksilla - mittausarvojen väliin tulee välilyönti - ja joka tunti siirrytään täytämään sille tunnille osoitettua kaksiulotteisen matriisin jäsentä näillä lämpötilamittauksilla.

[petteriIII]

BASH ei ole sellainen surkimus miksi se kuvataan - hidas se on kyllä mutta sen hitautta liioitellaan aina. Mutta toisaalta BASH:issa voi tehdä mitävaan - vaikka toisin väitetään - tosin useimmat edistynemmät toiminnot ovat vieläkin hitaampia ja kömpelömpiä mutta vastikkeeksi ne voi toteuttaa lukemattomilla täysin erilaisilla tavoilla joista jokaisella on omat ominaisuutensa - hyviä ja huonoja - joten ainakin oppii kritisoimaan omia tekemisiään.

En yritä edes ymmärtää miksi ja miten meille kaikille on pätevästi osoitettu että BASH:in matriisioperaatiot ovat kelvottomia sillä todellisuudessa ne ovat sentään käyttökelpoiset. Minäkin luulin aikoinaan BASH:in matriisioperaatioita käyttökelvottomiksi mutta tehdessäni funktioita matrisioperaatioita varten huomasin BASH:in monipuolisuuden matriiseissakin - vähättelijöistä ihmettelen kuinka kaikki voivat silmät sinisinä sanoa ettei BASH parempia menetelmiä edes tunne kun väittäjistä joku on itse ne toteuttanut?

Näin ensialkuun tein skriptin matriisin muodostamiseen : matriisin nimi on koematriisi, sen riviluku on 200 ja sarakeluku 26 - tulostuksesta sen rakenne selviää parhaiten:

Koodia: [Valitse]

function koematriisin_kasaus () { unset koematriisi; for ((n=1;n<=200;n++)); do koematriisi[$n]=$(echo {a..z} | sed "s/[a-z]/&$n/g" ); done; echo tämmöinen matriisista tuli:; echo; printf "%s\n" "${koematriisi[@]}" | column -t ;}; koematriisin_kasaus
- kun matriisi on muodostettu pysyy se määriteltynä niin kauan kuin päätettä ei sammuteta.

Sitten arvon hakeminen siitä - ja koska BASH on matriisioperaatioissa todella hidas niin vastikkeeksi laitoin tarkistuksen siitä ettei matriisin rajoja ylitetä (sentakia käytetään nimiparametria):

Koodia: [Valitse]

function arvo_matriisissa () { apu=$(declare -p $1); declare ${apu:8:2} apu2=${apu#*=} # apu2 saa funktioon nimenä tulleen muuttujan tyypin ja arvot
[[ $apu =~ \[$2\] ]] || { echo matriisissa ei ole sellaista riviä; return ;}
matriisin_rivi=($(echo ${apu2[$2]})); arvo_rivilla=${matriisin_rivi[$3-1]}
[[ $arvo_rivilla ]] && echo $arvo_rivilla|| { echo matriisissa ei ole sellaista saraketta; return ;} ;}
# esimerkkikutsu:
arvo_matriisissa koematriisi 200 26 # arvo joka on koematriisin rivillä 200 sarakkeessa 26

---

Kyllä tämä BASH on nolostuttava - koematriisin tekemiseen on aivan yksinkertainenkin tapa joka ei vaadi temppuilua - ja tehdään samalla iso koematriisi, se kylläkin kestää puolisen minuuttia:

Koodia: [Valitse]

unset koematriisi; for n in {1..20000};do koematriisi[$n]=$(echo {a..z}$n) ; done;printf "%s\n" "${koematriisi[@]}"

Samoin funktion arvo_matriisissa voi kirjoittaa yksinkertaisemminkin:

Koodia: [Valitse]

function arvo_matriisissa () { apu=$(declare -p $1); declare ${apu:8:2} apu2=${apu#*=}; printf "%s\n" "${apu2[@]}" | cut -d ' ' --fields=$3 | tr '\n' ' ' | cut -d ' ' --fields=$2 ;}
- ei siitä nopeus-hyötyä tosin ole -  se on vain sama asia kerrottuna toisella tavalla.

[petteriIII]

Sitten desimaaliluvuista muodostetun matriisin jåsenien summaus tyyliin: 'ynnää kauppalaskun summat'- mutta sen voi koodata toimimaan ihan niinkuin haluaa. Tämäntyyppinen toiminta edellyttää parametrien siirtämistä nimiparametreina. BASH ei osaa palauttaa parametreja sillä se olisi turhaa - sillä ne palautuvat toiminnan aikana auomaattisesti mikäli tarpeen on.

- nuo lauseet funktion add_decimal_matrix alussa: apu=$(declare -p $1); declare ${apu:8:2} data=${apu#*=} kloonaavat funktioon tulleen $i nimisen muuttujan annetulle nimelle
- teoriassa kloonaamiseeen on käsky: declare -p nimi=$1 mutta se tuntuu olevan liian buginen tähän.

Koodia: [Valitse]

function add_decimal_matrix () { apu=$(declare -p $1); declare ${apu:8:2} data=${apu#*=}; savedata=(${data[@]}); apu=${#data[@]}; for (( n=0; n<=$apu; n++ )); do data[$n]=${data[$n]#*.}; data[$n]=${data[$n]}'0000000000000000000'; data[$n]=${data[$n]:0:15}; done; apu=$(($(echo ${data[@]} | tr ' ' '+'))); desimaalit=$(echo "${apu: -15}"); ylivuoto=${apu:0: -15}; kokonaiset=$(($(echo ${savedata[@]%.*} | tr ' ' '+')+$ylivuoto)); echo 'summa: '$kokonaiset'.'$desimaalit ;}

# esimerkki kutsu:
unset data; for ((n=1;n<=200;n++)); do data[$n]=$RANDOM$SRANDOM.$RANDOM$SRANDOM; done; clear; echo 'seuraava summattava matriisi vaihtuu jokaisella ajokerralla ja tällä kerralla se on:   '${data[@]}; echo; time add_decimal_matrix data; echo "bc:n antama varmasti oikea tulos johon voi verrata:"; echo -n '       ';bc -l<<<"$(echo ${data[@]} | tr ' ' '+')"

- tuo käsky: unset johtuu siitä että muuten määriteltäessä uudestaan edelliset määrittelyt häiriköisivät.
- matriisin koolla ei ole väliä muuten kuin että se hidastaa - ainakin 25000 onnistuu ja aikaa kuluu silloin sekunti.

[petteriIII]

Nanosekunnin tarkkuudella toimiva ajoitus on tilastollinen ajoitus-menetelmä. Tilastollinen ajoitus-menetelmää tarvitaan millisekuntia nopeampien ilmiöiden mittaamisessa sillä time-käsky ei pysty mittaamaan niitä ollenkaan. Mutta nano-menetelmä sopii kyllä nopeisiin kertamittauksiinkin ja pitkiin aikoihin. Tässä on tarkoitus tutkia onko nano-menetelmä luotettava - ja sen toteamiseksi tehdään piirros sillä tehdyn pohjakohinan mittauksesta.

Väite: ajoitus-menetelmä on luotettava mikäli sillä mitattujen pohjakohinaa on olevien ilmiöiden mittaustulosten jakauma on gaussiaaninen - ja nano-mentelmällä on. Vaikka päätös tehdään katsomalla dataa on se käytännössä ihan tyydyttävä menetelmä.

---

Tällaisissa piirroksissa ollaan kiinnostuneita siitä kuinka mittaustulokset ovat jakautuneet elikä kuinka usein mitattu arvo on tietyllä alueella. Jako alueisiin tehdään seuraavasti: ensin suoritetaan lukemattoman monta mittausta ja laitetan tulokset muistiin. Mittauksen jälkeen datasta määritellään suurin ja pienin mittaustulos ja jaetaan niiden väli esimerkiksi tuhanteen osaan elikä lokeroon ja tehdään myös tuhat-jäseninen matriisi joka nollataan. Senjälkeen käydään mittaukset uudestaan läpi ja jokaisesta mittaustuloksesta katsotaan mille max-min välin lokeroon se kuuluu ja kasvatetaan vastaavaa matriisin jäsentä yhdellä. Tämä matriisi on nimeltään jakauma-matriisi.

Näin täytyy muissa kielissä tehdä ja tämä tapa on BASH:issakin esikuvana mutta BASH:issa toiminta on yksinkertaisempaa: koska datassa on nanosekunnitkin niin mitattaessa jokaisesta jäsenestä leikataan kolme viimeistä numeroa pois - silloin lokero-koko on tuhat. Kun kerätyt mittaustulokset sortataan ja kootaan saman-kokoiset mittaustulokset supistetaan yhteen ja kirjoitetaan tuloksien eteen montako sitä kokoa on löytynyt - ja  jakauma on tehty.
- sorttaustapa voi olla BASH:issa vain koska sitä on tarvittu tämänkaltaisiin tehtäviin - kovin on epä-uskottava väite että tämä erittäin erikoinen sorttaustapa toimisi koska haluttiin leikkiä ja tehdä mielettömyyksiä. Mutta kyseisiä skriptejä en ole koskaan nähnyt - missä ne ovat? Pitää kylläkin paikkansa että BASH:ista kirjoittaminen on pelkkää  nöyryytystä kokoajan - sillä vaikka tekisit jotain ihan vallankumouksellisen hyvää niin aivan varmasti joku toinen pistää paremmaksi - ehkä tämäntakia yksikään järjissään oleva ei esitä skriptejään muuten kuin kysyessään neuvoa.
- jokatapauksessa BASH:issa jakauma syntyy kertaluokkia nopeammin kuin yleensä sillä sorttaus tapahtuu sen C-kielisessä rutiinissa melkein yhtä nopeasti kuin muutenkin vaikka samalla syntyy jakauma.

Sitten alkaa kokeilu kuinka niitä tuloksia käsitellään - kannattaa kokeilla sillä kokeileminen on nopeaa ja vasta loputuloksesta näkyy onko se tyydyttävä - siis samaa dataa käsitellään muuttaen jokakerta jotain ja tulos piirretään kunnes lopputulos tyydyttää.

---

Nanosekunti-menetelmä kykenee ilmoittamaan toiminnoissa kuluneen ajan mikrosekunin tarkkuudella - siis tapahtumissa 1 mikrosekunnista 1:een millisekuntiin se on ainoa tapa ajoittamiseen sillä time-käsky ei anna niissä minkäänlaista aikaa - silti silläkin alueella olisi mukava tietää kuinka luotettavan ajan nano antaa. Jokatapauksessa nano mittaa todellisuudessa kuluneen ajan ja time-käsky koodatun skriptin suoritukseen kuluneen ajan joka on huomattavasti pienempi ja näyttää paremmalta niinkuin valhe yleensäkin.

Mikäli mittaus-tulosten jakauma on rajoitettu ja gaussiaaninen on mitattava moitteetonta kohinaa elikä mittaus-tuloksia ei vääristä mikään - mutta jos jakauma on vain rajoitettu on toiminta vain todennäköisesti luotettavaa - mutta mikäli mittaustuloksien jakauma on lisäksi levinnyt suurelle alueelle ei tuloksiin voi luottaa.  Mikäli mittaukset ovat kovin lähellä sitä mikä vielä pystytään mittamaan tulee mittauksien joukon olla iso ennenkuin niistä sadaan käyrä joka on moitteeton - ja silloin on vaarana että koko järjestelmä hiipii koko mittauksen ajan johonkin suuntaan ja lopputulos leviää suurelle alalle - joten jos kuitenkin saadaan gaussiaaninen käyrä niin samalla on selvinnyt sekin ettei järjestelmä ryömi.

Tässä mittauksessa mitataan BASH:in nopeimman toiminnon suoritusaikaa - siis yritetään mitata omaa minimiä joka normaalisti on melkein mahdotonta muttaa BASH:ille se on läpihuuto juttu. BASH:in nopein komento on : elikä kaksoispiste - assemblerissa vastaava käsky on NOP elikä: teeskentele että teet jotakin vaikka todellisuudessa et tee mitään. Täysi mittaus kestää noin neljä tuntia - mutta jo vartti-tunnissa saa aikahyvän käyrän ja kun mittaa monta kertaa niin lopputulos on jokseenkin sama.

Piirroksen tuloksista ei selviä todelliset ajat vaan käyrä on suhteellinen - mutta koska käyrän muoto on oikea niin ei niitä tarkkoja aikoja tarvitakaan. Käyrästä muuten selviää sekin että vieläkin lyhyempiä aikoja saisi mitattua jos hyväksytään se että aikaa kuluu huomattavasti lisää.  Mittaus skripti on seuraavanlainen:

Koodia: [Valitse]

function nano () { date +%s%N > alkuhetki; $@ ; date +%s%N > loppuhetki; sleep 0.01; echo $(($(cat loppuhetki) - $(cat alkuhetki))) >> ~/nano/data ;}

kertoja=75000; rm -f ~/nano/data; mkdir -p ~/nano; touch ~/nano/data ; time for (( n=1; n<=$kertoja; n++ )); do nano : ; done

# kokeiluihin leikataan vain seuraavat lauseet ja muokataan niitä - aikaa säästyy ja saa tutkia samaa tilannetta jokaisella kerralla
rm -f ~/nano/data2; rm -f ~/nano/data3; touch ~/nano/data2; touch ~/nano/data3; readarray -t apu < ~/nano/data; for (( n=0; n<${#apu[@]}; n++ )); do echo $((${apu[$n]}/2000)) >> ~/nano/data2; done; sort -n ~/nano/data2 | uniq -c >~/nano/data3
# mutta tiedostossa  ~/nano/data3 ovat y ja x väärässä järjestyksessä joten niiden järjestys täytyy vaihtaa:
while read -r line; do set $line; echo $2 $1; done < ~/nano/data3 > ~/nano/data4 # siis saman lauseen sekä sisäänmeno että ulostulo voidaan uudelleensuunnata yhtaikaa

# tiedostossa ~/nano/data4 on paljon turhia rivejä joten hyväksytään arvoja vain merkitykselliseltä alueelta jotta käyrästä saisi paremmin selvää
cp <(sed -n '160,460 p' ~/nano/data4) ~/nano/data5

gnuplot -p -e 'set terminal gif;  set output "~/nano/jakauma_suppea.gif";set xlabel "suhteellinen aika"; set ylabel "aikojen jakauma"; plot "~/nano/data5"'
gnuplot -p -e 'set terminal gif;  set output "~/nano/jakauma_laaja.gif";set xlabel "suhteellinen aika"; set ylabel "aikojen jakauma"; plot "~/nano/data4"' 

- käyrät ovat tiedostoissa: ~/nano/data4 ja ~/nano/data5

----

- mittasin nano:lla keskiarvoja lyhyistä sleep-käskyistä - nuo lyhyet ajat heittelee muuten liikaa jos niitä ei keskiarvoista - siis lyhyetkin sleep:it onnistuvat ja nanokin näyttää mikroskunnit - ovatko ne oikein ei kukaan voi arvellakaan - mutta ainakin ne ovat jotakin sinnepäin ja lisäksi toistettavissa varsinkin otettaessa keskiarvoa kauan - Linux se on joka tuloksia runtelee, ei BASH. 

asetusarvo sekunneissa      nanon tulos    time-käskyn tulos
             1.234567       1.236231       1.237
             .1234567       .125084        0.126
             .01234567      .013748        0.015
             .001234567     .002459        0.004   siis nano voi olla 114 mikro-sekuntia poskellaan ja time-käsky 4000 elikä 35 kertaisesti
             .0001234567    .001045        0.004
             .00001234567   .000939        0.004 

[Whig]

Nyt lyö päässä pahasti tyhjää mutta minulla on tiedosto jossa on sanoja yksi per rivi (sanat.txt):

sana1
sana2
sana3
sana4

Sitten minun pitäisi saada scripti joka ajaa haluamani komennon käyttäen tuossa toisessa tiedostossa olevia sanoja niin kauan, kuin sanoja riittää.

Eli scriptissä olisi vaikka jotain tyyliin:

mkdir (tähän haettu sana sanat.txt:stä)
chmod +x (tähän haettu sana sanat.txt:stä)

Ja tämä scripti tosiaan toistaisi tätä samaa kunnes jokainen rivi sanat.txt:stä olisi käyty läpi.

[nm]

Nyt lyö päässä pahasti tyhjää mutta minulla on tiedosto jossa on sanoja yksi per rivi (sanat.txt):

sana1
sana2
sana3
sana4

Sitten minun pitäisi saada scripti joka ajaa haluamani komennon käyttäen tuossa toisessa tiedostossa olevia sanoja niin kauan, kuin sanoja riittää.

Eli scriptissä olisi vaikka jotain tyyliin:

mkdir (tähän haettu sana sanat.txt:stä)
chmod +x (tähän haettu sana sanat.txt:stä)

Ja tämä scripti tosiaan toistaisi tätä samaa kunnes jokainen rivi sanat.txt:stä olisi käyty läpi.

Onnistuu esimerkiksi tähän tapaan while-silmukalla ja read-komennolla:

Koodia: [Valitse]

#!/bin/bash

INPUT="sanat.txt"

while read -r LINE
do
    echo "Käsitellään: $LINE"
    # Lisää tähän rivikohtaisia komentoja:
    # mkdir "$LINE"
    # chmod +x "$LINE"
done < "$INPUT"

[Whig]

Onnistuu esimerkiksi tähän tapaan while-silmukalla ja read-komennolla:

Kiitoksia tämä toimi täydellisesti siihen mitä tarvitsin =)