Kaikkia ei pidä eikä tarvitse elättää ehdoitta. Jos niin yritetään tehdä niin homma kaatuu omaan mahdottomuuteensa sillä elätettävät eivät lopu kesken mutta yhteiskunnan varat loppuvat.
Ensinnäkin uskon, että tilanne on pikemminkin se, että kaikki saataisiin elätetyksi kohtuullisen helposti nykyteknologian turvin.
Jos tarkastellaan asiaa Suomen tasolla nykytilanteessa niin periaatteessa tuo pitää paikkaansa. Tämä tosin edellyttää nykyisenlaista ruoantuotantoa mikä ei toteutuisi puuhastelemalla.[1]
Siitä huolimatta minun mielestäni kaikkia ei tarvitse elättää ehdoitta.
Jos elättämiseen vielä yhdistetään rajojen avaaminen rajoittamattomalle maahanmuutolle niin niitä elätettäviä pamahtaa tänne välittömästi liikaa ja silloin kaikkien elättäminen ei enää ole edes mahdollista. Jos rajat ovat kiinni niin elättäminen olisi periaatteessa mahdollista ja varsin pitkällehän nykyään niin tehdäänkin. En äkkiseltään muista lukeneeni yhtäkään uutista Suomessa tapahtuneista nälkäkuolemista.
[1] Olen muuten koko ajan olettanut että "puuhastelusta" ei saa palkkaa, koska sellaisen kuvan sain sen alkuperäisestä määrittelystä. Käsitin asian niin että kaikille tarjotaan perustoimeentulo (rahalla tai ilman rahaa) jonka varassa he puuhastelevat mitä mielivät. Jos olen käsittänyt väärin niin varmaan tarkennat tuota ajatusta.
Voin olla väärässäkin, ja asiaan liittyy myös se, voiko esim. Suomi olla omavarainen.
Banaaneista ainakin voisi tulla pulaa
Vakavasti ottaen Suomi ei ole vihanneksien suhteen omavarainen. Sama koskee leipäviljaa, öljykasveja, juustoa ja sokeria. Toisaalta lihan, maidon, voin ja kananmunien tuotannot vastaavat kysyntää tai ylittävät sen.
Kriisin tullessa vegaanit kuolevat pois kun heillä ei ole ruokaa. Ruotsiinkaan ei kannata pyrkiä sillä siellä tulee nälkä tavalliselle sekasyöjällekin (Ruotsin omavaraisuusasteita: naudanliha 54%, sianliha 73%, siipikarjanliha 60%, kananmunat 82% ja juustot 60%). Suomessa on onneksi osattu huolehtia omavaraisuudesta Ruotsia paremmin.
Toisekseen tästä, missä vaiheessa pontentiaalin kyttäys loppuu ja vedetään matto alta.
Se raja pitää asettaa johonkin sopivaan kohtaan jossa suhteellisen pieni joukko joutuu kärsimään siitä aiheetta mutta kuitenkin niin ettei siipeilijöiden osuus ole päässyt kasvamaan liian suureksi. Rajanveto on tietysti tasapainoilua väärien positiivisten ja negatiivisten välillä.
Opintotukiahan ei saa, jos ei saa opintosuorituksia. Tämä jo yksin kannustaa "opiskelemaan". Ainoa vain, että se kannustaa tekemään opintosuorituksia, ei opiskelemaan.
Tuo on selvä ongelma mutta sitä on vaikea korjata. Joka tapauksessa tuo on minusta parempi kuin "kannustimen" puuttuminen kokonaan.
Niitä, joille sopisi vapaa eläminen ilman suorituspaineita ja joilla olisi potentiaali luoda jotain suurta, tämä systeemi ei palvele.
Tarkoitatko nyt niitä joille vapaa eläminen sopisi heidän omasta mielestään vai niitä jotka olisivat oikeasti yhteiskunnan kannalta tuottavia? Kyseessä on nimittäin kaksi eri ryhmää. Jälkimmäinen niistä pärjää nykyisessäkin yhteiskunnassa melko mukavasti.
Jos olisi kansalaispalkka 600e kuussa, näkisimme suurempaa kulttuuria ja tiedettä, koska on vapaus tehdä sitä vailla huolta toimeentulosta.
En usko että tuo edesauttaisi tiedettä millään merkittävällä tavalla ja tuosta syntyvä kulttuurikin on todennäköisesti sellaista että on parempi jos se jää syntymättä.
Jos potenttiaalisuus ei realisoidu järkevässä ajassa niin silloin asiaan tulee jollain tavalla puuttua.
Se voi olla ongelma, että ihminen ei toteuta potentiaaliaan. Siihen vaikuttavat suuresti perhe ja ystävät. Itse en osaa määrittää sopivaa "odotusaikaa", en myöskään osaa määrittää sitä, kuka on yhteiskunnalle hyödyllinen ja kuka ei. En ajattele asiaa puhtaan materialistisesti.
Olen melko varma että suurimmalle osalle rahallista tukea saavista pystytään määrittelemään kohtuullisen hyvin jonkinlainen odotusarvo kuinka paljon hän tulee tuottamaan tai maksamaan yhteiskunnalle.
No jos elättejä on kirjaimellisesti liikaa niin tietenkin ongelmia tulee. Toisaalta jos elätät muita, hekin elättävät sinua;
Jos elätän muita niin hekin elättävät minua jos ja vain jos hekin ovat yhteiskunnalle hyödyksi. Siipeilijät eivät elätä ketään, eivät edes itseään sillä sekin on muiden vastuulla. Tuo ei poikkea kuin korkeintaan marginaalisesti nykytilanteesta.
voit yrittää riskilläkin, koska alin taso, mihin putoat, on toimeentuloturvattu.
Tuossa mallissa ei lainoja ja velkoja ilmeisesti voida periä perustoimeentulosta. Tuosta kuitenkin seuraa se että epäonnistuneen yrityksen jälkeen ei kannata enää tehdä mitään palkalllista työtä sillä rahat menisivät velkoihin. En itseasiassa ole varma eroaako tämä loppujen lopuksi mitenkään nykytilanteesta.
En oikein osaa pitää rahajärjestelmää syypäänä tuohon. Kertoisitko jonkin mielekkään vaihtoehdon tällä "pahalle" rahajärjestelmälle?
On rahajärjestelmässä hyviäkin puolia; jos otettaisiin käyttöön kansalaispalkka, niin periaatteessahan silloin annetaan ruokaa ja joku (surkea) kämppä "ilmaiseksi".
Jos ei liikaa takerruta yksityiskohtiin niin näinhän tehdään nyt jo mutta sitä ei nimitetä kansalaispalkaksi.
Kuitenkin tässä raha antaa lopullisen vapauden kuluttaa se kuten ihminen parhaaksi näkee.
Sehän se rahan idea on: vaihdon väline. On helpompaa myydä saviruukku ja ostaa pari pihviä kuin vaihtaa saviruukku kirveeseen, kirves neljännestonnin vehnäkuormaan, vehnä pöytävalaisimeen ja valaisin pihviin.
Alkuperäisessä kommentissani ajattelin yhteisöä ilman rahaa - siellä jos joku ei tee kertakaikkiaan mitään yhteisön eteen, hän varmasti joutuu siitä vastuuseen - siinä ihmiset kohtaavat ja asia hoidetaan ja kaikki saavat suunvuoron.
Ja lopputulos on sama jota minäkin ajan takaa eli hänet joko pakotetaan töihin tai sitten jätetään oman onnensa nojaan.
Nyky-yhteiskunnassa asia on toisin, ja kerjäläisiä lähinnä potkitaan sivuun, jottei kunnon kansalaiset joutuisivat näkemään hätää ja kärsimystä omassa yhteiskunnassaan.
Samalla tavalla ne kerjäläiset potkitaan tuossa toisessakin yhteiskunnassa sivuun.
Totta että puuhastelu ei välttämättä tuota yhteistä hyvää. Mutta on erikoista kritisoida taidetta, josta et pidä tai jota et ymmärrä.
En kritisoinut pelkästään taidetta vaan lähinnä yhteiskunnan rahojen käyttämistä sen taiteen tukemiseen. Ei se minulta ole pois joku haluaa tukea omaa hovitaiteilijaansa joka tekee "taidetta" jota minä en ymmärrä. Koen kuitenkin olevani täysin oikeutettu kritisoimaan yhteiskunnan rahojen käyttöä ja minusta niille olisi parempiakin kohteita kuin taide jota "rahvas" ei edes pidä taiteena.
Hän voi kuitenkin käyttää yhteiskunnan vaikuttamiskeinoja jos hän haluaa tuohon sopimukseen muutosta tai vaihtoehtoisesti hän voi muuttaa ja liittyä toisenlaiseen yhteisöön.
Kyllä, sitten toinen keskustelu onkin, toteutuuko demokratia länsimaissa ja voiko se koskaan toteutua...
Se on sitten eri asia. Väittäisin että länsimaissa demokratia toteutuu huomattavasti paremmin kuin keskimäärin muissa maissa.
Tai sitten työnantaja joutuu maksamaan työehtosopimusten mukaista palkkaa työntekijälle ja hän itse elää nälkäkuoleman partaalla valvoen yöt kun rahat eivät riitä sen enempää ruokaan kuin lainan korkoihin lyhennyksistä nyt puhumattakaan.
Yrittäjällä on toiminnassaan huomattavasti suuremmat riskit kuin työntekijällä, joten menestyessään hänen tulee tietysti saada myös voittoa sijoitukselleen.
Ehkä näin, mutta riski ei olisi iso, jos kaikkien yhteisön jäsenien toimeentulo turvataan.
Eivät ne lainat mihinkään katoa. Yrittäjällä se perustoimeentulokin menisi firman tukemiseen jos firma sitä vaatisi. Ei siinä omia ja firman rahoja erotella sen enempää kuin nykyäänkään. Jos firma kaatuu niin lainat ja velat olisivat edelleen niskassa (vaikka niitä ei perustulosta voisikaan periä).
Periaatteessa ei ole. Niistä miljoonavoitoista maksetaan varsin paljon veroa ja niiden saamiseksi on jouduttu ottamaan taloudellisia riskejä. Menestys ei ole mikään automaatio vaan se vaatii liikemiestaitoa, toimivan liikeidean ja mahdollisesti hieman tuuriakin. Jos homma menee niin sanotusti reisille niin yrittäjä voi menettää omaisuutensa ja jäljelle voi jäädä pelkkää velkaa. Työntekijän ei tarvitse tehdä muuta kuin hakea seuraavalle töihin.
Tämä kaikki on kuitenkin argumentaatiota oletuksella, että elämme kapitalistisessa yhteiskunnassa. Varmaan pitää paikkansa.
Mielestäni tuossa kohdassa puhuttiin nykytilanteesta ja sen epäoikeudenmukaisuudesta kun työnantajat sortavat työntekijöitä.
Lähdetään liikkeelle perustarpeista. Kuka puuhastelisi ruokaa niin paljon että sitä riittäisi kaikille? Voidaan ainakin aluksi jättää huomiotta se miten kilteiltä arabisediltä saadaan polttoainetta. Sovitaan että he puuhastelevat meille öljyä tarpeeksi jotta saadaan koneet liikkeelle.
Olisi tietysti hyvä määritellä kuinka laajalle tämä puuhastelukoe ulotetaan. Suomi, Eurooppa (EU) vai koko maailma?
Kyllähän asioita voidaan automatisoida.
Minkä automatisoinnista puhut? Ruoantuotannon?
En tiedä minkälainen malli olisi paras isoille yhteisöille. Varmasti eri kokoisille sopii erilaiset hallinnot.
Pienet yhteisöt voivat toimia kommuuneinakin mutta suurissa yhteisöissä käytettävän mallin pitäisi olla itsekorjaava. Kommuunin toimivuus riippuu vahvasti henkilöiden välisistä ihmissuhteista. Jäsenmäärän kasvaessa homma vähitellen leviää käsiin kun yhteisön sisään rupeaa muodostumaan erilaisia kuppikuntia joiden intressit ovat keskenään ristiriidassa.
Kyllähän kommuuneita on ja ne toimivat, jokaisella jäsenellä on omat vuorot tehdä työtä johon kuuluu ruoan hankkiminen / tekeminen jne.
Kommuunit ovat lähtökohtaisesti pieniä yhteisöjä. Kommuunista riippuen he joko kykenevät tuottamaan ruokansa itse (maatalous- ja keräilypainotteinen kommuuni) tai sitten he hankkivat ruokansa pahan kapitalistijärjestelmän tuottamasta hukka-aineksesta eli dyykkaavat kauppojen ja ravintoloiden roskiksia (kaupunkipainotteinen kommuuni). Merkittävin ero näiden kahden kommuunin välillä on se että ensimmäinen voi olla omavarainen, mutta jälkimmäinen on täysin riippuva ympäröivästä yhteiskunnasta.
Jos nykyinen elintaso halutaan säilyttää niin en pidä ensimmäistäkään kommuunityyppiä mahdollisena. Koko Suomen mittakaavassa ei toimisi yksi suuri kommuuni. Suomen pitäisi täyttyä pienten kommuunien verkostosta. Tässä kohtaa voi miettiä vaikka 1900-luvun vaihdetta ja kyläyhteisöjä.
Kaikkein hankalin aihe piraattipuolen kannalta on varmaan tietokonepelien suunnittelijat / tekijät.
Minusta se on ehkä kaikkein selkein aihe. Peli on selvä tuote johon myydään käyttöoikeus joka aikarajoitteisena (nettipelit) tai rajoittamattomana (perinteiset pelit).
Musiikkipuolella maksetaan tuotteen lisäksi julkisissa tiloissa kuuluvista radioista (mukaanlukien taksit ja kaupungin puistotyöntekijöiden radiokuulosuojaimet) ja medioille mahdollisesti tapahtuvasta kopioinnista (ns. kasettimaksu).
Lapsena muuten luulin että artistit ja heidän levy-yhtiönsä joutuvat maksamaan radioasemille jotta heidän musiikkiaan soitetaan. En osaa kuvailla kuinka hämmästynyt olin kun asian oikea tila selvisi minulle. Luulisi nyt että radiot saisivat soittolistansa täyteen sellaisestakin musiikista josta ei tarvitse maksaa tekijänoikeuskorvauksia.
