Ubuntu Suomen keskustelualueet
Muut alueet => Yleistä keskustelua => Aiheen aloitti: kjunix - 16.05.20 - klo:20.42
-
Mitä eroa on Btfrs ja Zfs-tiedostojärjestelmillä? Seuraavaan asennukseeni mennessä haluaisin näistä käsittää enemmän, koska tämä "Copy-on-Write" ja Snapshot ominaisuus on erittäin kiinnostava. Ilmeisesti nämä ominaisuudet löytyy molemmista. Näistä kun jomman kumman omaksuisi niin pystyisi ilman huolen häivää käyttelemään vaikka kuinka aggressiivisesti päivittyvää jakelua?
-
https://www.linux.fi/wiki/Btrfs
https://www.linux.fi/wiki/ZFS
Yhä pitäydyn Ext4:ssä - miksipä en? Vaihtoehto toki olisi myös https://www.linux.fi/wiki/XFS
joka joskus on ollut jonkin Linux-jakelun oletustiedostojärjestelmä.
-
Ainakin se että ZFS on paljon vanhempi ja käytössä enterprais tason järjestelmissä ja voinee siis sanoa luotettavakis.
Btrfs sen sijaan suht uusi ja vielä jokunen aika sitten kun sitä viimeksi kokeili (muutama vuosi) ei suositeltu epästabiilisuuden
vuoksi vakavaan käyttöön.
Käsittääkseni ZFS vaati tosi paljon muistia jotta toimii tehokkaasti.
-
Joskusmuinoin kun olin vielä työelämässä, meillä oli yhdellä serverillä tuo pakkaava filesysteemi, valtavan kokoisia tekstimassoja joiden generointi oli hidas prosessi.
Mutta lähtötiedot eri systeemissä, joten ei haitannut vaikka luotettavuus oli mitä oli.
-
btrfs on siinä ja siinä, voiko sitä sanoa ”tuotantovalmiiksi”. Minulla openSUSE-koneissa on kaikissa juuriosio (ei /home) btrfs:ää, mutta sitten onkin saanut tottua siihen, että välillä kone hyytyy kun taustalla ajetaan jotain tiedostojärjestelmän järjestelyä tms. Jos hallinnoisin jotain lähiverkkoa, en varmaan asentaisi sitä yleisempään käyttöön. Fedoran luopuminen btrfs:stä kertoo sekin jotain.
zfs taas on taatusti luotettava ja käyttökelpoinen – BSD-koneessa. Linuxissa lisenssiongelmat pakottavat asentamaan sen jonkin purkkavirityksen kautta, mikä ei tunnu sekään ihan tuotantovalmiilta.
/home- ja muilla omien tiedostojen levyillä suosin yleensä xfs:ää.
-
zfs taas on taatusti luotettava ja käyttökelpoinen – BSD-koneessa. Linuxissa lisenssiongelmat pakottavat asentamaan sen jonkin purkkavirityksen kautta, mikä ei tunnu sekään ihan tuotantovalmiilta.
/home- ja muilla omien tiedostojen levyillä suosin yleensä xfs:ää.
Mun muistaakseni Ubuntun ZFS-tuki on tiettävästi hyvä, tukee kuulemma ihan FreeBSD:hen verrattavissa olevalla tasolla mitä toimintavarmuuteen tulee. Se on sitten oma asiansa kuinka puristinen haluaa lisenssien kanssa olla.
Itsellä on zfs:stä kokemusta lähinnä FreeBSD:n ja sen johdannaisten kautta. Kotikäyttäjälle jopa ilman mitään raideja tms. se snapshot ominaisuus on hyvä, ja minä käytin sitä ominaisuutta nimenomaan kotihakemiston kanssa, ts. jos tuli jotain tyrittyä ja vaikkapa joku tiedosto poistettua mitä ei olis pitänyt poistaa, niin todennäköistä oli, että joku versio siitä löytyi snapshotista.
-
Mun muistaakseni Ubuntun ZFS-tuki on tiettävästi hyvä, tukee kuulemma ihan FreeBSD:hen verrattavissa olevalla tasolla mitä toimintavarmuuteen tulee.
Tarkoitat siis *buntussa? Ilmeisesti Canonical on tosiaan tehnyt jotain, jolla saa zfs:n toimimaan luotettavasti, mutta ongelma on se, että käyttäjän ei silloin sovi vaihtaa distroa. Muissa jakeluissa voi zfs-tuki olla userspace-ratkaisun varassa tai puuttua tykkänään.
-
Joo kaikissa virallisissa Ubuntu-johdannaisissa. Ja totta se voi johtaa sitten ongelmiin jos distroa vaihtaa.
-
/home- ja muilla omien tiedostojen levyillä suosin yleensä xfs:ää.
Itsellä myös xfs käytössä useimmilla datalevyillä. Osin historiallisesta syystä - tuli otettua käyttöön kun ext4 olivielä kihitysvaiheessa. Hyvä isoille tiedostoille, ei pirstoudu eikä käy niin että Linux alkaa käynnistyksessä tarkastamaan levyä mikä voi kestää pitkään.
-
Itsellä myös xfs käytössä useimmilla datalevyillä. Osin historiallisesta syystä - tuli otettua käyttöön kun ext4 olivielä kihitysvaiheessa. Hyvä isoille tiedostoille, ei pirstoudu eikä käy niin että Linux alkaa käynnistyksessä tarkastamaan levyä mikä voi kestää pitkään.
Eipä sellaista pitkään kestävää tarkistusta tapahdu ext4:lläkään. Hidas fsck oli enemmän ext3:n ongelma.
Pirstoutumista ilmenee käytännössä kaikissa tiedostojärjestelmissä jollain tasolla. Riippuu käyttötavasta, muodostuuko sitä ongelmaksi asti. Jos levy on ajoittain melko täynnä, ja käyttö alkaa ajan myötä tuntua hitaalta, kannattaa mitata kuinka paljon tiedostojärjestelmä on fragmentoitunut.
-
Eipä sellaista pitkään kestävää tarkistusta tapahdu ext4:lläkään. Hidas fsck oli enemmän ext3:n ongelma.
Pirstoutumista ilmenee käytännössä kaikissa tiedostojärjestelmissä jollain tasolla. Riippuu käyttötavasta, muodostuuko sitä ongelmaksi asti. Jos levy on ajoittain melko täynnä, ja käyttö alkaa ajan myötä tuntua hitaalta, kannattaa mitata kuinka paljon tiedostojärjestelmä on fragmentoitunut.
fsck kestänee ext4:llä jos iso hidas levy ja hidas mediakone. Ei selvää käsitystä kestosta kun käyttis on ext4 SSD:llä ja siinä menee nopeasti. Pirtoutumista en ole tutkinut aikoihin. Levyn hitaus ei ongelma jos se täynnä kuvia, musiikkia ym. Musiikkilevy on nyt pirstaloitunut 5,82%. Pistin eheytymään kun levy tuli eilen osin vahingssa täytettyä ja tiedostojen poistaminenkaan ei tahtonut onnistua. Eheytys kestää kauan ja siitä saatava hyöty olematon. xfs_fsr hoitanee työn. Jotkuthan pistää tuota cronniin. Oletusaika niinkin pitkä kuin kaksi tuntia.
-
fsck kestänee ext4:llä jos iso hidas levy ja hidas mediakone.
En ole itse huomannut hitautta 8 teran levyillä. Tietty jos tiedostojärjestelmä menisi oikeasti sekaisin, fsck joutuisi jotain tekemäänkin, mutta sama koskee xfs:ää. Xfs ei vain koskaan tee korjausta automaattisesti, vaan edellyttää käyttäjän toimenpiteitä.
-
Jälleen kerran jouduin yhden openSUSE-koneen asentamaan uudestaan, kun juuriosion btrfs-tiedostojärjestelmän siivousrutiini btrfs-cleanup tahkoi yksi neljästä ytimestä sadassa prosentissa tunnista toiseen. Joissakin koneissa btrfs tuntuu toimivan, jopa vaikka SUSEn Snapper olisi tilannekuvineen käytössä, toisissa tulee tätä.
Päädyin asentamaan saman järjestelmän mutta xfs-juuriosiolle; /home ja varasto-osio /local olivat xfs:iä jo valmiiksi.