Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Viestit - Echramath

Sivuja: 1 ... 3 4 [5] 6 7 ... 13
81
Ubuntu tietokoneissa / Vs: CPU% 50 kieppeillä koko ajan
« : 13.03.11 - klo:21.37 »
On; levylle kirjoitus on tehokkaampaan ohi filesysteemin. Swap pitää olla mahdollísimman tehokasta.

Onko ero nykyjärjestelmillä mitattavissa? Havainnoitavissa? Merkittävä?

Swapin suhteenhan pitää ymmärtää, että vielä kymmenen vuotta sitten tilanne oli aivan toinen. Graafisten käyttöliittymien tultua markkinoille oli varsin pian itsestäänselvyys, että koneen muisti ei riitä käyttötarkoitukseensa useimmilla käyttäjillä, ja sitä pitää aktiivisesti jatkaa swapilla. Nykyisin sinne lähinnä siivotaan ohjelmia ja hibernoidaan.

82
Minuakin kiinnostaa tämä aihe. Virtualbox oletuksena tarjoaa aika pieniä määriä kullekin järjestelmälle keskusmuistiksi. Ts. paljonkohan eroa on jos vierasjärjestelmä saa 200MB muistia  ja 400MB swappia vastaan 600MB muistia (ja ei esim. swappia lainkaan)? Tässähän, mikäli isäntäkone on jykevää sorttia eikä siellä ole kovasti muita prosesseja, käynee joka tapauksessa niin, että swapatessaan kovalevyimageen vieraskone tuleekin ihan oikeasti swapanneeksi sinne isäntäkoneen levyvälimuistiin. Joka on tietysti hyvin nopeaa sekin.

83
Ubuntu tietokoneissa / Vs: CPU% 50 kieppeillä koko ajan
« : 12.03.11 - klo:04.34 »
Erillisen swap-osion luominen asennuksen yhteydessä on ihmetyttänyt minuakin. Onkohan sille mitään järkiperustetta olemassa?

Ihan huoletta voit tehdä swap-tiedoston, mutta järjestelmän oletuksena luodaan tarvittava swap-osio ongelmien välttämiseksi (n. 2xRAM). Aiemmin muistin loppuminen merkitsi järjestelmän kaatumista.
Mutta miksi et loisi swap-osiota. Swap-tilaa voi lisätä _tarvittaessa_ tekemällä swap-tiedoston.
Sinun on vain tuolloin ymmärrettävä, milloin swap-tiedosto on järkevää tai tarpeen tehdä.
Nykyisin kovalevytilaa on Teroittain, miksi tinkiä muutaman Gigan swap-osiosta.
Joskus joku ohjelma-bugi voi rosvota muistia, ja tällöin on mahdollista, että muisti yksinkertaisesti vain loppuu. Kaatuuko järjestelmä - vai hidastuuko vain käyttökelvottomaksi - on jäänyt kokeilematta.

Jos muisti loppuu, iskee "OOM killer", OOM tietenkin lyhenne sanoista Out Of Memory. Se ampuu alas jonkin prosessin pelastaakseen järjestelmän. En osaa selittää miten se tarkalleen ottaen valitsee uhrin, mutta ainakin useimmissa "varaa muistia, täytä roskalla"-testeissä se osaa tappaa juuri sen testiohjelman. Tämä tapahtuu kun virtuaalimuisti loppuu – ihan sama onko kyseessä pelkkä fyysinen muisti vai fyysinen+swap.

Sen sijaan jos swappia on liikaa verrattuna muistiin, ollaan pitkän aikaa tilanteessa, jossa virtuaalimuistia on toki jäljellä, mutta koska swappia käytetään paljon, kone on käyttökelvottoman hidas.  Tästä se 2×fyysinen muisti -sääntö, se on yläraja. Sen tullessa täyteen on jo parasta, että oomkiller tappaa jotain. Jos tätä tapahtuu usein, ratkaisu ei ole lisätä swappia vaan lisätä fyysistä muistia.

Ja näinhän eräät tahot olivat tulleet siihen tulokseen, että Linux swappaa liian innokkaasti ja epäoptimaalisesti ja jos muistia on ohjelmien tarpeisiin nähden naurettavia määriä (puhe oli kuudesta gigasta perus desktop-käytössä tms) järjestelmä toimii nopeimmin, mikäli swappia ei ole lainkaan käytössä. Samalla foorumilla tapeltiin kovasti siitä, mitä swappinessin arvon pitäisi olla. Näistä tarinoista tulin siihen päätelmään, että välttämättä oikeaa totuutta ei olekaan, kaikki riippuu ihan siitä minkälaisia ohjelmia käyttää ja mille mahdollisesti swappaa (joku käytti neljän levyn raidia). Varsinkin siis swappinessin arvoja voi jokainen kokeilla ihan miten haluaa eikä ilman swappia toimiminenkaan mitenkään vaarallista pitäisi olla – periaatteessa tällöin vain saa hieman vähemmän levycachea käyttöönsä kun kaikki ohjelmien varaama on oikeasti fyysisessä muistissa.

"2×fyysinen muisti" on ajalta, jolloin oli itsestään selvää, että kone swappasi normaalikäytössä. Olen aika varma, ettei kuuden gigan muistilla tee mitään 12 gigan swappiosiolla. Korkeintaan saa aikaan hetkellistä jumitusta jos joku softa villiintyy ja haluaa loputtomiin muistia.

84
Ubuntu tietokoneissa / Vs: CPU% 50 kieppeillä koko ajan
« : 11.03.11 - klo:15.21 »
Yksi swapin käyttötarkoitushan on siirtää sinne (isoja) ohjelmia, jotka eivät tee mitään juuri nyt, jolloin cache-käyttöön vapautuu enemmän muistia. Onko tämä fiksua, on sitten kysymys josta asiantuntijatkin kiistelevät, ja riippuu tietysti mm. siitä miten nopealle levylle swappaaminen tapahtuu.

Olennainen kysymys: tuntuuko koneesi hitaalta?

85
Ubuntu tietokoneissa / Vs: Kovalevy koneen pullonkaulana
« : 11.03.11 - klo:02.05 »
Ei se indeksointi tarkoita mitään tuollaista mitä ehkä ajattelet. Kyse on Amarok-ohjelman (tai jonkun muun mitä et ole kertonut) omasta toiminnasta. Se saattaa esim. heti käynnistymisen jälkeen lähteä tutkimaan koko levyä, mikä toimenpide varmasti jumittaa koneen.

Eihän se nyt hirvittävän raskasta oikein voi olla. Eihän se käynnistyessään tarvi kuin kurkistaa onko sille syötetty musiikkihakemisto päivittynyt – onko tullut uusia tiedostoja tai onko minkään aikaleima vaihtunut. Vain muuttuneisiin tiedostoihin pitää kurkistaa sisälle. Tarjoaako käyttöjärjestelmä sitten peräti valmiit palvelut väijyä jotakin hakemistoa? Vähänkin nopeammalla koneella tätä ei ainakaan edes huomaa. Kirjaston luominen onkin sitten ihan oma lukunsa, siinä menee aikaa ja resursseja, mutta sitä ei tarvitse tehdä kuin kerran.

Amarok muuten vaan sisältää mm. oman SQL-tietokannan (ja kaikkea muuta "redudanttia multimediaa"). Noin muinaisella koneella saattaisin päätyä johonkin niin alkeelliseen softaan kuin cplay. Toisaalta jos välttämättä haluaa kirjasto soittimen, Clementine näyttää pitkälti ykkössarjan Amarokilta, mutta on peukalotuntumalla keveämpi.

86
Ubuntu tietokoneissa / Vs: Kovalevy koneen pullonkaulana
« : 09.03.11 - klo:04.51 »
Koneesi muistimäärä kieltämättä vaikuttaa kovin vähäiseltä käyttämiisi ohjelmiin nähden. Siinä ei kauheasti auta poistaa muutamia melko kevyitä palveluita. Gnome ei, mielestäni, nykyisissä versioissaan, ole käyttökelpoinen tuolla muistimäärällä. Joudut ehkä harkitsemaan pelkän kevyen ikkunamanagerin ajamista. Sen lisäksi huomattavaa on, että Amarok on KDE-ohjelma ja joutuu lataamaan muistiin melko määrän myös KDE-kirjastoja jo muistissa olevien Gnomen kirjastojen ohella.

87
Voin huomauttaa, että 32-bittinen Flash 32-bittisessä Ubuntussa (itselläni nyt on rautakin vielä 32-bittistä) on kertakaikkisen laaduton tekele ja ehdottomasti huonoin ohjelma, jota siinä käytän, paria vielä huonompaa vapaata softaa on tullut kokeiltua, mutta niille on aina löytynyt toinen korvike. Se kannattaa ehkä mainita. Tosin Chromiumin kanssa ei ole osoittautunut katastrofaaliseksi, koska ikkunan refreshaus palauttaa Flashinkin aina henkiin.

Ymmärrän tuon konservatiivisuuden, mutta toisaalta elämme tulevaisuudessa. Jos minulla olisi noin uusi kone, löysin siihen saman tien lisää muistia vain sen takia, että se on niin edullista – itse olen köyhä ja käytän edelleen Pentium 4-pohjaista laitteistoa, mutta järjellinen maksimi 2 gigaa siinäkin on sentään muistia. Nyt on se tulevaisuus, jossa 64-bittisen käyttöjärjestelmän pitäisi taata muistimäärän kasvu. Kyllä nuo pari tarpeellista porosoftaa alkaa olla aika lailla pakko jonkun tahon säätää tai runnoa toimimaan, muu ei auta.

Ei Flashin kanssa olekaan kukaan vähään aikaan kiroillut, tietääkseni.

88
Tiedä onko se 64-bittinen vielä tässä vaiheessa järin paljon nopeampi. Ainakin 64-bittinen haukkaa tuplaten muistia, joten 2GiB on mielestäni siinä rajoilla, kumpi kannattaa valita.

64-bittisissäkin systeemeissä "perusmallin" kokonaisluvut ovat edelleen 32-bittisiä, eivät siis vie enempää muistia. Sen sijaan muistiosoitteet ovat 64-bittisiä, ja niihin menee vähän enemmän tilaa tästä syystä.

89
Tarkoitin ihan normaaleja verkkoja, joita koneelle voi luoda. Kun kirjoitat "ifconfig" (tai ipconfig /all Windowsissa) koneella jossa on Virtualbox asennettu, niin näkyykö verkkoja? VMwarella näkyy vmnet1 ja vmnet8, host-only ja NAT-verkko.

Isäntäkoneella on tietysti normaali 127.0.0.1, sitten tässä tapauksessa Elisan kaapelimodeemin jakama 192.168.100.32/24 ja vibr0:n addr:192.168.122.1/24. Vieraskoneessa sen sijaan on vain 10.0.2.0/24. Isännältähän ei siis ole mitään reittiä virtuaalikoneeseen, koska nimenomaan Virtualbox leikkii reititintä.

Virtuaalikoneeseen otettu ssh-yhteys näkyy tällä tavalla. (isäntäkoneen portti 2222 on siis ohjattu vieraan porttiin 22 kuten manuaalissa ehdotetaan)

Koodia: [Valitse]
Host:
tcp        0      0 127.0.0.1:57409         127.0.0.1:2222          ESTABLISHED
tcp        0      0 127.0.0.1:2222          127.0.0.1:57409         ESTABLISHED

Guest
tcp        0      0 10.0.2.15:22            10.0.2.2:57409          ESTABLISHED

Ja toiseen suuntaan otettu yhteys:

Koodia: [Valitse]
Host
tcp        0      0 192.168.100.32:42351    192.168.100.32:22       ESTABLISHED
tcp        0      0 192.168.100.32:22       192.168.100.32:42351

Guest
tcp        0      0 10.0.2.15:51960         192.168.100.32:22       ESTABLISHED

Ei siis aivan helpoimmin selitettävä verkkokonfiguraatio. En ainakaan itse ole aivan varma olenko ymmärtänyt sen perimmäisen luonteen...


90
Eikö sillä isäntäkoneella oikeasti ole useampia verkkoja, a) oma verkko, b) NAT verkko, c) host-only verkko? Luulisi, että on esim. NAT-verkko, koska pitäähän sen toimia myös DHCP-palvelimena NAT-verkossa - vai eikö se tee sitäkään? (Host-only verkossa olisi sama tarve).

En nyt ihan tajunnut mitä tarkoitat, mutta se NATin toteuttava asia on Virtualbox itse – mikään muu ohjelma ei siis näe niitä Virtualboxin toteuttamia NAT-verkkoja.

91
Kyllä tuo edellinen neuvo oli aivan oikea. NATissa olevien koneiden pitääkin toimia juuri kuvaamallasi tavalla. Kyseessä on yleinen verkkoasia ja Vbox tuskin tässä muuttaa mitään, vaikken sitä tunnekaan.

Virtualboxin NATissa tosin on port forward, jolla isäntäkoneen portteja voi ohjata virtuaalikoneeseen. Ainakin Linuxissa ihan toimivat ohjeet löytyvät suoraan Virtualboxin manuaalista.

92
Laitealue / Vs: Virtualbox ja KVM-kytkin -onnistuuko?
« : 13.02.11 - klo:00.22 »
Tuo moduuli, josta linkkisi puhuvat, on Kernel-based Virtual Machine ja laatikkosi on Keyboard/Video/Mouse -kytkin. Ei niillä ole muuta tekoa keskenään kuin sattumalta sama lyhenne.

93
Itse kyllä standardiproseduurina suorittaisin uudelleenasennuksen, ihan sen takia, ettei sitä nyt ikinä tiedä mitä edellinen omistaja (tai tämän kaveri) on huseerannut vaikkei olisi tarkoituksella mitään pahaa olisi yrittänytkään. Eihän siinä kauaa mene. Edellisen käyttäjän datasta en jaksaisi huolestua, vaikkei DBANista haittaa olekaan. En nimittäin jaksa keksiä, miten mikään haittaohjelma kykenisi ajattamaan itseään sen jälkeen kun koko levylle on luotu uudet osiot ja tiedostojärjestelmät.

94
Emacs on tietysti hieman kankea dinosaurus, mutta siinä on letkeä toiminnallisuus: useimmat C-syntaksikielten moodit hakkaavat väkisin sisennykset loogisen rakenteen mukaisille paikoille, kun tabulaattoria painaa. Onko missään muussa editorissa tätä ominaisuutta?

95
chattrin man-sivu toteaa lupaavasti: When a file with the `s' attribute  set  is  deleted,  its  blocks  are zeroed  and  written  back to the disk.  Note: please make sure to read the bugs and limitations section at the end of this document.. Kuulostaa hyvältä, mainitut rajoitukset vain ovat se, ettei normaali ext2 tai ext3 tue sitä mitenkään. Ajatushan olisi tavallaan hyvä, sitten ei tarvitsisi huolehtia, millä menetelmällä arkaluontoiset tiedostot poistetaan, jos tiedostojärjestelmä, joka periaatteessa tietää, missä data sijaitsee, tekisi homman.

Ilman mitään erityistä tukea muistikortithan ovat tietysti tällaisen tiedostojen päällekirjoittamisen suhteen vähän ikäviä, kun ne ihan tahallaan yrittävät kirjoittaa eri paikkaan. Koko median päällekirjoittamiselle tämäkään lähestymistapa ei tietenkään "mahda" mitään. En tosin tiedä, millä sieltäkään mitään ongittua saisi, eivätkö tällaisetkin laitteet yritä ulospäin näyttää n bitin möykyltä, jossa tietystä bitistä saadaan ulos tarkalleen siihen aikanaan kirjoitettu arvo, vaikka sisäisesti ko. bitti vaihtaisikin välillä sijaintia?

 

96
Tiedä nyt sitten, kun ei lähde tule tähän hätään mieleen.

Usein lainattu lähde on Peter Gutmanin tuotos (mikä paper ylipäätään on virallisessa yliopistokielessä suomeksi?)  Secure Deletion of Data from Magnetic and Solid-State Memory. Sitä on luultavasti lainattu joissakin suuremmalle yleisölle tarkoituissa kirjoissa ja sen opit ovat jääneet elämään, vaikka sen nykyisen version alussakin varoitetaan, että se on 15-vuotta vanha ja käsittelee pahimmillaan 20 vuotta vanhaa tekniikkaa. Jos mietitte ihan maalaisjärjellä, nykyisin alkaa mennä teroja siihen tilaan, johon ennen megatavuja – onko ihme jos periaatteet ovat muuttunut.

Käsittääkseni keskustelu on kuitenkin koko ajan käsitellyt sitä, minkälaisia välineitä eri maiden tiedustelupalveluilla ehkä on.

Puolustusvoimien ja Nokian R&D-osaston kaltaiset tahot tietysti käyttävät omia periaatteitaan ja tietoturvaohjeitaan eivätkä etsi tietoa Ubuntu-foorumeilta, mutta jos  ajatelleen meitä tavan tallaajia ja pienyrittäjiä – kun toisaalta osa meistä on vähävaraisempia kuin toiset ja toisaalta ympäristönkin kannalta on parempi käyttää vanhaa eikä ostaa uutta, niin minun mielestäni kenenkään tämän lukijan ei kannata mennä sulattelemaan levyjä kaasuhitsauspillillä vain sen takia, että joissain foliohattuohjeissa niin sanotaan. Nimittäin haisee vähän heikolle riskianalyysille minun nenääni: jotta datanpalasilla olisi jotain arvoa tonkijalle, niiden pitää tietysti olla jotain tulkitsemiskelpoista, eikä satunnaisia paloja raskaasti kryptatusta datasta. Jos teillä on jotain todella arkaluontoista, miksi pitää sitä selkokielisenä levyltä ollenkaan?

Kumpaa oletatte teille tapahtuvan todennäköisemmin: NSA alkaa tutkia kolme kertaa ylikirjoitettua levyänne vaiko varas (tai läppärin tai muistitikun satunnainen löytäjä) saa haltuunsa suoraan käytössä olevan, ei tietenkään kertaakaan ylikirjoitetun tietovälineenne?

97
Normifoliohattukansalaisen testattu mielipide. (Jos päättää myydä!)
Myyntikuntoon valmistelu boottirompulta:
1. Ylikirjoita kaikki tiedostot kolmeen kertaan.
2. Ylikirjoita "unused space" kolmeen kertaan.
3. Formatoi koko kovalevy.

Ei, vaan ylikirjoita koko levy kolmeen kertaan ottamatta ensinkään kantaa siihen, mitä siellä on. Mitä iloa formatoinnista, eli tässä tarkoituksessa uusien osioiden tekemisestä olisi? Sen voi jättää seuraavalle käyttäjälle.

Lainaus
Kuten Ganymedeskin edellä sanoi niin kotikonstein ei tämän jälkeen saa palautetuista tiedoston pirstaleista juuri mitään tolkkua. Käytännössä arvioisin tuhon olevan yli 90%:nen. Toki, tästä kokeilusta on muutamia vuosia kulunut, joten en tiedä nykyisten palautusohjelmien kyvyistä hölkkäsen pöläystä.

Oletko siis muutamia vuosi sitten saanut ohjelmallisesti palautettua kolme kertaa asianmukaisesti ylikirjoitetulta kovalevyltä 10% datasta takaisin? Miten?

98
Kyllä useampaan kertaa DBAN:lla ylikirjoitettu antaa turvan suurimmalle osalle foliohattuisista epäilijöistä.
Oikeilla laitteilla saadaan tämänkin jälkeen levyltä tieto ongittua mutta se maksaa. Harvalla on tietotaitoa ja laitteita lukea levynpintaa edellisten kirjoitusten jättämien magneettisuusjäämien alapuolella olevia magneettisuustiloja.

Olisi sinällään ihan mielenkiintoista kuulla kellä näitä laitteita on, mitä ne maksavat ja onko niillä saatu jotain aikaiseksi, kun niistä aina foorumeilla puhutaan. Alan asiantuntijana pidetty Norman Ibas ei käsittääkseni väitä onnistuvansa onkimaan kerran ylikirjoitetulta levyltä mitään, palauttavat vain "pelkästään tuhottua" dataa, puhumattakaan fyysistä vahinkoa saaneista tallennusvälineistä. Kansallisista tiedustelupalveluista ei tietysti lopulta voi tietää, mitä ovat keksineet.

99
Sivumennen mainitakseni Python-tulkkia voi mainiosti käyttää laskimena, vaikkei varsinaisesti osaisi Python-kieltä laisinkaan, ja itse asiassa käyttöliittymä on luonteva, jos on vaikka pitkän matematiikan oppitunneilla tottunut laskemaan graafisella laskimella asioita.

Koodia: [Valitse]
echramath@trilobite:~$ python
Python 2.6.6 (r266:84292, Sep 15 2010, 15:52:39)
[GCC 4.4.5] on linux2
Type "help", "copyright", "credits" or "license" for more information.
>>> luku1 = 2
>>> luku2 = 5
>>> luku1 + luku2
7
>>> luku1 - luku2
-3
>>> luku1 * luku2
10
>>> luku1 / luku2
0
>>> luku2 = 5.0
>>> luku1 / luku2
0.40000000000000002
>>> exit()

Ohessa esiteltynä toki myös sudenkuoppa, joka heti tulee mieleeni: käyttäjän pitää ymmärtää ja muistaa, että ohjelmoinnissa kokonais- ja liuku l. desimaalilukujen jakolasku toimii olennaisesti eri tavalla, kokonaislukujen keksinäinen jakolasku tuottaa edelleen kokonaisluvun (ja sen lisäksi jakojäännöksen), kun taas desimaaliluvuilla saadaan desimaaliluku (ja siinäkin on tuollainen ruma pyöristysvirhe). "5" on siis aivan eri asia kuin "5.0".

Hyvänä puolena Python on käytännössä aina asennettuna.

100
Viime aikoina on ainakin minun piireissäni mainittu distraction free writing environment, eli häiriötön tekstinkäsittelyeditori. Minulle esiteltiin esimerkiksi OmmWriter, pelkästään Macille suunnattu pelkistetty tekstinkäsittelytyökalu, joka tuo keskelle ruutua vain itse tekstin ja vain tarpeelliset kontrollit. Keksimmekö Linuxille vastaavaa? Ajattelin ensisijaisesti, että kyllä minä osaan itsekin soittaa taustalla ambienttia ja Das Keyboard kuulostaa tarpeeksi kirjoituskoneelta muutenkin, että eiköhän tuon nyt pitäisi sujua ihan perussoftillakin.

Koodia: [Valitse]
gnome-terminal --window-with-profile=fs --full-screen -x
...jossa tämä profiili nyt sitten sisältä teemaan sopivat värit (musta keltaisella on ihan hauska), |-kursorin, ison fontin ja poistetut scroll- ja menubarit.

Tuossa voi sitten käynnistää vaikkapa nano -x:n, niin helppikin katoaisi.

Jäljelle jää tosin pari kysymystä:

Voisiko – edelleen täysruututilassa – jollakin tavalla tuottaa editorin ympärillä suurehkot marginaalit, jotta se päätyisi ruudun keskelle eikä reunaan? Tässä ratkaisussani isoa monitoria käytetään kokonaan, isohkolla fontilla, kuin mitäkin suunnatonta VT100-päätettä, eikä se ole kovin optimaalista.

Entä mikä editori menisi helpoiten moodiin, jossa käsitellään tekstiä, joka siis koostuu kappaleista (vs. conffi- ja kooditiedostot)? Käytännössä varmaan riittää kappaleen pitäminen yhdellä tosipitkällä rivillä, kunhan editorissa on word wrap ts. se katkoo näkyvät rivit aina sanariveistä eikä mistä sattuu.

JDarkroom on valmis toteutus, ja ilmeisesti toimii, mutta se on ihan puhdasta freewarea olutmerkityksessä, eli sorsia ei ole julkaistu enkä löydä edes mitään lisenssiä. Olisi se nyt kummallista käyttää poropietarisoftaa näin yksinkertaiseen tarkoitukseen.

Sivuja: 1 ... 3 4 [5] 6 7 ... 13