Ubuntu Suomen keskustelualueet
Ubuntun käyttö => Asentaminen ja käyttöönotto => Aiheen aloitti: JaniAlander - 09.09.20 - klo:12.57
-
Johtuen eri Ubuntu versioiden kommervenkeistä jos jotakin järjestelmätiedostoa pitää editoida suosittelen vahvasti komentoriviltä toimivan Nano editorin käytön opettelua. Se on hyvin yksinkertainen käyttää, ja järjestelmätiedostojen muokkailu menee mallilla sudo nano tiedostonnimi. Nanon pitäisi löytyä joka ikisestä Ubuntun versiosta ja muunnoksesta.
https://www.linux.fi/wiki/Nano
-
Käyttö helppoa. nano tiedosto auttaa alkuun.
Järjestelmätietostoja esim sudo -i nano -w /etc/fstab.
-w kannattaa antaa aina, kun se estää rivityksen, mikä voi tuoda yllätyksiä.
-
Joo, Nano on mukavan universaali, siksi monet ohjeet netissä onkin kirjoitettu sille. Vasta-alkajalle kirjoitettu ohje on tosin minusta silti syytä kirjoittaa geditille tms, koska Nanon kanssa joutuu samalla neuvomaan sen käyttöä.
Itse käytän tällä hetkellä Microa, on Nanon tapainen komentorivieditori, mutta ulkoasu on paljon monipuolisempi, tukee värejä, ja tallennus tapahtuu perinteisesti CTRL+S:llä.
-
Periaatteessa graafinen editori voi olla se helpompi juttu, mutta...kun liki jokaisella työpöytäympäristöllä on omansa. Ts. jos joku ajaa muuta kuin perus-Ubuntua niin se editori voi olla muu kuin gedit. Mutta nano löytyy systeemistä satavarmasti :)
-
nano:a tullut lähes aina käytettyä ja tosiaan automaattisesti tulee laitettua -w siihen perään.
Joskus yritin vi:tä opettaa itselleni mutta en koskaan keksinyt miksi sitä käyttäisin, kun kaikessa mitä käytin löytyi nano.
-
Mutta nano löytyy systeemistä satavarmasti :)
Eipä ole tähän asti löytynyt Fedorasta ilman asentamista. Vi on ollut siinä oletuseditori, mikä on suorastaan järkyttävää.
Nyt kohta ilmestyvään Fedora 33:een oletuseditoriksi vaihtuu nano.
-
Käyttö helppoa. nano tiedosto auttaa alkuun.
Järjestelmätietostoja esim sudo -i -w /etc/fstab.
-w kannattaa antaa aina, kun se estää rivityksen, mikä voi tuoda yllätyksiä.
Taisi kuitenkin unohtua se nano tuosta komentoesimerkistä? Itse teen ihan saman aika usein, komentorivillä siis.
-
Käyttö helppoa. nano tiedosto auttaa alkuun.
Järjestelmätietostoja esim sudo -i -w /etc/fstab.
-w kannattaa antaa aina, kun se estää rivityksen, mikä voi tuoda yllätyksiä.
Taisi kuitenkin unohtua se nano tuosta komentoesimerkistä? Itse teen ihan saman aika usein, komentorivillä siis.
Korjasin. Piti tipauttaa siihen leikepöydältä. Historiallisista syistä vi ja vim yleensä asennettuna. Kamalia vasta-alkajalle kun siitä ei pääse edes pois.
Graafista editoria en käytä jos rootin oikeuksia tarvitaan. Minusta hyvä perussääntö. Oma suosikki on mc. Tiedostonhallinta ja editori samassa paketissa.
-
MC on siis Midnight Commander. Se on jotakin muutakin kuin editori.
https://midnight-commander.org/
Lisäys: Mutta toki löytyy kaikkiin Ubuntu-jakeluversioihin suoraa virallisista ohjelmalähteistä.
-
Editori, tottakai. Kai se on niinkin, että siihen helposti tottuu, mikä on sattunut vastaan tulemaan. Itse aloitin emacsilla joskus kauan sitten silloin, kun Slackware ja 386 koneet olivat muotia. Nyt kun pää on vanhentunut ja asiat yksinkertaistuneet ja pitkälti unohtuneet, geditillä vain.
Todella jyrkästi toivon, ettei kukaan joutuisi vin kanssa tuhertamaan.
-
...
Todella jyrkästi toivon, ettei kukaan joutuisi vin kanssa tuhertamaan.
Kukapa mitään tuhertamista toivoisi.
Mutta osaajan käsissä vi on todella tehokas peli.
Aikanaan kun aloitin HP-UX:n kanssa, niin emacs oli se jonka työkaverit opettivat käynnistämään.
Vieläkin kirvelee kun en omaksunut kuin pienen osan sen ominaisuuksista.
Vain skriptien kirjoitusta, sähköposti ja firman sisäiset nyytiset. ('InterNetNews' jos joku muistaa ...)
-
Aikanaan kun aloitin HP-UX:n kanssa, niin emacs oli se jonka työkaverit opettivat käynnistämään.
Vieläkin kirvelee kun en omaksunut kuin pienen osan sen ominaisuuksista.
Vain skriptien kirjoitusta, sähköposti ja firman sisäiset nyytiset. ('InterNetNews' jos joku muistaa ...)
Itse opettelin 80-luvulla erään toisen editorin niin hyvin että sen jälkeen en ole halunnut oppia mitään editoria liian hyvin. Täytyy aivosoluja säästää parempiin hommiin. Käytän enimmäkseen emacsia, mutta yhtään ei harmita etten osaa siitä kaikkea. Ainoa mikä harmittaa on se ettei voi karsia sitä runsaudenpaljoutta joka hidastaa emacsin käynnistymista.
-
Mutta nano löytyy systeemistä satavarmasti :)
Eipä ole tähän asti löytynyt Fedorasta ilman asentamista. Vi on ollut siinä oletuseditori, mikä on suorastaan järkyttävää.
Nyt kohta ilmestyvään Fedora 33:een oletuseditoriksi vaihtuu nano.
Lähinnä ajattelin Ubuntu-johdannaisten näkökulmasta. Muut Linux-jakelut on erikseen :D
-
Kukapa mitään tuhertamista toivoisi.
Mutta osaajan käsissä vi on todella tehokas peli.
Aikanaan kun aloitin HP-UX:n kanssa, niin emacs oli se jonka työkaverit opettivat käynnistämään.
Vieläkin kirvelee kun en omaksunut kuin pienen osan sen ominaisuuksista.
Vain skriptien kirjoitusta, sähköposti ja firman sisäiset nyytiset. ('InterNetNews' jos joku muistaa ...)
Tuhertamisesta tuli mieleen TECO ja vastaavat. Emacs vielä helppo, mutta se oli tuhertamista kun editoi komentorivillä ilman näyttöä. Paperipäätteellä editointi oli haastavaa. Jos tekstin edestä puuttui i eli insert kaikki mitä oli naputellut meni muistaakseni hukkaan. En kuollakseni enää muista editorin nimeä. Kone oli joku DEC joka oli kamalan hidas. Jos paljon käyttäjiä pienenkin ohjelman käännös kesti yllättävän pitkään. Jos vertaa siihen, että Linux kerneli kääntyy kotikoneella muutamassa minuutissa. Nopeusero hirmuinen.
-
Juu, jaa, no, Nokian Mikko-koneella Ada-ohjelman käännös kesti kauemmin kuin saman ohjelman tulostus pistematriisikirjoittimella.
-
Tuhertamisesta tuli mieleen TECO ja vastaavat.
TEKO: https://fi.wikipedia.org/wiki/Teko
Mutta tuohan on ihan jo tekstinkäsittelysovellutus.
PS. Joskus kirpparilta löysin pienen kirjan, joka opasti Vi/Vim editorin saloihin. Salat jäi opettelematta,
mutta pienet editoinnit onnistuvat.
Muistaakseni ympäristömuuttujalla EDITOR voi valita järjestelmän käyttämän oletuseditorin.
BTW. Näemmä minulla on (X)ubuntu-jakelussa yhä myös vanha pico -editori?
-
Tuhertamisesta tuli mieleen TECO ja vastaavat.
TEKO: https://fi.wikipedia.org/wiki/Teko
Mutta tuohan on ihan jo tekstinkäsittelysovellutus.
PS. Joskus kirpparilta löysin pienen kirjan, joka opasti Vi/Vim editorin saloihin. Salat jäi opettelematta,
mutta pienet editoinnit onnistuvat.
Muistaakseni ympäristömuuttujalla EDITOR voi valita järjestelmän käyttämän oletuseditorin.
BTW. Näemmä minulla on (X)ubuntu-jakelussa yhä myös vanha pico -editori?
Ks https://en.wikipedia.org/wiki/TECO_(text_editor)
En kuollakseni muista mitä editoria käytin DEC koneessa joskus 80 luvulla. olikohan TECOn edeltäjä tai joku sen sivuhaara.
ted myös pikku editori.
Tekon lisäksi oli muitakin suomalaista alkuperää olevia tekstureita. Yliopistolla oli paskalilla kirjoitettu joku Flutext - en millään muista enää nimeä.