BSD:t erottaa Linuxista erilainen ideologia.
BSD on ”oikea” UNIX, koska sen koodiperimä ulottuu alkuperäiseen ensimmäiseen UNIXiin. BSD:tä myös kehitetään toisella tapaa: se ei ole sekalainen kokoelma ohjelmia vaan ydin ja käyttöjärjestelmän hallinnan kannalta keskeiset ohjelmat kulkevat yhdessä. Linuxissa voi sanoa, että jakelu (”lsb_release -sd”) on versiota se-ja-se, ydin (”uname -r”) versiota se-ja-se, ls-komento versiota se-ja-se jne., mutta BSD:ssä nämä kulkevat yhdessä. Mikä ei tietenkään toisaalta merkitse sitä, etteikö valtaosaa käyttäjän sovelluksista joka tapauksessa asennettaisi erikseen jostain muualta. Useimmille taviskäyttäjille tällä ei ole hölkäsen pölähtävää merkitystä.
Ajurituen huonommuus jo mainittiin. Laitevalmistajat eivät ajureja BSD:lle tee eikä vapaitakaan ajureja välttämättä ole, koska kehittäjiä on vähemmän. Erityisesti tuntuu vaikealta kuvitella kannettavan tietokoneen ajamista BSD:llä, koska toimintakuntoon saattamisessa voisi olla aikamoinen työ.
Itselleni ratkaisevin kiusa on tahtonut olla se, ettei BSD vieläkään ole siirtynyt tukevasti Unicodeen. FreeBSD:tä lukuun ottamatta ääkkösten toimiminen tuntuu kaikissa BSD:eissä aina olevan joko toivotonta tai hirmuisen tappelun takana. Linuxissa nykyään hommat vain toimivat.
