1.Voiko asentaa ohjelman kaikille käyttäjille graafisesti, ilman sudo pelleilyä jossain päätteessä?
Voi. Järjestelmä->Hallinta->Synaptic Package Manager on helppokäyttöinen, raksia vaan ruutuun.
Pääte ja sudo eivät ole pelleilyä, vaan oikeasti hyvä tapa hoitaa asioita. Niiden kautta asentaminen on kokeneelle käyttäjälle nopeampaa. Lisäksi päätekomentoja on helppo neuvoa muille.
2. pakettien avaaminen? jos imutan jonkun paketin joka on pakattu tar gz tai .deb jne niin voiko sen asentaa myös graafisesti ilman mitään päätekomentoja sun muuta
*.tar.gz tai *.tar.bz2- paketteja ei kovin helposti saa kaikille käyttäjille asennettua ilman, että paketinhallinnan toimivuus kärsisi älä tee tätä jos ei ole pakko.
*.deb- paketin voi asentaa tekstitilassa komennolla sudo dpkg -i <paketti>, mutta jos paketti ei ole tehty nimenomaan Ubuntulle, voi ongelmia ilmetä. Usein ei kuitenkaan ilmene.
Graafinen asennus on myös varmaan mahdollinen, mutta harvemmin semmoiselle on tarvetta. Päätteen käyttö kannattaa opetella, se on helppoa.
3.ohjelmat. otin lisää ohjelman kautta pari ohjelmaa, jotka se kiltisti asensi. miten ne saa päälle? eipä tullut automaattisesti sinne
valikkoihin vaikka näyttääkin ruksattuna kun pistää yläpalkista hiiren oikealla painikkeella sinne asetuksiin. eli näyttäis et olis siellä
mutta eivät ole. mikäs tässä mättää?
Kaikki graafisetkaan ohjelmat eivät asenna kuvakettaan valikkoon. Osa laittaa, osa ei. Yleensä suosituimmat laittavat. Ohjelmat, joita ei ole valikossa, voidaan käynnistää Päätteestä tai alt+F2- yhdistelmällä aukeavasta ikkunasta. Ero näillä on lähinnä se, että ohjelma voi tulostaa virhe- ja varoitusilmoituksia Päätteeseen.
Esimerkiksi Firefoxin voi käynnistää kirjoittamalla päätteeseen firefox, Gaim käynnistyy komennolla gaim, jne.... Yleensä komennot kirjoitetaan pienillä kirjaimilla. Jos et tiedä, miten jokin komento kirjoitetaan, voit kirjoittaa siitä vain alun ja painaa tab-näppäintä, jolloin Päätteen automaattinen täydennys yrittää täydentää loput komennosta tai antaa listan sopivista vaihtoehdoista.
Gnomeen on saatavilla myös valikkoeditori, jolla on kohtuuhelppo lisätä valikkoon ohjelmia, jos tarvitsee.
5.apt-get. mikä se on? joku yleis-ohjelman avaaja? tarvitseeko sitä edes ollenkaan? joka paikka on vaan täynnä ohjeita tohon ja taas lisää päätehässäkkää
Ohjelmat, apukirjastot ja muut Ubuntun osat on jaettu paketteihin, joissa on asennettava data ja sen asennusohjeet mukana.
dpkg- ohjelma asentaa ja poistaa paketteja, sekä pitää huolen, että jokaisella paketilla on sen toimintaan tarvittavat, riippuvuuksina tunnetut muut paketit asennettuna. Paketin asennus dpkg:lla:
sudo dpkg -i <paketti>Apt-get on puolestaan Apt-ohjelmistoa, joka käyttää dpkg:ta pakettien asentamiseen. Apt-get osaa hakea paketteja suoraan netistä ja asentaa niitä. Apt asentaa myös riippuvuudet automaattisesti. Helpointa pakettien(ohjelmien) asennus on apt-getilla:
sudo apt-get install <paketti>Synaptic Package Manager puolestaan on graafinen käyttöliittymä Apt:iin, jolla pakettien asennus tehdään suunnilleen niin, että laitetaan rasteja ruutuun niiden pakettien kohdalle, jotka halutaan asentaa, ja painetaan Apply.
6.mikä on linuxin .exe vastaava? eli millä jonkun ohjelman saa päälle jos ei ole menu-valikossa.
Tämmöistä ei oikeastaan ole. Suoritettavan ohjelman nimi on vain ohjelman nimi, ei päätettä. Linuxissa ohjelmat. siis ne suoritettavat tiedostot, on kasattu /bin, /usr/bin ja muutamaan muuhun paikkaan, joista voi vaikka käydä katsomassa, mitä sieltä löytyy.
Helpointa se ohjelman ajaminen ilman valikkoa on edelleen Päätteen kautta. Esimerksiksi, jos olen asentanut Amsn- ohjelman, mutta en tiedä, millä komennolla se käynnistyy:
1) Avaan Päätteen
2) kirjoitan komentoriville yhden a:n, koska Amsn alkaa a:lla. Huomaa,
pieni a, ei A.
3) painan pari kertaa Tab- näppäintä. Siis sitä, joka on yleensä caps lockin päällä. Saan pitkän listan a:lla alkavista komennoista.
4) koska lista on luultavasti hyvin pitkä, kirjoitan m:n sen a:n perään, ja toistan tabin painelun, jolloin saan viidestä komennosta koostuvan listan. Yksi listassa olevista komennoista on amsn, joka hyvinkin todennäköisesti käynnistää Amsn:n.
5) kokeilen amsn- komentoa, joka käynnistää Amsn:n
6) ensi kerralla käytän vain suoraan komenoa amsn, helppo muistaa kun se on sen ohjelman nimi.
7. sources.list. pitääkö tota jollain editorilla editoida? tuntuu että noita editoitavia hässäköitä olisi miljoona. -->taas kaivataan graafista hommaa tuohonkin. pitäis olla vaan nappi jota painamalla kysyy vaan että kerroppa mikä osoite lisätään.
Tiedosto on siis /etc/apt/sources.list. Se määrittää, mistä päin internetiä paketteja haetaan automaattisesti. Sources.listiä voi helposti muokata, kun ensin komentaa
sudo gedit /etc/apt/sources.listTuosta nyt voitaisiin sen verran selittää, että gedit on tekstieditori, ja tuo tiedostonimi tuossa perässä lähetetään geditille sen käynnistyessä, jolloin se avaa valmiiksi kyseisen tiedoston. sources.listiä eivät saa muokata muut kuin pääkäyttäjä, root, joten sen sijaan, että komentaisimme vain
gedit /etc/apt/sources.list, käytämme sudo-ohjelmaa jolle siis lähtee ohjeina koko sen perään kirjoitettu rimpsu. Sudo kysyy sinulta salasanaasi ja sen jälkeen suorittaa ne komennot, mitkä sen perässä ovat,
sources.listissa kaikki rivit, jotka eivät ala risuaidalla #, ovat pakettivarastoja, joista paketteja haetaan. Risuaidalla alkavat rivit ovat kommenttirivejä. Ubuntun oletuksena oleva sources.list sisältää kommenttirivien joukossa valmiita varastorivejä, joista vaan pitää ottaa kommenttimerkit pois alusta. Ota siis risuaidat pois ainakin niistä riveistä, joiden lopussa on teksti universe. Universe- varastot sisältävät valtavan määrän ohjelmia, jotka tämän jälkeen ovat valmiina asennettavaksi yhdellä tekstikomennolla tai muutamalla hiirenklikkauksella Synaptic Package Managerissa. Tallenna sources.list ja aja
sudo apt-get update, jolloin apt-get lukee sources.listin ja päivittää saatavilla olevien pakettien tietokannan.
kysymyksiä olisi miljoona. noista ubutun guideista ei ole mitään apua, ei ne ole aloittelijoille. täynnä vaan erillisiä kirjoitettavia komentoja. ei auta yhtään oppimaan. avut on kaikki tyyliin: "miten asennan ohjelman xx" -> kirjoita apt-get xxxxxxx. ihmettelen vaan
että miksei linuxissa voi olla installerit samalla lailla kun windowsissa, eli otan vaan ohjelman jossa on vaikka autoinstaller.exe, kaksoisnapautan sitä ja avot.(sori negatiivinen sävy, hermot menneet vaan tapellessa, ja vaikka tuo synaptics ja lisää ohjelma ovatkin graafisia, niin tosiaan ei mitään ainakaan ole valikkoihin tullut ja en saa niitä mitenkään päälle, saatika että edes tietäisin mihin hakemistoon ne on asennettu että edes saisin ne päälle)
Ne ohjeet ovat päätekomentoina siksi, koska ne on helppo copypastettaa Päätteeseen ja tehdä oikein. Joskus ne voivat olla vähän sekavia ja vaikea ymmärtää, mutta esimerkiksi apt-getin komennot eivät ole kovin vaikeita. Lisäksi ne toimivat niillekin, jotka eivät esimerkiksi asentaneet koko Synapticia. Jotkut jopa käyttävä konettaan kokonaan tekstitilassa.
Pakettien asennus on tehty apt-getilla ja Synäapticilla siksi, koska se on erittäin hyvä tapa. Kun opit asentamaan paketteja apt-getilla, sinun ei enää tarvitse mennä ohjelman kotisivuille etsimään latauslinkkiä, vaan asennat kaikki ohjelmat melko samalla tavalla ja automaattisesti. Lisäksi Ubuntun ylläpito pitää huolen, että koneellasi olevat ohjelmat ovat virusvapaita ja keskenään yhteensopivia. Kaikkien ohjelmien tietoturvapäivitykset asennetaan myös automaattisesti.
Ohjelmien käynnistykseen tuli tuossa ylempänä jo ohjetta, selvennystä kannattaa pyytää jos ei ymmärrä.
Paljon kiitoksia avustanne, näin etukäteen.
Eipä kestä, toivottavasti avusta oli hyötyä.
Näytä kirjoitukset
. Jo Dapperissa,Ubuntun seuraavassa versiossa, voi pienellä virittelyllä asentaa XGL:n, jolla läpinäkyvätkin ikkunat piirtyvät lähes salamannopeasti ja lisäksi saadaan vielä kiva nippu erilaisia tehosteita.
Täältä saat varmasti apua tarvittaessa 
Tekstipohjaisen irc-clientin (irssi) käyttö kannattaakin opetella jo valmiiksi siltä varalta, että X ei jonain päivänä käynnisty... 