Minulle syntyi stressi kun olin puhunut kyseisessä koulussa harjoittelijana mahdollisesta aikuisten opettamisesta (josta pidän kyllä), ainakin kun saa kiitokset aina palkaksi.
Stressiä on myös se, että vaikka yrittäisi kuinka saada
oikeasti hyviä ideoita läpi, mutta porukka ei ole siihen valmis. Muutos on niin pelottava. Oli se sitten kuinka pieni tahansa. Siksi minua hieman huvittaa etukäteen se miten tekemäni Linux-luokan käy kun opettaja ei ole millään tavalla tietoinen koko käyttöjärjestelmästä. Ehkä en ole täällä enää silloin kun hän ymmärtää, että tässä pitäisi saada jotain opastusta. Ehdotin verkkoympäristöä tiedostojen käsittelyyn opettajan ja oppilaiden välillä, mutta ei niin ei.
Stressiä minulle tuo myös se, että joudun opettamaan eräällä OPO-tunnilla 9-luokkalaisia tietoturvasta. Olen päättänyt valita suht raflaavan tyylin, sillä puhuessani heille Linuxista, n. 2-3 oppilasta kuunteli. Toisaalta: mitäs menin lupautumaan (?)...
Minua ei stressaa auttaminen, mutta kun säädin Linuxia neuvotteluhuoneessa ja laitoin punaisen valon palamaan(varattu) ja otin puhelun eräälle Linux-gurulle niin opettaja ryntää sisään kahden opiskelijan kanssa ja alkaa tehdä koetta joka perustuu sanelun mukaiseen kirjoittamiseen.
Yritin kuulla mitä jargonia puhelimesta kuuluu, mutta kovempana kuului vain "Jag ska....svenskasvenska...diipadaa"
Homma tyrehtyi täysin silläkin hetkellä. Keskeytykset häiritsevät eniten... Tai se kun olen opettajien työhuoneen koneessa Järjestelmänvalvojan tunnuksilla(joita opettajat eivät saa tietää tai käyttää) ja joku "repii hihasta väkisin oman ongelmansa pariin..." En voi edes logata ulos jos jokin prosessi on kesken koneella...
Tiedän, että tämä ei ollut niin hauska juttu vaan ihan autenttista stressimatskua.