Ubuntu Suomen keskustelualueet
Ubuntun käyttö => Ubuntu tietokoneissa => Aiheen aloitti: Synaptic - 09.07.20 - klo:00.44
-
Asennan tässä kuussa koko roskan uusiksi ja mua on mietityttänyt se miten saa helpoiten asiallisesti ylläpidettyä ajantasaiset versiot verrattain nopeasti kehittyvistä ohjelmista, joita ovat mm. gimp, rawtherapee, darktable, digicam, ffmpeg jne.
Repoissahan noi vanhenee aika nopsaan jakelun vanhentuessa (ajattelin mennä 20.04:llä hyvän aikaa) eivätkä ole aina edes lähtötilanteessa ajantasalla. Tässä nykyisessä olen käyttänyt ohjelmantekijöiden ppa-varastoja, joista olen pääsääntöisesti saanut haluamani, mutta toisinaan nekin ovat myöhässä ja niistä on tullut myös riippuvuusongelmia.
Appimagea olen miettinyt, mutta ei ole käyttökokemusta siitä. Mitä muita vaihtoehtoja on? Voisin ihan hyvin ottaa homman omalle vastuulleni ja opetella uusia asioita, mutta tarvitsen vähän vinkkiä siitä miten tällainen ongelma kannattaa ratkaista.
-
Flatpak, Snap ja Appimage on kehitetty juuri sitä varten, että käyttäjät voisivat helposti ja melko turvallisesti asentaa kolmannen osapuolen tarjoamia sovelluksia. Toisin kuin osa PPA-lähteistä, nämä paketit harvemmin sotkevat muun järjestelmän toimintaa, koska jokainen sovellus toimii omassa hiekkalaatikossaan ja tarvittavat ulkoiset riippuvuudet on kääritty pakettiin mukaan tai asentuvat sen rinnalle sulassa sovussa muun järjestelmän suhteen.
Kannattaa ainakin kokeilla. Ihan kaikki sovellukset eivät tarjoa ajantasaista Flatpak-, Snap- tai AppImage-paketointia, mutta moni on jo saatavilla. Lisäksi kielikäännökset ja jakeluun tai työpöytäympäristöön integroituminen on joskus heikompaa kuin jakeluiden omissa paketoinneissa.
-
Darktablella ja monella muullakin softalla oma repo mistä löytyy se uusin vakaa ja kehitysversiokin. Sensijaan että asentaa koko roskan uudestaan voisi harkita kehitysversioille omaa asennusta. Ainakin Gentoon unstable haaraan asentuu kehitysversiotkin ihan paketinhallinnan kautta. Arch Linux ja sen Aur myös melko laaja. Toki ongelmia tulee ratkottavaksi. Digikam vaatii melko uudet qt kirjastot ja paljon kde kirjastoja. RT ominaisuuksiltaan hieman DT:tä vaatimattomampi ja ohjelmat käyttävät paljon samoja kirjastoja. Jos uudempi kamera niin kirjastotkin ja vaikka lensfun voivat vaatia päivityksen, jotta kamera tunnistetaan oikein. Itsellä mietinnässä miten manuaalilasit parhaiten korjaisi.
-
eikö repo tule kun asentaa ohjelman ? ehkä uudelleenasennus tekis ton ???
-
eikö repo tule kun asentaa ohjelman ? ehkä uudelleenasennus tekis ton ???
darktablelle on esim launchpad.net/~pmjdebruijn/+archive/ubuntu/darktable-release
Käyttöön sen saat
sudo add-apt-repository ppa:pmjdebruijn/darktable-release
sudo apt-get update
Ennen darktablen asentamista kannattanee vanha poistaa ja ottaa tietokannasta & asetuksista varmuuskopio. Kuvista toivottavasti jo tehty.
Darktable suhteellisen helppo kääntää itsesin. Git hakee lähdekoodin.
-
Yksi vaihtoehto on ns. "Rolling Release" jakelu, joka ei pysähdy johonkin versioon, vaikkapa Arch, Manjaro, Solus jne.
Minulla on tässä testikoneessa Solus MATE, ja kaikki on toiminut ongelmitta ja päivitykset toimivat.
Joitakin esimerkkejä:
Ydin: 5.6.18-156.current
darktable 3.0.2
ffmpeg 4.3.1
Gimp 2.10.20
digiKam 6.4.0
VLC 3.0.11
Krita 4.3.0
jne.
-
openSUSE tumbleweed myös yksi vaihtoehto tuoreisiin softiin.
-
Repoissahan noi vanhenee aika nopsaan jakelun vanhentuessa (ajattelin mennä 20.04:llä hyvän aikaa) eivätkä ole aina edes lähtötilanteessa ajantasalla.
Virallisten Ubuntu/Canonical -repojen ohjelmat on testattu toimimaan ko. jakeluversiossa. Kaikkinaiset muut epäviralliset repositoryt eivät välttämättä ole käyneet ko. seulan läpi.
Jos et välttämättä tarvitse jonkin ohjelman uusimpia ominaisuuksia, ei välttämättä ohjelman päivitys ohi virallisten ohjelmalähteiden ole edes tarpeellista.
Jotkin ohjelmien päivitykset ovat enemmänkin kosmeettisia. Viralliset lähteet toki korjaavat ohjelmien vakavia ohjelmavirheitä (kunhan korjaus on tarjolla.)
Peruskysymys on se, halutaanko järjestelmä pitää vakaana, vai asennellaanko järjestelmään ohjelmia, jotka voivat pahimmillaan aiheuttaa toimintaan haittaa, ja epävakauttaa järjestelmää. LTS-versioiden perusidea on pitää järjestelmä pitkään vakaana - joskus haittapuolena voi olla, että käytettävissä on vakaiksi todetut, mutta ohjelmaversioista vanhempia versioita.
-
Tärkeintä on saada työt tehtyä. Uusien ominaisuuksien perässä ei kannata kulkea kuola suussa. On mietittävä omia tarpeita ja valittava ohjelmat ja työkalut sen mukaan. Itseisarvo ei ole aina päivittää kaikkea uutta. Toimivuus on kaikkein tärkeintä. Suurin osa käyttää muutenkin ohjelmien ominaisuuksista vain pientä osaa. Toki oma mielenkiintoinen maailmansa on testata ohjelmia ja kokeilla kaikkea uutta. Itsekin toimin Microsoftin ja Applen ohjelmien beetatestaajana. Linuxin kohdalla into meni testaamiseen, kun ohjelmat olivat liian bugisia ja laittoivat aina koneen täysin jumiin käyttiksen uudelleen asennusta vaatien. Tuohon testaamiseen olisi pitänyt olla oma kone.