Suomessa vaalipiirien edustajamäärät tarkistetaan joka vaaleihin sen mukaan, paljonko piirissä on asukkaita. Väki muuttaa pohjoisesta etelään niin paljon, että paikat siirtyvät pohjoisen vaalipiireistä kaupunkien vaalipiireihin. Käytännössä on jo huomattu, että kun piiristä voidaan valita vähemmän kuin kymmenen kansanedustajaa, niin jostakin vaalipiiristä pääseekin eduskuntaan vain yhden puolueen edustajia. Koko maan tasolla vaalipiirijakoa on hankala muuttaa. Siitä on tehty monia ristiriitaisia ehdotuksia. Mutta meillä sitä sentään yritetään ratkoa, pyritään siihen, että monipuolinen edustus säilyy.
USA:ssa se mahdollisuus meni ohi kun piirijaon periaatteita muokattiin viimeksi 1960-luvulla. Alkuaan kussakin piirissä oli ollut sen verran asukkaita, että saattoi kuvitella että piirin ainokainen edustaja henkilökohtaisesti edustaa oman piirinsä äänestäjiä. Edustajainhuoneen kokoa ei voi loputtomasti kasvataa väestön mukana, ja asukkaita on nykyään niin paljon, ettei piirien laajentaminen muuttaisi miksikään sitä, ettei edustajalla ole henkilökohtaista suhdetta äänestäjiinsä. Mutta kun piirit jäivät nykyiseen kokoluokkaan 60-luvun päätöksissä, USA jämähti nykyiseen partitilanteeseen. Sekä demokraatit että republikaanit pelkäävät asemansa menetystä jos piirien koko kasvaa niin, että muita puolueita pääsee läpi.