Ubuntu Suomen keskustelualueet
Ubuntun käyttö => Multimedia ja grafiikka => Aiheen aloitti: jekku - 22.09.17 - klo:07.40
-
Mites tuo nykyisin tehdään?
Laitoin audiolevyn asemaan ja oletin että se mounttautuu osaksi tiedostojärjestelmää.
Mutta ei näy missään? Toki työpöydälle tulee kuva 'Äänilevy' ja kliksuttelemalla pääsee jotain näkemään/lukemaan.
Melkein kymmenen vuoden takaa muistikuva että myös audiolevy näkyisi filesysteemille, mutta onhan se kuva voinut vääntyillä ajan saatossa....
Onko jotain muuttunut (vai minä muistan väärin)?
(Kun pitäisi napata pari raitaa ogg-formaattiin ja koettaa saada soimaan andruidissa.)
-
Mun mielestä audio- levyä ei pysty mounttaamaan, jos kyseessä siis normi ääni cd- levy.
-
Onko jotain muuttunut (vai minä muistan väärin)?
Muistanet väärin.
(Kun pitäisi napata pari raitaa ogg-formaattiin ja koettaa saada soimaan andruidissa.)
abcde:lla tai musiikkimaijalla voit toki ripata ääniraitasi, vaikkei levyä näykään tiedostojärjestelmässä.
Tämä ohje saattaa vielä toimia, vaikkei sitä helposti netistä löydykään. :(
https://wiki.ubuntu-fi.org/abcde.conf-asetustiedoston_muokkaaminen
-
Nojoo, tarve ei ole iso - joten siitä mennään kun aita matalin.
Näkyi "Rytmilaatikko" osaavan hoitaa homman.
-
Moi, Jekku!
Et muista väärin. KDE 3.5 osasi ripata CD-levyn suoriltaan. Se näytti CD:n raidat äänitiedostoina kansiossa, ja pystyit vetämään ne sieltä työpöydälle. Oikeastihan CD-levyllä ei mitään äänitiedostoja ole, vaan koko levy on täynnä yhtä äänipötköä, ja sitten raidanvaihdokset on merkattu markkereilla. Kyseessä siis oli KDE:n oma erikoistoiminto. Tykkäsin siitä kyllä. Ääni-CD-levyjä sanotaan joskus Red Book -levyiksi, koska alkuperäisen CD-spesifikaation nimi oli Red book. Wikipediasta voi muuten lukea lisää englanniksi, jos kiinnostaa: https://en.wikipedia.org/wiki/Compact_disc#Audio_CD
Rytmilaatikko on oikein hyvä kopiomaan CD-levyjä koneelle. Jos syystä tai toisesta haluat erillisen ohjelman (esimerkiksi Rytmilaatikkoa kevyemmän), suosittelen Sound Juiceria eli musiikkimaijaa, joka löytyy suoraan pakettivarastoista. Se on palvellut itseäni viimesten kymmenen vuoden ajan oikein hyvin. Kopioi musiikin koneelle haluamassasi formaatissa. Rytmilaatikko käyttää muistaakseni samaa teknologiaa, eli äänenlaadussa ei pitäisi olla mitään eroa.
EDIT: Saattaa muuten olla, että sama ominaisuus löytyy KDE:sta edelleen. Tämän kirjoituksen mukaan se olisi mukana myös Dolphinissa: http://pclosmag.com/html/issues/200907/page04.html
-
Onko jotain muuttunut (vai minä muistan väärin)?
Muistanet väärin.
Kyllä kamara on aivan oikeassa. Audio-levyjä ei liitetä, mutta toki niiltä voi raitoja ripata (kopioida) sopivilla sovellutuksilla.
CD/DVD -levyjä on kaksinaisia. Toiset käyttävät tiedostojärjestelmiä (Data) ja toiset ovat AUDIO-levyjä, joilla ei ole varsinaista tiedostojärjestelmää.
-
Saattaa muuten olla, että sama ominaisuus löytyy KDE:sta edelleen. Tämän kirjoituksen mukaan se olisi mukana myös Dolphinissa: http://pclosmag.com/html/issues/200907/page04.html
Konqueror on ainakin osannut näyttää kauan CD-levyt. CD levyjä en ole aikoihin käyttänyt ja Konqueror ohjelman kehitystä en ole seurannut. Se on vähän kaikkea, tiedoston hallinta, nettiselain, ftp, ssh yhteydet onnistuu, erilaiset zip, rar, .. paketit ja ties mitä muuta. Tiedostoja osaa nimetä monta kerrallaan mikä on kätevä valokuvissa. KDE 3.5 oli pitkään lempityöpöytäni. Konquerorin asetuksissa pystyi säätämään miten CD-levyt ripattiin.
-
Onpahan sellainen muistikuva että joskus käytin Konqueroria manuaalisivujen selailuun.
Mutta en enää aikoihin ole tuota asentanut - unohtunutko lie.
-
Saattaa muuten olla, että sama ominaisuus löytyy KDE:sta edelleen. Tämän kirjoituksen mukaan se olisi mukana myös Dolphinissa: http://pclosmag.com/html/issues/200907/page04.html
Konqueror on ainakin osannut näyttää kauan CD-levyt. CD levyjä en ole aikoihin käyttänyt ja Konqueror ohjelman kehitystä en ole seurannut. Se on vähän kaikkea, tiedoston hallinta, nettiselain, ftp, ssh yhteydet onnistuu, erilaiset zip, rar, .. paketit ja ties mitä muuta. Tiedostoja osaa nimetä monta kerrallaan mikä on kätevä valokuvissa. KDE 3.5 oli pitkään lempityöpöytäni. Konquerorin asetuksissa pystyi säätämään miten CD-levyt ripattiin.
Konquerorin tiedostoselainominaisuuksista vastaa nykyään dolphinin kpart, joten ominaisuuksiltaan ne ovat käytännössä identtiset. AudioCD:n rippaus onnistuu nykyäänkin (molemmissa) edellyttäen että "kio-audiocd"-paketti on asennettuna. Nämä erilaiset kio-palveluthan vastaa myös muista näppäristä ominaisuuksista, kuten mm. mainitsemistasi ftp ja ssh (sftp) yhteyksistä, ja toimivat käytännössä kaikissa KDE-tiedostoselaimissa (myös krusaderissa). Rippauksen asetukset löytyy nykyään järjestelmäasetuksista (edellyttäen että edellä mainittu kio-audiocd on asennettu).
Myös tuo jekun mainitsema man-sivujen selaus onnistunee kaikilla kde-tiedostoselaimilla (tämä ominaisuus sisältyy "kio-extras"-pakettiin)
-
Enpä arvannut, että samalla ohjelmalla onnistuu sekä CD-levyjen rippaus että myös man-sivujen lukeminen :D
Toisinaan KDE:stä tulee vähän tällainen olo:
(https://i.stack.imgur.com/dX2WR.jpg)
-
cd/dvd levyjen littäminen on muuttunut, jossakin ehkä 14.4 huomasin muutoksen. Käsittääkseni kaikkia levyt "liitetään" osaksi järjestelmää mutta nyt mm. audio cd:t vain piilotetaan "paremmin" käyttäjältä . Tämä on pakko koska muuten levyjen toistaminen ei onnistu.
-
Enpä arvannut, että samalla ohjelmalla onnistuu sekä CD-levyjen rippaus että myös man-sivujen lukeminen :D
Toisinaan KDE:stä tulee vähän tällainen olo:
KDE sisältää paljon mahdollisuuksia. Pitäisi joskus opetella tuon puhelimen käyttö. Miten sillä siirretään kursoria, soitetaan ja vastataan niin että musiikki lakkaa siksi aikaa, valitaan numero työpöydällä ja ties mitä muuta. Itse ohjaan välillä mediakonetta puhelimella. Siinä ei ole CD-asemaan muuten voisi kokeilla, miten se rippaisi levyt. Onnistuisi varmaan tyyliin levy kelkkaan ja hetken päästä luurilla voisi valita biisejä listalle soimaan.
-
Enpä arvannut, että samalla ohjelmalla onnistuu sekä CD-levyjen rippaus että myös man-sivujen lukeminen :D
Toisinaan KDE:stä tulee vähän tällainen olo:
KDE sisältää paljon mahdollisuuksia. Pitäisi joskus opetella tuon puhelimen käyttö. Miten sillä siirretään kursoria, soitetaan ja vastataan niin että musiikki lakkaa siksi aikaa, valitaan numero työpöydällä ja ties mitä muuta. Itse ohjaan välillä mediakonetta puhelimella. Siinä ei ole CD-asemaan muuten voisi kokeilla, miten se rippaisi levyt. Onnistuisi varmaan tyyliin levy kelkkaan ja hetken päästä luurilla voisi valita biisejä listalle soimaan.
KDE Connect tekee ainakin melkein kaiken tuon, kännykkä on oltava samassa LAN/WLAN-verkossa kuin tietokone jotta toimii.
-
Itselläni oli Kodi-pohjainen mediakone, ja se rippasi levyt täysautomaattisesti, kun vain laittoi CD:n kelkkaan. Kätevää!
-
Itselläni oli Kodi-pohjainen mediakone, ja se rippasi levyt täysautomaattisesti, kun vain laittoi CD:n kelkkaan. Kätevää!
Noinhan se pitäisi mennä. Aika hyvin kappaletiedotkin löytyy. Itse olen kyllä pistänyt tagit itse manuaalisesti kohdalleen. Kun sen on kerran tehnyt tekijätiedot ja lajityypit auttavat haussa. Pitää tehdä joku lista lajityypeistä ja pysyä siinä. Eri lajityyppejä kai satoja, itselle riittää jotain 20. pop, rock, suomipop, suomirock, folkrock, .... voi olla liki sama asia.
-
Enpä arvannut, että samalla ohjelmalla onnistuu sekä CD-levyjen rippaus että myös man-sivujen lukeminen :D
Toisinaan KDE:stä tulee vähän tällainen olo:
(https://i.stack.imgur.com/dX2WR.jpg)
Museovierailu? En oo aikoihin sorkkinut KDE:n kanssa, mutta onko se oikeasti noin vanhentunut? ;D
-
Ei KDE museokamaa ole lainkaan, kesällä sitä viimeksi kokeilin käyttää. Työpöydän käyttötuntuma toki muistuttaa lähinnä Windows XP:tä, mutta ei kai siinäkään mitään vikaa ole :)
Mutta mittareiden ja namiskojen määrä on kyllä ihan käsittämätön. Useimpia asioita pystyy säätämään, ja yleensä vieläpä kahta tai kolmea eri kautta. Monet perussovellukset myös osaavat tehdä montaa eri asiaa - usein päällekäisiäkin komponenttirakenteen vuoksi. Esimerkiksi komentorivin saa auki upotettuna eri ohjelmissa.
-
Mutta mittareiden ja namiskojen määrä on kyllä ihan käsittämätön. Useimpia asioita pystyy säätämään, ja yleensä vieläpä kahta tai kolmea eri kautta. Monet perussovellukset myös osaavat tehdä montaa eri asiaa - usein päällekäisiäkin komponenttirakenteen vuoksi. Esimerkiksi komentorivin saa auki upotettuna eri ohjelmissa.
Saihan Gnomessakin säätää ennen sen "laihdutuskuuria" :( vaikka mitä, Nautiluksessakin sain hakemistoihin erilaisia taustoja.... vai oliko se Windowsin XP vai ihan 98 jossa tiedostoselain oli toteutettu osittain HTMLlä :) kätevää esim modisoitin integroituna musiikkihakemistonäkymään, nykyään se olisi iso turvallisuusriski. Ubuntu 9.x taisi päästä muokkaamaan aika syvältä :P
Taisi olla XP jolla siirsin CD kokoelmani MP3:si
-
Ei KDE museokamaa ole lainkaan, kesällä sitä viimeksi kokeilin käyttää. Työpöydän käyttötuntuma toki muistuttaa lähinnä Windows XP:tä, mutta ei kai siinäkään mitään vikaa ole :)
Mutta mittareiden ja namiskojen määrä on kyllä ihan käsittämätön. Useimpia asioita pystyy säätämään, ja yleensä vieläpä kahta tai kolmea eri kautta. Monet perussovellukset myös osaavat tehdä montaa eri asiaa - usein päällekäisiäkin komponenttirakenteen vuoksi. Esimerkiksi komentorivin saa auki upotettuna eri ohjelmissa.
Joo, ymmärsin kyllä. Lähinnä huvitti se kun olit laittanut kuvan jostain sodan aikaisesta kamppeesta.
vrt.
(https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/a/a4/Airbus_A380_cockpit.jpg)