Ubuntu Suomen keskustelualueet
Muut alueet => Yleistä keskustelua => Aiheen aloitti: Squirrel - 20.12.20 - klo:12.43
-
Aikoinaan 80-90 luvulla olisin halunnut IBM OS/2:n käyttikseni ja joskus 90 -luvun lopulla se toteutui, sain sen aikoinaan aika halvalla. Mulla ainakin oli OS/2 Warp 3.jotain ja oliko muistaaksnei 4.0:nkin hankittuna? No mulla ei oikeastaan ollut siihen mitään ohjelmia, ja ei ollut käytössä nettiäkään joten en saanut ladattuakaan ilmaisia tai laittomasti mitään niin jäi sitten hetken kokeiluksi. Jostain sain pascal-ohjelmointiohjelman jolla muutamia ohjelmia itselle tein. No siirryin siitä Windowssiin ja jonkun ajan päästä linuxiin 2000-luvun alussa.
Onko täällä ketään muuta joka on joskus käyttänyt os/2:sta? Entä jos Microsoftin ei olisikaan boostannut omaa Windowssiin, oliko käyttiksestä loppupelissä ollut mihinkään? Eli kaatuiko se oikeasti siihen ettei sitä tuettu vai oliko se susi jo syntyessään? Entä ainakin joskus oli hokema, että ydinvoimaloita on os/2:n päällä, mutta ei kait enää? Jos edes tuo hokema piti paikkaansa. Kirjastoissa näin joskus Suomessa että niillä oli os/2 koneissaan joskus vuonna nakki ja kivi.
Suomessahan oli joku liike, joka oli erikoistunut os/2 ja sen oheisohjelmien myyntiin. En muista nimeä mutta sen muistan että omistajalla oli erikoinen tai harvinainen etunimi. Sieltä ostin tuon käyttiksenkin ja pascal-tulkin.
-
Minä kokeilin joskus.
Ensivaikutelma oli outo. Se moniajo!
Mutta ohjelmistoja en löytänyt mieleisiäni kelvolliseen hintaan joten takaisin lyhyen kokeilun jälkeen windblowsiin.
Joten en käyttänyt, kunhan kokeilin.
-
Windows 3.x oli päässyt jo liian laajalle leviämään ja Commodorekin ikävästi kippasi, joka olisi pitänyt alalla kilpailun yllä. Olihan Commodorella ehkä kaikista edistynein käyttöjärjestelmä tuohon aikaan ja todella laaja softavalikoima. Eihän se OS/2 soveltunut kehnon softavalikoimansa takia, kuin toimistohommiin.
Vähän historiikkia.
https://www.youtube.com/watch?v=wQdK9owqVd0
-
Näin vanhana Amigistina voin kyllä todeta, että se Commodoren edistynyt käyttis oli kiivas kaatuja. Koska järjestelmässä ei ollut muistialueiden suojausta, ts. jos sovellusohjelmoija oli päättänyt vähän kikkailla niin mikään ei estänyt esim. kernelin muistialueiden päälle kirjoittamista. Ja se taas tarkoitti sitä että guru alkoi meditoimaan. (Amigan vanha fataali virheilmoitus sisälsi tekstin guru meditation, jonka alla muistiosoite joka aiheutti kaatumisen...)
-
Kyllä se OS/2 oli hieno järjestelmä. Siinähän oli moniajo jopa 286-prosessorille, jota myöhemmin NT:ssä julkistetussa ei ollut. Eikä sitä löydy myöskään DOS:ssa sen enempää kuin Windows 3.1. Siis minkään laista moniajoa.
Huonona puolena siinå oli, että käytännössä joutui OS/2-lisenssin lisäksi ostaa Windows 3.1-lisenssi, jos halusi pyörittää windows-ohjelmia.
Dos-puolella oli hienoa, että ikkunan sisällä pystyi ajamaan DOS-ohjelmia, ja jopa hiirikin toimi.
Suurin vika oli, se että kyseinen käyttis oli liian paljon edellä aikaansa. Lisäksi hinta, koska käytännössä, jos halusi saada kaiken järjestelmästä irti, niin piti ostaa myös Windows-lisenssi. Siis windows:n käyttäjät kysyivät, että miksi ostaa OS/2, kun Windowskin pyöyrittää lähes kaikkia ohjelmia.
Itseltäni löytyy vielä kaappien pohjilta aito OS/2 WARP, josta tosin puuttuu Windows 3.1.
En ole ihan varma, mutta olikohan tossa OS/2:ssa ensimmäinen dualboot intel-arkkitehtuurissa ?
Toki sitä ennen dualboot löytyi C128:ssa, ja Spektravideo X-Pressissä.
-
Onko täällä ketään muuta joka on joskus käyttänyt os/2:sta?
Olen käyttänyt pääkäyttöjärjestelmänä OS/2:ta. Muistaakseni versioita 2.3 sekä 3.0 Warp. Ostin vielä OS/2 4.0:n, mutta en käytellyt sitä enää. Versio 4.0
tarjosi TCP/IP:n nettiyhteyksiin, mutta tuolloin (1996?) siirryin Linux-käyttäjäksi.
Lisäys: hankin joltakin kirpparilta jo aikanaan OS/2 1.3 -version (kymmeniä korppuja), mutta silloisessa koneessani ei ollut muistia 4Mt, jonka tuo järjestelmä tarvitsi 386-koneeseenkin.
Vielä jokin vuosikymmen sitten mietiskelin asentaa OS/4.0 koneelle, mutta jäi toistaiseksi ... ;)
IBM:n OS/2 oli erinomainen moniajojärjestelmä, jonka hallitsevan markkina-aseman hallitseva MS-Windows ajoi tarpeettomaksi.
PS. OS/2:sta julkaistiin myös versio OS/2 for Windows, jolla pystyi ajamaan OS/2:n päällä Windows:ia.
PPS. Minulla ei ole ollut ylimääräisiä Windows lisenssejä, joten Wndows 3.0 -sovellutukset toimivat OS/2:ssa avaamatta kukkaronnyörejä.
-
OS/2 oli hieno järjestelmä, ja Workplace Shell erinomainen työpöytäympäristö!
WPS:ssä oli oliosuuntautuneisuus otettu tosissaan. Ajatuksena oli, että käyttäjä ei käynnistä sovellusta vaan luo tiedoston, joka käynnistää tarvittavan sovelluksen. Edelleenkin toivoisin, että työpöytäympäristö toteutettaisiin niin päin.
Ja kyllä OS/2:een ohjelmiakin sai, mm. aivan erinomaisen DeScribe-nimisen teksturin sekä myöhemmässä vaiheessa myös StarOfficen (josta tuli ensin OpenOffice.org ja sitten LibreOffice). DeScribe on ainoa tuntemani teksturi, jossa tyylien käyttö oli toteutettu kunnolla: se oli otettu koko työnteon lähtökohdaksi ja perustaksi eikä vain joksikin ylimääräiseksi lisäksi kuten Wordissä.
Komentotulkissa vakioskriptikielenä oli REXX, jolla pystyi tekemään suunnilleen kaiken graafisiin käyttöliittymiin asti.
-
Amigan käyttiksissä 2.0:sta eteenpäin tais kanssa olla tuo REXX, moni amigisti tykkäsi...
-
Joskus aikoineen käytin OS/2:sta hetkisen, kun piti pyörittää BBBS:llä BBS purkkia ja oli muistaakseni helpompi pyörittää sekä purkkia, että käyttää konetta samalla muuten OS/2:n kanssa.
OS/2 Warp:n laatikko ja levyt löytyvät toki yhä hyllystä =)
-
Laatikollinen OS/2 Warp -levykkeitä löytyy, mutta en ole koskaan asentunut sitä.
-
Laatikollinen OS/2 Warp -levykkeitä löytyy, mutta en ole koskaan asentunut sitä.
Sinulta on jäänyt kokematta 1990-luvun IBM:n tuottama aivan erinomainen moniajoon kykenevä käyttöjärjestelmä.
Muistaakseni jokin suomalainen tietokonelehti jakoi OS/2-kåyttöjärjestelmää.
Vielä jokin vuosi sitten mielestäni törmäsin yhteisöön, joka yhä harrastaa ko. käyttöjärjestelmää - vrt. piilukiven muotoilu kvantti-tietokoneiden virtalähteeksi.
-
Laatikollinen OS/2 Warp -levykkeitä löytyy, mutta en ole koskaan asentunut sitä.
Sinulta on jäänyt kokematta 1990-luvun IBM:n tuottama aivan erinomainen moniajoon kykenevä käyttöjärjestelmä.
...
Minä kokeilin, ja oli aika mojova kokemus tuosta moniajosta.
Kun verrokkina oli CP/M, DOS ja joku windowsi.
Mutta käyttöön se ei jäänyt.
-
Laatikollinen OS/2 Warp -levykkeitä löytyy, mutta en ole koskaan asentunut sitä.
Valkoinen pahvilaatikko, täynnä asennuskorppuja, löytyy minultakin. Osoitelappu on vain repeytynyt irti, niin en nähnyt mistä se oli lähetetty. Saattoi olla jonkun lehden kautta saatu kylkijäinen.
Minä kuitenkin käytin OS/2 Warppia noin pari vuotta, olisiko ollut 1995- 1997.
-
Nyt mä muistan tuon aloituksessa mainitseman henkilön etunimen, se oli Tuure. Jäi muistiin siitä että mulle harvinainen nimi ja mulla oli kouluaikoina yksi opettaja nimeltä Tuure, Ei kovin mukava kaveri, mutta osasi hommansa.
-
Kautta koko 1969 alkaneen ja 2005 päättyneen IT-sekatyöläisurani ajan on OS/2 ollut lempparikäyttikseni - monoliitti-Windowsiin en ole vieläkään saanut makua, vaikka mulla on yhdessä huoneessa Windows-kone - just in case. Ekan oman PC:n ostin 1984. Työkoneessa on nyt Ubuntu (teen eläkeläisharrastuksena sukututkimusta ja geneettistä geneologiaa ja olen administraattorina eräässä FTDNA:n sukunimiprojektissa). Warp.4 oli ihan jees, paitsi, ettei siihen koskaan tullut USB-tukea, joka on nykyisin aika "must". Jouduin siis etsimään korvaavaa käyttistä. IBM kehitti tuolloin Warp 4.5:ta, jopa suomalaisversiota, jota olin tekemässä, mutta se ei koskaan tullut markkinoille, koska IBM luopui siitä. Softan ostanut yhtiö, jonka nimeä en muista (tilasin sen kuitenkin Hollannista Mensys-nimiseltä firmalta) mokasi oikein kunnolla kehitystyön kanssa. Tiputtivat pois juuri niitä osia, jotka tekivät Warpista sen mitä se oli ja lisäsivät toimintoja, joista ei ollut kuin haittaa. Jo asennus, joka Warpissa oli sujuva ja joustava ja salli käyttäjän valita, mitä osia asennetaan, oli tosi takkuista. Esim. kun sen yritti lisätä toimivaan Linux- tai Win-koneeseen, ilmoitti se 'file system corrupted'. Onneksi silloin vielä oli OS/2-faneja niin että toimivaa apua löytyi netistä. Käyttiksen asentamiseksi muuhun kuin tyhjään koneeseen täytyi tilata maailmalta erään bittinikkarin CD, jossa oli mainioita palikoita tiedostojärjestelmien sörkkimiseen, mm. yhteensovitus EComStationin kanssa. Seuraava kynnys oli salasanojen syöttäminen, jotka tulivat paperilipukkeella asennusmedian mukana, mutta eivät kelvanneet sellaisenaan. Nettiapu osasi onneksi kertoa, että tunnarin ja salasanojen eteen piti kirjoittaa 'USERID' ja 'PASSWORD' tms. Tätä ei kerrottu missään, eikä asennusohjeita ollut. Tätä voisi jatkaa vaikka kuinka, mutta käynee jo selville, ettei käyttiksellä ollut tulevaisuutta. Kun en löytänyt parempaakaan nilkutin kuitenkin sen kanssa 2-3 vuotta, vaikkeivat kaikki kirjoittamani palikat toimineetkaan sinällään, kunnes kone hajosi, enkä halunnut ruveta taistelemaan asennuksen kanssa. Googlasin juuri 'EComStation' ja yhä sieltä tulee houkuttelevia vaihtoehtoja, pitäisi katsoa, jos ehtisi. Liian paljon menee aikaa ympäristön rassaamiseen, kun tekemistäkin olisi.
-
Itse en ole koskaan OS/2:sta ikävä kyllä aikoinaan päässyt kokeilemaan, mutta tällainen tuli vastaan ihan jokin aika sitten YT:ssa. Eli nykypäivän OS/2 ja lisenssi on ostettavissa :)
https://www.arcanoae.com/
Lyhyt juttu englanniksi
https://nomadic-dmitry.medium.com/long-live-os-2-why-should-you-try-arcaos-91b3f8deb573
-
Itse en ole koskaan OS/2:sta ikävä kyllä aikoinaan päässyt kokeilemaan, mutta tällainen tuli vastaan ihan jokin aika sitten YT:ssa. Eli nykypäivän OS/2 ja lisenssi on ostettavissa :)
https://www.arcanoae.com/
Lyhyt juttu englanniksi
https://nomadic-dmitry.medium.com/long-live-os-2-why-should-you-try-arcaos-91b3f8deb573
Ellei Linux olisi näinkin tuttu ja toimiva niin houkuttelisi kokeilemaan :)
Tulikin annettua ylimääräiset koneet kiertoon ...
-
Vähän tuli kokeiltua. Erikoista oli kunnon moniajo dos-ikkunalle. Graafinenkin sovellus toimi siinä. Pystyi laskemaan fraktaaleja Fractint ohjelmalla. Ihastuin siihen aikoinaan. Hiiren oikea nappikin toimi järkevästi.
-
Asennusmedia oli OS/2:sesta, mutta sen asennus jäi sitten tekemättä. Syy taisi olla se, että oli vain yksi kone käytössä eikä haluja muuttaa kaikkea tietojen käsittelyään uudelle järjestelmälle.
-
Sattuikin tuossa silmään kirjahyllyssä pölyyntynyt OS/2 Warp paketti (joka oli OS/2 4.0:n vieressä).
Paketin kyljessä mainoksina: World's most popular 32-bit PC operating system
Paketti sisältää "New! plus BonusPak. Internet, Fax, IBM Works, Multimedia & More"
eli 2 levykettä (Diskette 1 for CD-ROM, Installation Diskette for CD-ROM)
sekä kaksi CD-levyä (OS/2 v3 (tm 1994), BonusPak for OS/2 Version 3).
Harmaa muistikuva on, ettei OS/2:n asennusohjelma hanskannut "suuria kiintolevyjä"
tai kiintolevyjen levyosioita. Vielä noina vuosina kiintolevyt eivät olleet kovin suuria nykymittapuun mukaan :(
HPFS oli mahdollinen tiedostojärjestelmä OS/2-käyttöjärjestelmässä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/HPFS
"Myöhemmin, kun näiden kahden yrityksen yhteistyö kariutui, Microsoft teki pieniä parannuksia HPFS:ään ja kehitti siitä NTFS-tiedostojärjestelmän, jota Windows NT-järjestelmät käyttävät. "
PS. Jokainen sekakäyttäjä kai muistaa, että vei oman aikansa, ennenkuin Linux-jakelut saivat luotettavat ajuritiedostot NTFS-tiedostojärjestelmän käyttämiseksi.
NTFS-osiolta lukuoperaatio toimi jo varhaisilla versioilla ok, mutta myöhemmin myös kirjoitusoperaatiot toimivat luotettavasti.
MS ei ollut ensimmäisenä tarjoamassa tukeaan käyttää avoimissa käyttöjärjestelmissä ko. tiedostojärjestelmää.
-
Vielä noina vuosina kiintolevyt eivät olleet kovin suuria nykymittapuun mukaan :(
Juu eivät. Siirryin MS-DOSista OS/2:een vuonna 1992, ja kun suunnilleen samoihin aikoihin – ehkä vuotta aikaisemmin – olin kiertänyt Tampereen tietokoneliikkeitä etsimässä 20-megaisen kiintolevyni korvaajaksi yli 100-megaista, yhdessäkin liikkeessä minulta kysyttiin, mitä erikoista oikein teen kun tarvitsen niin valtavasti levytilaa. Ja todella puhutaan megoista, ei gigoista!
-
Sain käyttööni 1989 Olivetti M15 PC-koneen (i8088), jolla oli RLL-koodaus tai ajurit hyödyntää 10Mt kiintolevy 20Mt:ksi. Hankin 1990 i386-koneen, joita tarjottiin oletuksena 40Mt:n kiintolevyllä 80Mt:n massamuistilla ja 1Mt:n Ram-muistilla (Bill Gates:in mukaan 640kt riittää). Lisäsin aika pian tuon jälkeen 170Mt:n kovalevyn tarkoituksena käyttää konetta tiettyjen laajojen tietokantojen hyödyntämiseen (ChessBase).
https://fi.wikipedia.org/wiki/Intel_8088
Jos kuitenkin palataan taas aiheeseen IBM OS/2:
https://fi.wikipedia.org/wiki/OS/2
-
Muistin kasvanut määrä oli varmaan monelle syy lähteä kokeilemaan OS/2:ta. Ensimmäisessä 1989 ostetussa 286-koneessani oli muistaakseni loppuvaiheessa 5 Mt muistia – ostohetkellä ”täysi” 640 kt + 256 kt ”laajennus”, myöhemmin erikseen ostetussa ISA-väylän muistilaajennuskortissa 4 Mt –, mutta koska MS-DOS ei suoraan tukenut kuin 640:tä kilotavua, lisämuistin käyttö vaati aina erillisiä kommervenkkejä kuten XMS/EMS-ajuria tms.
Ensimmäisessä 386-koneessani oli sitten muistaakseni suoraan 8 Mt muistia, ja silloin tuli olo, että on aivan pähkähullua jatkaa pelleilyä MS-DOSin kanssa, kun OS/2 lupasi tukea koko muistia suoraan. Tosin jo ostaessani kauppiaat uhosivat, että kohta tulee Windowsista versio, joka tekee ihan saman ja tappaa OS/2:n pois – niin kuin valitettavasti sitten kävikin.
Olihan OS/2:ssa kiemuransa, mutta Workplace Shell oli selvästi parempi graafinen käyttöliittymä kuin Windows vielä hyvään aikaan. Pieni puute minun mielestäni oli tosin ikkunan sulkevan painikkeen puuttuminen ikkunan otsikkoriviltä – eihän sitä ollut silloin Windowsissakaan. Senkin sai ostamalla Stardockilta ehostuspaketin, jonka nimeä en tähän hätään muista.
-
Harmaa muistikuva on, ettei OS/2:n asennusohjelma hanskannut "suuria kiintolevyjä"
tai kiintolevyjen levyosioita. Vielä noina vuosina kiintolevyt eivät olleet kovin suuria nykymittapuun mukaan :(
Ei kyllä doskaan osannut isoja levyjä. dos 3 oli maksimi osio 32 megaa. Wndows XP sisälsi bugin joka rajoitti koon 128 megaa. SP1 korjasi ja sitten asennus onnistui isommalle levylle.Windows 3 version kokorajaa en muista, muta ei sekään kovin iso ole. XP jäi mieleen kun se sekoitti 200 megasen levyni liian isona. Dossille se olisi pitänyt jakaa melko pieniin osioihin. Linux on aina osannut osioida levyjä paremmin. Kun SSD levyt tulivat piti aluksi vähän säädellä. Windows tuli siinäkin perässä.
-
Harmaa muistikuva on, ettei OS/2:n asennusohjelma hanskannut "suuria kiintolevyjä"
tai kiintolevyjen levyosioita. Vielä noina vuosina kiintolevyt eivät olleet kovin suuria nykymittapuun mukaan :(
Ei kyllä doskaan osannut isoja levyjä. dos 3 oli maksimi osio 32 megaa. Wndows XP sisälsi bugin joka rajoitti koon 128 megaa. SP1 korjasi ja sitten asennus onnistui isommalle levylle.Windows 3 version kokorajaa en muista, muta ei sekään kovin iso ole. XP jäi mieleen kun se sekoitti 200 megasen levyni liian isona. Dossille se olisi pitänyt jakaa melko pieniin osioihin. Linux on aina osannut osioida levyjä paremmin. Kun SSD levyt tulivat piti aluksi vähän säädellä. Windows tuli siinäkin perässä.
Tais kumminkin se XP:n bugi olla 128 gigaa eikä megaa. Meinaan oli siihen kun XP ilmestyi sellaisen 128 megaisen levyn löytäminen ylipäätään vaikeaa, eikä taitais XP edes mahtua sellaiseen kokoon. En nyt tietty varma ole, se XP mitä mulla on ollut oli jo alusta XP SP2....
-
Ei kyllä doskaan osannut isoja levyjä. dos 3 oli maksimi osio 32 megaa.
Mutta toisaalta siitä ei kauheasti silloin ollut harmia, koska isoimmatkin levyt olivat 40-megaisia: ne piti vain osittaa kahtia. DOS 4.x (ja sitä paljon laajemmin käyttöön tullut 5.x) tukivat sitten jo isompiakin osioita, en muista kuinka isoja.
OS/2:ssa en koskaan muista minulla olleen ongelmia kiintolevyn suhteen. Ongelmana oli enemmän se, että buuttaaminen oli arpapeliä: vähän väliä tapahtui jotakin, joka esti työpöydälle saakka pääsemisen, jolloin oli taas palautettava jollain yleisesti käytössä olleella komentorivityökalulla tehty varmuuskopio – ikään kuin ”palautuspiste” – ja palattava ajassa taaksepäin. Tätä tapahtui tuhkatiheään.
-
OS/2:ssa en koskaan muista minulla olleen ongelmia kiintolevyn suhteen. Ongelmana oli enemmän se, että buuttaaminen oli arpapeliä: vähän väliä tapahtui jotakin, joka esti työpöydälle saakka pääsemisen, ...
Tuollaisia ongelmia en muista havainneeni. OS/2 toimi vuorenvarmasti kuten Linux-jakelut.
OS/2 ohjelmatarjonta toki oli vaatimattomampi kuin esim. MS Windows (2, 3 ja NT), mutta sama ongelma toki tuolloin koski myös Linux:ia.
Ehkä kuvaavaa olisi 4OS2 kehitys:
https://en.wikipedia.org/wiki/4OS2