vaikka tämä nyt on selvästi provo, niin vastataan silti vähän...
- Pakettiriippuvuushelvetti, tusinan verran eriformaattisia paketteja tusinalle eri Linuxille
se mikään helvetti ole. linuxissa vaan satutaan käyttämään distron tarjoamia paketteja ja mahdollisesti kolmannen osapuolen distrolle tekemiä paketteja ja nimenomaan repoista. paketteja ei metsästetä eikä latailla käsin mistä sattuu.
- Ääniongelmat, äänet toimii ja sitten yhtäkkiä ei toimi ja ohjelmat käyttävät monia eri ääniservereitä
ääniserverit ovat olleet olemassa ratkaistakseen softamiksauksen ongelman, mutta loppupeleissä niiden käytöllä ei ole mitään erityistä väliä niin kauan kuin alimpana kerroksena oleva alsa on konffattu kunnolla. jos alsa osaa miksata softalla (dmix), kaikki vaan toimii. vaikka ymmärrän aloittelija itkun siitä, kuinka jotain joutuu konffaamaan, niin olen aika tyytyväinen, että esim. oma äänikorttini käyttää oletuksena rautamiksausta, eikä softamiksausta ole pakotettu kaikille.
- Levynhallinta 99% manuaalista? Elämme 2000-lukua.
mikä hiton levynhallinta?
- Joidenkin vakiosoftien amatöörimäisyys
mielipiteensä kullakin.
- Ubuntun päivitysfilosofia "mitään ei korjata vaikka se olisi rikki ettemme riko lisää"
tämä on ehkä eniten 'silmiinpistävän tyhmästi ilmaistu', mutta kukin toki tavallaan. se, että linux distrot valitsevat jokaiseen julkaisuunsa tietyt kirjastot jotka testataan toimimaan yhdessä, eivätkä lähde kesken (muutenkin nopean) julkaisusyklin keskellä korjaamaan kuin tietoturvaan vaikuttavia ongelmia (poislukien tietysti backports) on pelkästään hyvä idea.
- Tajuttoman vanhaa softaa ohjelmalähteissä
nepä ole kokenut softan ikää ongelmaksi. ubuntu tarjoilee vielä kohtalaisen tuoretta pakettia verrattuna esim. debianiin. se, että FOSS maailma liikkuu aika nopeasti, on hyvä juttu, mutta integraatioprosessille uuden softan lisääminen jatkuvasti siten, että julkaisu pysyy vakaana, on mahdotonta. tosin windowsista tuleville 'uusin on pakko saada heti'-tauti on varsin tyypillistä ja toiseksi uusimmalla ei vaan millään tunnu pärjäävän.
- X, omapäinen ja buginen pentele joka vaihtaa joskus asetuksia itsekseen. "BulletProof"ista tietoakaan.
kerran konffattuna X toimii niin kauan kunnes rauta muuttuu tai menee rikki. en ole kuullut vielä yhdestäkään systeemistä joka muuttaisi X:n konffia automaattisesti (paitsi restricted-puoli joka tekee ajurimuutoksen, mutta senkin vain jos konffi on oletustilassa. muuten se jätetään rauhaan).
- Pelaaminen. Vaikken paljoa pelaakaan, on muutamat pelit saatava toimimaan täysin ja siihen tuntuu onnistuvan vain meidän kaikkien rakastama Windows.
pelaajalle linux ei ole paras valinta jos haluaa pelata muutakin kuin vapaita pelejä ja iD:n tarjontaa. sitä varten on pelikonsolit joiden kanssa ei joudu virittelemään sitten softa-asennusten, directx:ien tai ajureidenkaan kanssa.
- Se avoimen sorsan suurin ongelma Linuxissa - ei ole mitään universaaleja standardeja, mikään komponentti ei tunnu eikä voi olla järjestelmänhallinnassa muita suuremmassa vallassa - kaikki tekevät kaikille mitä sattuu ja mille sattuu, jokainen vähän omalla tavallaan. Sotkuista.
huono. linuxin puolella on nimenomaan paljonkin sovittuja käytäntöjä ja muun väittämine on pelkästään typeryyttä. mutta tietty jos se sopii agendaan, niin hyvä juttu.
- Videoeditointi - ei toivoakaan. Ammattitason leikkaajan on pysyttävä Windowsissa tai Macissa.
- Videon- ja äänenpakkaus/DVD-authorointi/mergetus, ei onnistu. Ei ole kunnollisia vastineita dBPowerampille, Encorelle tai VirtualDubille
cinelerra on videoeditointipuolella melkoisen tehokas peli, mutta en ole tarvinnut videopuolta viime aikoina juuri satunnaista käyttöä enempää, joten en ala tähän tämän enempää edes kommentoimaan.
- Kuvankäsittely - aikuisten oikeisiin hommiin käy vain Photoshop. Wine ei osaa pyörittää sitä vieläkään oikein eikä sen käyttö ole Winessä edes viisasta koska kaikki Adoben softat tukevat toisiaan ja ne loput 90% Adobe-perheestä toimivat kunnolla vain Windowsissa tai Macissa. Photoshop on vain pieni osa suurta kokonaisuutta.
tämä taas on klassikko 'gimp ei vaan ole yhtä hyvä kuin PS'. ainoa asia jossa gimp on ottanut kunnolla selkään on ollut tietyn värierottelun ja väriprofiilien tuen puute (joka taas vaikuttaa vain painografiikkaan) ja sekin on parantunut viime aikoina merkittävästi. ominaisuuksiensa puolesta gimp on erittäin hyvä ja sen käyttöliittymä on hyvin tehokas.
...ja mitä adobe-perheeseen tulee, niin kuvankäsittely/piirotpuoli on linuxissa erittäin hyvin hanskassa ja vieläpä avoimin ja standardein formaatein. taittokin onnistuu erittäin hyvin, vaikka indesignia tai quarkkia ei olisikaan.
- Näytönohjaintuki, tai lähinnä sen puute. ATI:n omat että avoimet ajurit ovat aivan hirvittävän järkyttävän uskomattoman kamalia ja ne voi hävittää syvimmissä helvetin liekeissä.
taas... näytönohjaintuki on erittäin hyvä, joskin suljetun raudan 3d-tuki on ongelma ja sekin etupäässä vain atilla (korteista riippuen silläkin puolella). koska amd aikoo avata tuonkin puolen, niin ongelma poistunee lähivuosina tältäkin osin. ainoastaan nvidia jää ongelmalliseksi. sitä paitsi ati on kuuluisa legendaarisen huonoista ja vuosia myöhässä tulevista ajureistaan myös windows-puolella.
Lopulta siis huomasin, että Ubuntu oli rajoittanut luovuuttani merkittävästi. Alunperin lähdin kokeilemaan Ubuntua juuri ollakseni luovempi.
sitten pitää varmaan vaihtaa johonkin muuhun...
Yksi asia on ainakin varma - läksy, jonka Linux on opettanut minulle: Vistaa en todellakaan osta. Kun koittaa uuden koneen aika, valintani on multimedian käsittelyssäkin tunnetusti vahva Mac.
mäkki voi olla joillekin ihan hyvä vaihtoehto ja sitä kyllä suosittelisin ennemmin kuin windowsia, vaikka en monista sen jutuista kamalasti pidäkään.
toivottavasti löydät sen itsellesi parhaiten sopivan järjestelmän.