Ubuntu Suomen keskustelualueet
Muut alueet => Yleistä keskustelua => Aiheen aloitti: Jere Sumell - 02.03.18 - klo:02.21
-
Tätäkin foorumia, kun selailee ja mitä kokemus osoittaa ihan reaalimaailmassa, ihmiset haluavat asentaa useita käyttöjärjestelmiä koneeseensa, vaikka tehdasasetuksena toimiva winkkarikin on suositeltava siinä määrin, että tietokone tulee tehtaalta windows-standardilla kauppaan ja kuluttajan työpöydälle ja se on optimoitu toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla juuri tietyllä käyttöjärjestemällä. (Windows 10 tällä hetkellä)
Itsekin pidän Linuxista ja natiivinakin käyttiksenä on Lubuntu yhdessä 2005-vuosimallin XP-koneessa, mutta sen sijaan, että asentaisi useita natiiveja käyttiksiä koneeseen, miksi ihmeessä ei testaisi vaikka uutta BETA-versiota Ubuntustakin ensin virtuaalikoneella? Tuntuu, että virtualisointi ja virtuaalikoneet on vähän hämärämmän peitossa valta-osalla peruskäyttäjiä. Oraclekin tarjoaa VM Virtualbox -ohjelmiston vinkkarillekin ilmaiseksi, ja jos on vähäkään kokematon Linux-käyttäjä, voi säästyä monelta vaivalta, kun kokeilee ensin järjestelmää tai miksei käytä sitä virtuaalikoneena ensin tai vaikka koko ajan. Koneessa, josta nyt kirjoitan, on natiivina 64.bittinen Winkkari 8.1, olen lukenut, että Linux ja Lenovon boottijärjestelmä tietää jotain säätämistä tai hämminkiä, joten siitä syystä tykkään pitää tässä tätä tehdasoletuksena tulevaa käyttistä ykkösenä. Linuxissa ei ole minulla muuta kokemusta virtuaalikone-ohjelmista, paitsi Winesta, mutta jos koneen rauta antaa myöden, niin mikä ettei Linuxissakin voi pyörittää toista Linuxia virtuaalikoneena?
Olisi mukavaa laajentaa ihmisten tietoisuutta tästä virtuaalikoneiden käytöstä, ja saada jotain keskusteluakin ehkä tai kannanottoja natiivi versus virtuaalikone -Ubuntu -aiheeseen? Onko jollain heittää tähän jotain vastinetta?
-
Ainakin niin kauan kun nurkissa on käyttökelpoisia koneita, niin kaikki koekäytötkin aidolla koneella. (muutaman kerran noita virtuaalisia olen kokeillut.)
Tosin muutamiin läppäreihin on kovalevyn vaihto niin helppo juttu, että vain levynvaihto ja kokeilu alkakoon.
Tähän sopinee sama kuin erilaisiin työpöytäympäristöihin: "Se joka tuntuu hyvältä, hyvin luultavasti sitä myös on".
-
tietokone tulee tehtaalta windows-standardilla kauppaan ja kuluttajan työpöydälle ja se on optimoitu toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla juuri tietyllä käyttöjärjestemällä. (Windows 10 tällä hetkellä)
Windows voi uutena vaikuttaa nopealta, mutta jo parin vuoden Windows-päivitykset hyydyttävät sen pahasti. Ainakin tähän asti on näin käynyt, Win10:stä en tiedä onko yhtään helpottanut. Linux toimii aina liukkaammim kuin Windows.
miksi ihmeessä ei testaisi vaikka uutta BETA-versiota Ubuntustakin ensin virtuaalikoneella? Tuntuu, että virtualisointi ja virtuaalikoneet on vähän hämärämmän peitossa valta-osalla peruskäyttäjiä.
Tällä foorumilla on hyvin usein keskusteltu virtuaalikoneen käytöstä, silloin kun siihen oikeasti on syytä ja tarvetta (esim. kun tarvitaan softaa joka on vain Windowsille, niin asennetaan Ubuntuun virtuaalikone jolla voi Win-ohjelmia pyörittää). Minusta keskustelua ei ole puuttunut tällä foorumilla eikä tietoakaan.
Aikoinaan kun minulla ei vielä ollut Ubuntua, kokeilin sitä virtuaalikoneessa Windowsin sisällä, eikä se kokeilu antanut miulle mitään syytä suositella sitä muille käyttäjille. Virtuaaliasennus ei ole yhtään helpompi, päinvastoin se vaatii temppuja joilla ei ole mitään tekemistä Linux-harjoittelun knassa. Sitäpaitsi virtuaalikoneessa ei saa oikeita ajureita käyttöön, joten ei voi tietää mitkä laitteet toimivat minkäkin käyttiksen kanssa yhteen.
-
Virtuaalikoneita ei alun perin suunniteltu siihen, että niissä kokeiltaisiin eri käyttöjärjestelmiä – se on vain yksi niille keksityistä ylimääräisistä käyttötarkoituksista. AimoE:n mainitsema laiteajuriongelma on pääsyy, miksei virtuaalikone oikein toimi käyttöönottotestauksena.
Enemmänkin näkisin virtuaalikoneen tarpeen silloin, kun haluaa kokeilla yksittäistä ohjelmaa sotkematta koko järjestelmää. Tällaisessa kokeilussa auttaa virtuaalikoneen tilannekuvamahdollisuus: jos saa koneen kunnolla solmuun, sen voi helposti ja näppärästi palauttaa aiempaan tilaansa.
-
...
Enemmänkin näkisin virtuaalikoneen tarpeen silloin, kun haluaa kokeilla yksittäistä ohjelmaa sotkematta koko järjestelmää. Tällaisessa kokeilussa auttaa virtuaalikoneen ....
Itse asiassa, moiseen tarkoitukseen minulla oli virtuaaliwindows. Silloisen työnantajan joku systeemi ei toiminut kuin windowsissa.
Aikani temppuilin ja sitten huomasin etten tarvitse kuin kerran kuukaudessa. Joten kirjauduin jonkun työkaverin windowsiin. Omilla tunnuksilla toki.
En muista pitikö se kone bootata vai onnistuiko seiskassa vaihtaa käyttäjä ilman uudelleenkäynnistystä.
-
Siirrän tämän paremmalle alueelle. No niin.
Henk. koht. mitä olen itse huomannut niin no virtuaalikone on kätevä lähinnä testailuun, varsinkin graafisen ympäristön kanssa asiat tuppaavat tapahtumaan hitaammin sen kanssa. Testikäytössä JA muutamissa erityistapauksissa siitä on iloa. Kaverini mm. pyörittää Windows XP:tä virtuaalikoneessa ajaakseen erästä ainoastaan XP:ssä toimivaa sovellusta.
Mitä testikäyttöön tulee niin senkin suhteen tosiaan sillä edellytyksellä että ne virtuaaliajurit pelaa ja testaaminen rajoittuu lähinnä käyttiksen peruskäytön kokeilemiseen.
-
Minulle on useamman kerran Linuxin asennusta suunnitellessani sanottu, että säästä Windows ja aja Linuxia virtuaalikoneessa. Olen kuitenkin halunnut käyttää jotain Linux-jakelua ensisijaisena käyttöjärjestelmänä, joten oikea asennus on ollut käytännössä ainoa vaihtoehto. Nykyään VirtualBoxia tulee käytettyä aiempaa enemmän jakeluiden tutkailuun, mutta livekokeilu usb-tikun kautta voittanee useimmiten virtuaaliasennuksen, jos tavoitellaan parempaa käyttökokemusta. Toki kevyimmät jakelut, kuten PuppyLinux, toimivat sulavasti virtuaalikoneessakin. Mikäli haluaa useampia pysyviä Linux-asennuksia, voi virtuaalikone olla hyvä ratkaisu. Ainakin jos vaihtoehtona on useamman jakelun asentaminen samalle koneelle.