Ubuntu Suomen keskustelualueet
Ubuntun käyttö => Ubuntu tietokoneissa => Aiheen aloitti: Eeriikki - 24.07.19 - klo:12.01
-
Miten "avaan" eli asennan ISO-tiedostot ?
Sellainen pappa ohje.
Ne on kopioitu kovalevylle.
-
Tässä yhden papan ohje:
Kokeiles:
mkdir citroen
sudo mount -o loop <tuo iso> citroen
ls citroen
Vaihda kohtaan '<tuo iso>' oikea tiedostonimi, polkuineen ellei ole samassa hakemistossa.
-
Iso tiedostot täytyy polttaa aina ensin levylle tai tikulle ja sitten asentaa niistä.
Itse likkaan isotiedostoa kakkosella ja likkaan kohtaa avaa braserossa tai K3b:ssä.
Jos poltto ohjelmaa ei ole se täytyy asentaa.
-
Iso tiedostot täytyy polttaa aina ensin levylle tai tikulle ja sitten asentaa niistä.
Itse likkaan isotiedostoa kakkosella ja likkaan kohtaa avaa braserossa tai K3b:ssä.
Jos poltto ohjelmaa ei ole se täytyy asentaa.
Tuo pätee iso-tiedostoille joista asennetaan kokonainen käyttis. Mutta katsopa noita tiedostonimiä. Kysymyksestä suoraan on vaikea päätellä miksi ne ovat juuri iso-muodossa, mutta itse en ihan hypän kengässä lähtisi käsittelemään niitä kuin käyttispakettia.
-
Tarvitseeko noita millään lailla asentaa? Ainakin KDE Plasmassa (en juuri tällä hetkellä pääse kokeilemaan Ubuntusta) ne avautuvat Arkiin ihan tiedostonhallinnasta napauttamalla, jolloin näkee mitä niissä on sisällä.
Jollei siellä ole mitään suoritettavia ohjelmia, voisi kuvitella, että siellä on vain PDF-muodossa olevia tiedostoja tms., jotka sitten noin saisi luettua.
-
Jollei siellä ole mitään suoritettavia ohjelmia, voisi kuvitella, että siellä on vain PDF-muodossa olevia tiedostoja tms., jotka sitten noin saisi luettua.
Tai siellä on joku wrikoisempi dokkarienkatseluohjelma, kuka sen tietää. Tai tietäishän sen kun viitsisis etsiämistä ne on imapttu, mutta ei tällä helteellä jaska.
-
Kiitokset mielenkiinnosta, mutta ku ei ymmärrä kaikkea, niin tässä on kuva miksi ei voi laittaa linuksiin !
Ompi Windows pohjainen Citikan huoltojuttu, missä on sähkökaaviot, sähkö-osien sijainnit ja osaluettelot.
-
Nuo exet voivat sinänsä olla myös itsensä purkavia arkistoja. Suorittaa niitä ei voi kuin Windowsissa tai Linuxin alla Winellä.
Jos ne ovat arkistoja, ne voisi onnistua purkamaan myös purkuohjelmalla. Pitäisi vain tietää, millä niistä. unzip on todennäköisin muttei ainoa mahdollisuus.
-
Pistä virtuaali-Windows-koneeseen ja asenna tuo ohjelma siihen. Varaa kovalevytilaa riittävästi.
-
Miten "avaan" eli asennan ISO-tiedostot ?
On ymmärrettävä, että Linux/Unix -järjestelmissä ei ole mitään merkitystä tiedostonimillä tai niiden tiedostotarkentimilla.
Tiedostoa voi ihmetellä komennolla: file <tiedosto.iso> Kuten yllä jo opastettiin, voi iso-tiedostoa käyttää
liittämällä se loop-laitteen (dev) avulla.
Iso-tarkenninta yleisesti käytetään cd/dvd -näköislevyjen tarkentimena. Niiden alkuperäinen tarkoitus oli polttaa niistä
CD- tai DVD -levyjä sopivilla poltto-ohjelmilla.
Kuten jo todettu, eivät Windows-ympäristöön tarkoitetut asennus -CD tai -DVD -levyt oletuksena toimi muissa käyttöjärjestelmissä.
Lisäys: Nykyisin mm. Ubuntu-jakelua jaetaan iso-tiedostona, jonka voi sopivilla ohjelmilla asentaa vaikka USB-tikulle järjestelmän asentamista tai Live-kokeilua varten.
-
On ymmärrettävä, että Linux/Unix -järjestelmissä ei ole mitään merkitystä tiedostonimillä tai niiden tiedostotarkentimilla.
Taitaa tosin olla niin, että Unix nimenomaan oli järjestelmä, jossa tiedostopäätteet tiedostotyypin osoittimena ensimmäistä kertaa tulivat laajemmin käyttöön. Sitähän juuri The Unix Hater’s Handbook moittii: sen sijaan, että tiedostotyyppi tallennettaisiin tiedostojärjestelmään kuten Unixia edeltäneiden ”rikkaiden” tiedostojärjestelmien oli ollut tapana, Unix tallensikin sen vain epäluotettavasti tiedostonimeen.
-
Tämä ei ole välttämättä totta jos katsotaan asiaa ohjelmien kannalta. Ja onhan nämä käyttäjälle mukavaa infoa sitä minkälainen tiedosto on kyseessä.
-
Ja onhan nämä käyttäjälle mukavaa infoa sitä minkälainen tiedosto on kyseessä.
On oltava tarkkana ajo-oikeuksien kanssa kaikkien tiedostojen suhteen.
Nimenomaan tiedostotarkentimet voivat myös erehdyttää käyttäjää. Tämä lienee todellisuutta nimenomaan MS-ohjelmistojen osalta.
Lue_mut.pdf saattoi olla tiedosto Lue_mut.pdf.exe tai Lue_mut.pdf.com tms.
Nykyisin virukset tai madot lienevät jo moninkertaisemmin mutkikkaampia.
Mutta lähtökohtaisesti tiedostotarkennin ei välttämättä siis kerro mitään, mitä tiedosto todella sisältää.
-
Taitaa tosin olla niin, että Unix nimenomaan oli järjestelmä, jossa tiedostopäätteet tiedostotyypin osoittimena ensimmäistä kertaa tulivat laajemmin käyttöön.
Miksipä ei nimenomaan Unix:ssa. Tiedostonimillä tai tarkentimilla ei ollut suurempaa merkitystä, kun tiedostojen ja hakemistojen todellinen merkitys on oikeuksissa. Luku- (r), kirjoitus (w) tai ajo-oikeudet (x) olivat järjestelmän keskeisimmät omistaja (u), ryhmä (g) ja
muut (o) ohella. Tiedostopääte ei siis määrittele, miten tiedostoa oletuksena käytetään.
-
Tiedostopääte ei siis määrittele, miten tiedostoa oletuksena käytetään.
Kuten ei mikään muukaan. Niinhän Unix suunniteltiin ja siitä sitä aikain saatossa kiivaimmin on arvosteltu: Unix pyrkii yksinkertaisuuteen, jossa kaikki on vain tiedostoja, ja on käyttäjän (ihmisen tai ohjelman) asia tietää, miten jotain tiedostoa käytetään. Varhaisemmissa järjestelmissä tiedostojärjestelmät olivat ”rikkaita” ja sisälsivät sen tiedon, ja samaan pyrki Mac alusta saakka vähän toisella tapaa.
-
Tiedostonimillä tai tarkentimilla ei ollut suurempaa merkitystä, kun tiedostojen ja hakemistojen todellinen merkitys on oikeuksissa. Luku- (r), kirjoitus (w) tai ajo-oikeudet (x) olivat järjestelmän keskeisimmät omistaja (u), ryhmä (g) ja
muut (o) ohella. Tiedostopääte ei siis määrittele, miten tiedostoa oletuksena käytetään.
Havaintosi koskee oikeastaan vain suoritettavien binääri- ja skriptitiedostojen käsittelyä, johon liittyy tiedoston oikeuksissa määritelty suoritusbitti toisin kuin vaikkapa DOS- ja Windows-käyttöjärjestelmissä. Lisäksi komentotulkki lukee suoritettavan tiedoston alusta pätkän ja päättelee sen perusteella, miten tiedosto on tarkoitus ajaa.
Datatiedostoilla ei Unixissa ole perinteisesti mitään metatietoja, joiden perusteella järjestelmä päättelisi, miten tiedostoa on tarkoitus käsitellä, vaan se on joko käyttäjän päätettävissä tai vaikkapa graafisen tiedostoselaimen vallassa. Molemmissa tapauksissa tiedostopääte on käytännössä merkitsevä tunniste. Toki voit tutkia tiedoston sisältöä vaikkapa file-komennolla, mutta järjestelmä ei tee sitä puolestasi. Sama pätee Windowsiin.
Kuten ei mikään muukaan. Niinhän Unix suunniteltiin ja siitä sitä aikain saatossa kiivaimmin on arvosteltu: Unix pyrkii yksinkertaisuuteen, jossa kaikki on vain tiedostoja, ja on käyttäjän (ihmisen tai ohjelman) asia tietää, miten jotain tiedostoa käytetään. Varhaisemmissa järjestelmissä tiedostojärjestelmät olivat ”rikkaita” ja sisälsivät sen tiedon, ja samaan pyrki Mac alusta saakka vähän toisella tapaa.
Tähän voisi lisätä, että viimeisten 20 vuoden kuluessa lähes kaikkiin yleisiin tiedostojärjestelmiin on lisätty tuki tiedostojen metadatalle (extended file attributes), mutta ominaisuutta ei hyödynnetä kovin yleisesti ohjelmistoissa.
https://en.wikipedia.org/wiki/Extended_file_attributes
https://www.freedesktop.org/wiki/CommonExtendedAttributes/
Ubuntussa tiedostojen laajennettuja määritteitä voi kokeilla näin:
1. Asennetaan attr-paketti, jossa on komentorivityökalut tiedostoattribuuttien lukemiseen ja kirjoittamiseen.
sudo apt install attr
2. Kokeillaan luoda tiedosto ja asettaa sen user.mime_type -attribuutiksi text/plain
touch kokeilu.txt
setfattr -n user.mime_type -v text/plain kokeilu.txt
3. Listataan tiedoston attribuutit:
getfattr -d kokeilu.txt# file: kokeilu.txt
user.mime_type="text/plain"
-
Ubuntussa tiedostojen laajennettuja määritteitä voi kokeilla näin:
1. Asennetaan attr-paketti, jossa on komentorivityökalut tiedostoattribuuttien lukemiseen ja kirjoittamiseen.
sudo apt install attr
2. Kokeillaan luoda tiedosto ja asettaa sen user.mime_type -attribuutiksi text/plain
touch kokeilu.txt
setfattr -n user.mime_type -v text/plain kokeilu.txt
3. Listataan tiedoston attribuutit:
getfattr -d kokeilu.txt# file: kokeilu.txt
user.mime_type="text/plain"
Mielenkiintoista...
Lisää testeijä...
cp kokeilu.txt kokeilu2.txt
getfattr -d kokeilu2.txt
rm kokeilu2.txt
mv kokeilu.txt kokeilu2.txt
getfattr -d kokeilu2.txt
# file: kokeilu2.txt
user.mime_type="text/plain"
ln kokeilu2.txt kokeilu.txt
getfattr -d kokeilu.txt
# file: kokeilu.txt
user.mime_type="text/plain"
... Mielenkiintoista.
Eli cp-ei kopioi ainakaan minulla meta-tietoja, mutta ln ja mv siirtää myös meta-tiedot.
-
... Mielenkiintoista.
Eli cp-ei kopioi ainakaan minulla meta-tietoja, mutta ln ja mv siirtää myös meta-tiedot.
Tuo ln on jotenkin tajuttavissa, sehän ei koskene itse tiedostoon mitenkään?
Jos malli on tallessa niin kokeiles vielä miten cat homman hoitaa.
-
Eli cp-ei kopioi ainakaan minulla meta-tietoja
Joo, ei kopioi oletuksena. Tarvitset vivun --preserve=xattr tai --preserve=all eli -a
cp -a kokeilu.txt kokeilu2.txt
rsyncissä vipu on -X
rsync --help...
-X, --xattrs preserve extended attributes
...
Tuo ln on jotenkin tajuttavissa, sehän ei koskene itse tiedostoon mitenkään?
Jos malli on tallessa niin kokeiles vielä miten cat homman hoitaa.
Cat ei itse tallenna dataa tiedostoihin, vaan ainoastaan listaa niiden sisällön standard outputiin. Tästä seuraa, ettei se myöskään tue extended attribuutteja mitenkään.
-
Yritin löytää lähdettä josta file-komento hakee tiedostotyyppien määritykset, mutta Ubuntusta se taitaa löytyä vain binääärimuodossa; hakemisto /usr/share/file/magic/ on ainakin omalla koneellani tyhjä. Sattuisiko joku tietämään tekstimuotoisen lähteen tiedostolle /usr/share/file/magic.mgc tai jonkun tavan lukea sen koko sisältö (muu kuin kokeilla file-komentoa kaikkiin mahdollisiin tiedostoihin)?
-
Sattuisiko joku tietämään tekstimuotoisen lähteen tiedostolle /usr/share/file/magic.mgc tai jonkun tavan lukea sen koko sisältö (muu kuin kokeilla file-komentoa kaikkiin mahdollisiin tiedostoihin)?
https://github.com/file/file/tree/master/magic/Magdir