Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Aiheet - Heikki Ketoharju

Sivuja: 1 [2]
21
Minulla on ajossa Xubuntu 12.10, johon oli pakko vaihtaa, kun Unity kaatuili jatkuvasti koneella. Nyt olen käyttänyt tätä ehkä viikon tai pari, ja on kyllä mukava pitkästä aikaa käyttää kevyttä työpöytäympäristöä: ikkunoiden välillä vaihtaminen sujuu salamannopeasti, ja kaikki toimii tahmaamatta, toisin kuin Unityssä.

Jotkut asia tuntuvat toimivankin, ja kehitystäkin näyttää tapahtuneen muutaman vuoden takaiseen verrattuna, mutta esimerkiksi äänikorttien vaihtaminen lennossa aiheuttaa koneen omien volumenappien toimimattomuuden: ohjelma, joka xfce:ssä kuuntelee nappien painalluksia, ei osaa reagoida lennossa PulseAudion muutoksiin. Todella ärsyttävä bugi. Viikonloppuna koko äänijärjestelmä rupesi jostain syystä aliasoimaan, ja piti käynnistää uudelleen. Hyvin ärsyttävä bugi sekin.

Ja ikkunoiden vaihtaminen tuntuu äärimmäisen toimimattomalta:

Olen toistaiseksi pärjännyt yhdellä palkilla, koska en ole halunnut tunkea ruutua täyteen paneeleja, enkä myöskään pysty käyttämään Xubuntussa oletuksena olevaa, piilotettavaa paneelia (koska se tulee tielle aina silloin kun en sitä halua). Yhden paneelin setup ei kuitenkaan toimi lainkaan, koska yläpaneelin ikonit, pager, kalenterikello ja uloskirjausvalikko vievät puolet näytöstä, jolloin ikkunalista on koko ajan täynnä ikkunoita, joiden nimeä ei pysty lukemaan, ja joiden ikonit ovat turhan pieniä. Ikkunalistan asetuksista ei löydy muita vaihtoehtoja kuin "ryhmitä aina" ja "älä ryhmitä koskaan". Kaipaisin kolmatta vaihtoehtoa, eli ryhmitystä, joka kytkeytyy päälle kun ikkunoita on liikaa. Sekään ei tosin ole hirmu mukava vaihtoehto, koska en tunnista ikkunoiden nimistä, mitä ne pitävät sisällään.

Melko lähelle pääsisi jo silläkin, että saisi tuon ikkunalistan vasempaan laitaan pystypalkkiin, jolloin tilaa olisi enemmän. Ties mistä syystä pluginin tekijät ovat kuitenkin ajatelleet, että on hyvä idea kääntää myös tekstin suunta listan suunnan kanssa, joten ikkunoiden nimet pitää tavata kuin kirjan selkämyksistä. Toinen vaihtoehto on ottaa ikkunoiden nimet pois näkyvistä, ja jättää pelkät ikkunoiden ikonit, mikä onkin aika toimivaa. Harmi, ettei ikonien nimeä näe viemällä hiiren niiden päälle ennenkuin vasta pienen viiveen jälkeen, ikoniryhmistä ei ollenkaan. Harmi myös, ettei ikoneista näe lainkaan, onko ikonin takana yksi vai monta ikkunaa. Unityssähän tämä on ratkaistu toimivasti. Harmi on myös, ettei ikoneita pysty Windows seiskan tyyliin "liimaamaan" palkkiin, jolloin ikoni toimisi sekä käynnistimenä, että ikkunanvaihtimena. Tämäkin on Unityssä ihan peruskauraa.

Toivoisin myös, että Xubuntu osaisi näyttää useiden ikkunoiden valitsemiseen valikon sijaan ikkunoiden esikatselukuvat. Periaatteessa siis Unityn ikkunoidenvaihtosysteemi, mutta tehoja säästellen ja ilman 3D-efektejä.

Valituksen aihetta synnyttää myös se, että Xubuntu ei osaa automaattisesti estää noiden paneelien menemistä päällekäin, vaan se(kin) pitää käsin säätää.

Jotain hyvääkin järjestelmässä on: laitoin paneeliin vanhan kunnon Places-menun, ja siitä kyllä tykkään! Myös ulkoasu on paljon parempi kuin ennen, ja lähes yhtä hieno kuin Unityssä. Plussaa myös siitä, että  ikkunoiden sulkemispainikkeet saa asetuksista siirrettyä haluamaansa paikkaan ja järjestykseen.

22
Päätin kirjoittaa siitä, mihin Ubuntu oikein on suuntaamassa. Itse olen huolissani kehityksen suunnasta.

Lainaus
Canonicalia ei kiinnosta, onko sen kehittämää teknologiaa helppo muunnella ja integroida muihin projekteihin. Ja tässä on mielestäni koko ongelman ydin: Unityn kehittämiseen käytetty valtava resurssien ja energian panostus hyödyttää Fedoraa tai Susea hyvin vähän.

http://heikki.ketoharju.info/2013/01/ubuntu-canonical-ja-avoimen-koodin-ekosysteemit/

23
Ubuntu tietokoneissa / Hyvä kalenteri / PIM Ubuntuun
« : 27.12.12 - klo:22.40 »
Hei!

Hankin tuossa pilvipalvelun, mihin kännykästäni synkkaan kalenterin/taskit, osoitekirjan ja muistiinpanot. Nyt kysynkin sitten, että mikä mahtaisi olla paras PIM-softa Ubuntulle? Koetin Kontactia, mutta se jumiutui ja kaatui jatkuvasti, kalenteri ei päivittänyt tapahtumia (pilvestä saa WebDAVin) ja osoitekirja oli hieman hankala, kun tarvitsisin sitä lähinnä Thunderbirdissä.

Mainitut testit tein Ubuntu 12.04:ssä Unity-työpöydällä, ja nyt alla on ihan perus 12.10. Onko Gnome Contacts kokeilemisen arvoinen? Thunderbirdin Lightning oli ainakin pari vuotta sitten todella buginen, ja kadotti jatkuvasti kaikki kalenterimerkinnät. Olisikohan se uusintakokeilun arvoinen?

24
Multimedia ja grafiikka / Fast Track Ultra ja Linux
« : 01.07.12 - klo:21.46 »
Hankin keväällä Fast Track Ultra -äänikortin, ja nyt jaksoin kirjoittaa siitä blogiinikin: http://heikki.ketoharju.info/2012/07/linux-ja-fast-track-ultra/

Jos siis on kotistudiokäyttöön kelpaava USB-äänikortti hakusassa, niin tutustukaa. Kortin suurin pulma on väärät oletusasetukset. Niitä ruodin tuossa blogipostauksessani, ja kirjoitin lontooksikin ohjeet Linuxmusicians.com -foorumille: http://linuxmusicians.com/viewtopic.php?f=27&t=7673&p=25072#p25072

Testasin sekä Ubuntussa että AV Linuxissa kortin toimintaa, ja näppärästi pelittää, kun säätää alsamixeristä nuo sisään- ja ulostulovolumet kuten oheisissa linkeissä kerron. Vakaudesta en ole vielä ihan varma. Kortti nakkeli keväällä satunnaisia xruneja noin kymmenen minuutin välein. Jostain luin, että Jackin asetuksissa pitäisi nostaa periods/buffer arvoon 3, mikä vakauttaisi korttia. Testasin, ja kieltämättä satunnaiset xrunit loppuivat, mutta nyt kortti alkoi tasaisin väliajoin vääristää ääntä oikein kunnolla. Joskus aiemminkin olen vastaavaan ilmiöön törmännyt vanhalla Soundblasterilla, mutta silloin tuloksena oli xrun. Samalla kun nostin periods/bufferia, käänsin myös soft moden päälle. Vaikuttaakohan se tähän? Eli onko kyseessä sama vanha tuttu xrun-ongelma, joka vain nyt soft moden tautta ilmenee usean sekunnin mittaisena äänen vääristymisenä?

EDIT: Vastaan itselleni. Jackin kehittäjät näemmä suosittavat, että USB-äänikorttien kanssa käytettäisiin periods/buffer-arvona kolmosta. Nostin frames/periodin 64:stä 128:aan, ja kokeilen pystyykö korttia nyt käyttämään häiriöttä. Linux-wikiinkin tuli tästä aiheesta lätistyä. Nyt alkaa QJackCtl-artikkeli olla jo aika massiivinen: http://linux.fi/wiki/Qjackctl

EDIT2: Pari viikkoa käyttöä takana, ja kortti vakaan tuntuinen! Toimivat asetukset ovat siis ilmeisesti Periods/Buffer = 3 ja Frames/Period = 128. Muut asetukset ovat ennallaan.

EDIT: Keksin myös nokkelamman tavan valita kortti Jackin asetuksissa: kun Interface-kenttään kirjoittaa hw:Ultra, ei haittaa vaikka kortin indeksinumero muuttuisi! Miksikähän QJackCtl ei tee näin oletuksena...

***

Ubuntussa Pulseaudion kanssa kortti toimii hyvin, ja Pulse ymmärtääkseni tunnistaa sen surround-äänikortiksi: ulostuloja on kuusi + S/PDIF, eli kahdeksan, ja sehän riittäisi monikanavaäänen tarpeisiin. Itselläni ei niin montaa kaiutinta ole, joten en ole testannut muuta kuin että kanavareititykset tuntuu toimivan ihan normaalin leffaäänistandardin mukaan. Ubuntun pulseaudio ei ainakaan minulla korttia automaattisesti tunnista, mikäli sen kytkee koneeseen järjestelmän jo käynnistyttyä. Silloin yleensä annan komentorivillä komennon pulseaudio --kill, joka tappaa Pulseaudion. Pulse nousee sitten kuolleista takaisin muutamassa sekunnissa, ja tunnistaa herätessään järjestelmään kytketyt uudet äänikortit. Tällälailla säästyy uudelleenkäynnistykseltä!

Osaako joku kertoa, onko tähän nätimpää tapaa? Koko Pulsen tappaminen tuntuu aika rajulta toimenpiteeltä.

25
Nyt pyörii kova debatti Linux-muusikoiden keskuudessa. Bitwig Studio aikoo haastaa Ableton Liven (jolle ei oikein mitään varsinaista kilpailijaa ole ollut), ja ohjelmasta lupaillaan myös Linux-versiota! Tästä siis kyse: http://bitwig.com/bitwig_studio.php

Ainakin minua uutinen kiinnostaa suuresti, koska Ableton Liven kaltainen ohjelma on nimenomaan se, mitä Linuxille ei ole ollut kenenkään toimesta tarjolla. (Älkääkä linkatko tähän perään Jackia tai Qsynthiä tai Ardouria, kun niissä on kyse ihan eri asioista...) Kerta kaikkiaan ainoatakaan softaa ei ole ollut, johon voisin
1) Pudottaa pari biisiä päällekäisille raidoille
2) Softa säätää ne automaattisesti samaan tempoon
3) Pystyn korjailemaan temposynkkaa nopeasti ja helposti
4) Pystyn säätämään sävellajit kohdakkain
5) Pystyn efektoimaan typerästi
6) Tähän kaikkeen kuluu aikaa tunti tai puolitoista

Nyt tämä softa pystyisi ehkä lopultakin tarjoamaan nuo kaivatut ominaisuudet! Ja kilpailukin kiristyy, kun Harry von Haaren osittain varmaan tämän softan innoittamana julkaisi oman projektinsa lähdekoodit: http://harryhaaren.blogspot.com/2012/01/luppp-source-opened-but-still-pre-alpha.html

Haarenin softa näyttää aika pelkistetyltä ja toiminnoiltaan toistaiseksi suppealta, mutta toisaalta Bitwig Studiosta ei ole vielä näkynyt ohjelman puolikastakaan... Jos siis avoimen koodin kehittäjät tarttuisivat tällaiseen projektiin innolla, meillä voisi pian ollakin ilmainen Ableton Liven haastaja ;)

26
Johan tässä on jonkin aikaa ihmeteltykin, että mihin katosi ylivoimaisen vakaa audiotuotantodistro 64 Studio. Nyt se on täällä taas, joskin nimi on vaihtunut: OpenDAW.

Pääkehittäjä/toimitusjohtaja Daniel Jamesin mukaan kyseessä on sanaleikki: järjestelmän nimi lausutaan samoin kuin OpenDOOR :)

Ainakin minua kiinnostaa, onko järjestelmässä edelleen kohdillaan tasapaino helppouden ja vakauden välillä: 64 Studio kakkosen saattoi avata ja alkaa käyttämään, ja se toimi! Ei xruneja, ei ongelmia. Ohjelmat valmiiksi asennettuina. 64 Studion rt-kernelit ovat olleet jo pitkään parhaita rt-kerneleitä, mitä kohdalleni on osunut.

Alla olevasta osoitteesta löytyy images-kansio, jossa on 64-bittiset beta-asennusimaget ladattavissa:
http://pdk.64studio.com/projects/opendaw/squeeze/

Järjestelmä on beta, joten manuaaleja tai sensemmoisia lienee turha etsiä. Onneksi koko systeemi pohjautuu Debian Squeezeen, joten sen dokumentaatiolla pärjännee pitkälle.

27
Viikko sitten tämänvuotisessa Linux Audio Conferencessa Jeremy Jongepier piti kiinnostavan, normikäyttäjän näkövinkkelistä lähtevän esityksen Linuxin virittelemisestä vakavampaa audiokäyttöä varten.

Oheinen PDF vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta, ja siksi ajattelinkin jakaa sen kanssanne:

http://lac.linuxaudio.org/2011/download/lac2011_jeremy_jongepier_workshop_paper.pdf

Mukana myös diaesitys aiheesta. Tiedostopäätteestään huolimatta minulla se aukesi Open Office Impressissä paremmin kuin PDF-lukijassa...
http://lac.linuxaudio.org/2011/download/lac2011_jeremy_jongepier_slides.pdf

Toistaiseksi työ vaikuttaa vielä keskeneräiseltä, mutta silti sanoisin, että tuo voi olla aiheellinen jossain vaiheessa myös suomentaa, vai mitä tuumaatte? Suurimmalta osalta innokkaita musiikintekijöitä varmaan englanti taittuu, mutta silti...

28
Hei kaikki! Jokin aika sitten intoilin Din-softasyntikasta, ja nyt ajattelin jatkaa samalla linjalla, eli kehua hieman Rakarrack-efektiräkkiä. Moni on ehkä kokeillut Jack Rackia, se kun asentuu Ubuntu studiossa ja monissa muissakin jakeluissa oletuksena, mutta Rakarrack on hieman erilainen ohjelma: siinä missä Jack Rack aukeaa tyhjänä ja siihen voi ladata mitä tahansa LADSPA-efektejä, Rakarrack on valmis paketti efekteineen kaikkineen.

Siinä on erittäin hyväsoundisia efektejä, joista moni kitaristi varmaan innostuu, mutta hupia riittää muillekin: Louigi Verona on tehnyt todella mukavan videon esitelläkseen vocoderin ja Kluppe-loopperin yhdistelmää, mutta tulee itse asiassa käyttäneeksi vielä enemmän Rakarrackia, ja käyneeksi läpi sen näpsäköitä efektejä. Videossa näkyy muuten myös Jack Rack, jota käytetään Vocoderin hostaamiseen:

http://www.youtube.com/watch?v=mUUWImv0USg

Rakarrack onkin hyvä esimerkki siitä, miten Jack-systeemi mahdollistaa helposti ohjelmien käyttämisen muuhun kuin mihin ne alunperin oli suunniteltu. Onnistuisikohan sama yhtä helposti esimerkiksi Guitar Rigin avulla?

Kannattaa ehdottomasti testata, ja kuunnella esimerkkejä kitara-käytöstä Rakarrackin kotisivuilla! Ja joko mainitsin, että rumpujen ajaminen Rakarrackin flangerin läpi on myös kokeilemisen arvoinen juttu?

29
Linux-audio-users -listaa selaillessani törmäsin yllättäen todella mielenkiintoiseen syntetisaattoriin, Diniin. Tästä on nyt kohistu viikko tai kaksi Linux-audio-maailmassa, vaikka ohjelma sinänsä on jo kohta viisi vuotta vanha.

En tiedä miten kirjoittaisin tästä niin, että saisin hehkutettua sitä riittävästi. Kyseessä on nimittäin hienoin ja omaperäisin syntetisaattori, johon olen Linux-maailmassa törmännyt. Se asentuu Ubuntu 10.04-järjestelmään suoriltaan, ja toimii ongelmitta, kun vain säädän Jackista latenssin tarpeeksi korkealle (reaaliaikaydintä käyttävillä tämä tuskin on ongelma) ja sanon päätteessä 'din'. Sen jälkeen soittamaan pääsee samantien, ja meininki on mieletön!

Din on, Ardourin pääkehittäjää Paul Davisia lainatakseni, niitä harvoja syntetisaattoreita, jotka oikeastaan tuntuvat enemmän instrumenteilta kuin tietokoneohjelmilta. Se on elävä, sen toiminta on helppo oppia mutta silti sillä saa aikaiseksi vaikka mitä! Sanalla sanoen: cool. Ja tietysti mainitsemisen arvoinen juttu, että Din on saatavilla vain Linuxille.

Nyt äkkiä lataamaan ja testaamaan hop hop! Paketit Ubuntulle löytyy tekijän kotisivuilta: http://www.dinisnoise.org/videos/

Samasta paikasta voi katsella myös hienoja opetusvideoita (suosittelen, helpottaa alkuun pääsemistä), joissa plussaa myös mahtava intialaisittain englantia murtava kertojaääni, oletettavastikin tekijä itse!

Ohessa vielä ruutukaappaus ohjelmasta, näin ensi hätään.

[ylläpito on poistanut liitteen]

30
Louigi Verona on jo jonkin aikaa nostattanut Webissä keskustelua siitä, onko Linux-työkaluilla mahdollista tehdä elektronista musiikkia, tässä tapauksessa siis elektronista tanssimusiikkia kuten trancea tai housea.

Verona on työskennellyt pidemmän aikaa Windows-ympäristössä ja käyttänyt FL Studiota pääasiallisena työvälineenään. Linuxiin siirryttyään hän on tutkinut kaikki tunnetuimmat ja monia tuntemattomampiakin ohjelmia ja yrittänyt keksiä mikä ohjelmakombinaatio tarjoaisi helpon ja intuitiivisen tavan luoda laadukkaan kuuloista musiikkia vähällä vaivalla.

Tässä kirjoituksessa hän koettaa lähestyä asiaa Linux-käyttäjien ja kehittäjien korostaman modulaarisen ajattelutavan kautta, kertoo löydöksistään ja selittää miten ohjelmat kytkeytyvät toisiinsa. Ehdottomasti lukemisen arvoinen artikkeli kaikille elektronisen musiikin teosta (ja modulaarisen ajattelutavan hyödyntämisestä) kiinnostuneille:
http://louigiverona.ru/?page=projects&s=writings&t=linux&a=linux_modexp

Sivuilta löytyy myös muita mielenkiintoisia artikkeleja. Suosittelen lukaisemaan.

Sivuja: 1 [2]