Ubuntu Suomen keskustelualueet
Ubuntun käyttö => Ubuntu tietokoneissa => Aiheen aloitti: Echramath - 25.01.17 - klo:17.03
-
Tässä pohdin SWAP-osion merkitystä nykykoneissa.
Ilmeisesti SSD:t ovat edelleen sen verran tarkkoja kirjoituskerroista, että SSD:lle swappaaminen on aika tyhmää. Lisäksi muisti on kohtuullisen halpaa.
Eli vaihtoehtona on jättää swap-osio pois tai luoda sellainen, mutta säätää wm.swappiness nollaan yhteen. Kumman valitsisitte ja miksi?
wm.swappiness on nollassa 1, silloin jos ja vain muisti loppuu, jatketaan swapin puolelle, eikö? Ja kun muisti loppuu, eikä swappia ole (enempää) käytettävissä, OOM-killer aloittaa teknisen mutta brutaalin vapaustoimen.
Mutta mikä on tilanne, jossa muisti oikeasti loppuu käytännössä, kun oletetaaan nykykone, jossa on sellaiset 6-8:kin gigaa muistia ja ajetaan tavanomaisia toimistosovelluksia tai jotakin pelejä? Minun järki sanoisi, että tilanne, jossa joku rikkinäinen softa vuotaa loputtomiin muistia ja OOM-killer tulee sen tappamaan jossain vaiheessa kuitenkin, HDD:n kanssa kone menee ensin tietysti ihan juntturaan, SSD:stä en tiedä.
Vai onko se kuitenkin tilanne, jossa vahingossa on avannut Spotifyn, kolme eri selainta ja Civilization vitosen yhtä aikaa?
EDIT: vm.swappiness-arvo on muuttunut jossain vaiheessa, 0 ottaa swapin kokonaan pois käytöstä ja 1 on se "swappaa vain jos muu ei auta" -arvo.
-
Taitaa olla nykyisillä levyillä turhaa inttämistä tuo kuluminen, alkuaikaan levyt olivat kalliita eikä niiden sisäinen softa ollut hyvä. Ongelmia tulee mikäli levy on liian täysi. silloin levyn sisäinen toiminta häiriintyy ja voi tulla lohkohen toimintahäiriöitä. Kuitenkin puhutaan normaalissa kotikäytössä vuosien käyttöajoista, ja kopiothan täytyy aina olla oli levytyyppi mikä tahansa.
-
Ota nyt tuosta selkoa, vastahan otsikot kertoivat, että Spotify tappaa ssd-levyt kirjoitusinnossaan ja luulin, että swappiin kirjoitetaan vielä liberaalimmin.
Ja vaikka varmuuskopiot ovatkin kunnossa, vuosi on lyhyehkö aika ja verrokkina pyörivien levyen maailmasta olen hankkinut varmaan kymmenenkunta Seagate Barracudaa vuosien mittaan ja (jos muistini ei nyt tee tepposia) ne ovat kaikki jo edelleen käytössä tai jätetty hyllylle, koska niiden kapasiteetti on enää muutama prosentti uudemmista. Olisi sikäli kätevää, jos SSD:kin kestäisi oikeasti niin pitkään, etten tee sillä enää mitään.
-
Oma mutu-tuntuma on, että SSD-levyt kestävät suurusluokaltaan samoissa tietämissä kuin perinteisetkin limput.
Itselläni on ollut sivutus-osio SSD:llä. Toistaiseksi se on kestänyt, mutta en osaa suositella muille samaa.
Tällä hetkellä swapissa on käytössä 0,8 Gt/10 Gt, joten ei toi swappi hirveästi laula normaalissa työpöytäkäytössä.
En tosin muista, kuinka vanha SSD:ni on, mutta kyllä se mielestäni ainakin vuoden on ollut tuollaisessa käytössä.
Lisäksi itselläni on satunnaisessa käytössä 128 Mt:n muistitikku, joka edellee toimii. Se on toiminut pidempään kuin muutama limppu. (Tässä ajassa on itselläni hajonut ainakin 3 limppua.)
Samalla tavalla taitaa Flash-muistitkin olla yksilöitä kuin perinteisetkin limput.
-
Minulla on pieni 1G:n swappi 60G:n ssd-levyllä, muistia on 8 Gigaa. Sellaista mitä ei juurikaan käytetä tuskin kovin kuluu, joten en viitsi vaivata asialla päätäni. Tämä siis uusimmalla koneella jonka kokosin viime vuoden lopulla. Vanhemmassa pääkoneessa on 4G swappi ja 8G muistia. Siinä on reilu 3 vuotta vanha ssd.
-
SSD-levyjen kanssa pitää vain varmuuskopioinnista pitää huolta. Äkkikuolemat eivät ole mitenkään aivan harvinaisia. Kulumisesta en olisi huolissani. Itse tapaan jättää swapin pois, jos muistia tuntuu olevan riittävästi enkä tarvitse lepotilaa (hibernate). Ainahan voi tehdä tarvittaessa swap-tiedoston.
Vasta eilen satuin lukemaan tämän: http://www.zdnet.com/article/ssd-reliability-in-the-real-world-googles-experience/
Tämän mukaan Google on todennut, että kiintolevyihin verrattuna SSD:n hajoaminen tavallisen käyttöiän aikana on harvinaisempaa, mutta ne saattavat todennäköisemmin kadottaa tietoa. Myöskin tuossa on todettu, että SSD-levyt eivät toimi epäluotettavasti kulumisen takia vaan ikääntyessään. En ole henkilökohtaisesti katsonut alkuperäistä raporttia, mutta sieltä varmaan löytyisi parempaa tietoa.
Muokkaus: Niin ja siis kiintolevyjä on itseltäni mennyt kokonaan rikki ehkä pari, SSD-levyjä yksi ja määrään suhteutettuna SSD-levyjen osa on aika iso, mutta otos on vielä pieni, joten päätelmiä tuosta on huono tehdä. Toisaalta se hajonnut SSD oli vasta noin vuoden ikäinen, kiintolevyt olivat hajotessaan vanhempia. Olen myös poistanut käytöstä myös jonkun mielestäni epätavallisen kovasti lämpiävän perinteisen kiintolevyn, koska epäilin että se saattaisi hajota jatkuvassa käytössä. Nyt sillä on jotain ylimääräisiä varmuuskopioita. Tavallisia USB-tikkuja on yksi sellainen, jossa on tiettävästi ainakin yksi huono sektori/lohko/tjms. Sekin on kovin vanha.
-
Iso swap aiheuttaa vain sen, että viallinen ohjelma joka täyttää muistia saa toimia kauemmin. Ext tiedostojärjestelmässä varataan oletuksena 5 % rootille. Jos muisti tai levy täyttyy kone muuttuu kovin hitaaksi. Jos pystyy sammuttamaan muistia syövän ohjelman toiminta palautuu ennalleen. Itselläni oli 30G Kinston levy käytössä vuosia. En muista hankintavuotta - 2010? Spotifyä en ole ikinä käyttänyt. Gentoota on siinä paljon pyöritetty ja C-ohjelmia ja kerneleitä käännetty. Tosin osin ram-levyllä. Eikä mitään ongelmia. Levy ei nyt kiinni koneessa, jotta voisi katsoa iän. Tiedä sitten kumman viallinen paljon kirjoittava ohjelma rikkoo ensin. SSD levyn vai perinteisen limpun. HD levytkin pyörivät eri nopeuksilla. Joskus suosin hiljaisuus-tilaa jos sellainen löytyi. Levy pyöri hitaammin ja eikä lämmennyt niin paljon. Kivampi kuunnella musaa tai katsoa leffoja. Ei siihen sitä suurinta nopeutta tarvita.
-
En ole Swappia SSD:lle tehnyt. Vähämuistisiin koneisiin olen Swapin tehnyt vanhasta muistitikusta ja muuttanut swappinesin 1%:n, niin ei ihan heti ala sinne kirjoittamaan.
Kyllähän pelkkä nettiselaaminen on jo helvetin rasittavaa kovalevylle, kun kokoajan kirjoitetaan.
Yksi Crucialin SSD alkoi kaatamaan erästä konettani useita kertoja viikossa yleensä aina nettiä selatessa, eikä Smart testin mukaan mitään vikaa levyllä ollut, epäilin jo muuta rautavikaa, kunnes vaihdoin siihen sitten joku aika sitten isomman levyn ja ongelmat loppui siihen. Vanhan levyn siirsin toiseen koneeseen ja asensin uudestaan, eikä ole ongelmia esiintynyt. Saas nähdä alkaako siinäkin kohta ongelmia tulemaan, kun levyä hetken käyttelee.
-
Kaksi normaali kovoa on hajonnut. Toinen kesti 6 ja toinen 9 vuotta. Nyt on pelkkä 125 giganen ssd. Katsotaan kuinka kaun kestää.
Firefoxissa voi muuttaa asetuksia (about:config) niin ettei se selaamisen aikana kirjoita juuri mitään kovolle.
-
Heh... nyt varmaan kaikkia naurattaa, mutta minulla on "lempikoneena" tämä "lasten tietokone" Asus eee-901, jonka kanssa on mukava sohvalla löhötä, vaikka parempiakin laitteita olisi. Tabletitkaan eivät oikein ole asiaansa ajavia.
Eihän siinä muuten mitään naurettavaa olisikaan, mutta kun tämä SSD on 16 GB ja RAM 1 GB. Kuitenkin ne riittävät. Massiiviset tietomäärät pidän joka tapauksessa varmemmassa tallessa. Swapin olen tehnyt 200 MB kokoisen kääpiön, ja sekin riittää. Kirjoitusta olen vähentänyt käyttämällä ext2 tiedostojärjestelmää, joka ei tee journalia. Tilapäistiedostot olen siirtänyt RAM:ille.
Laitteen sukupolvi on niitä ensimmäisiä SSD levyllisiä, eikä siis lainkaan nykyisten vertainen. Ikää on jo tullut 8 vuotta. Saranat taitavat kulua loppuun ensimmäisenä. Tiedossani ei ole: onko näillä SSD:n säästötoimillani ollut merkitystä pitkän iän salaisuudessa, vai onko kaikki vaan sattumaa?
Olen rakennellut sellaisen Conkyn työpöydälle, että voin hyvin seurata, paitsi levyn täyttöä, myös swappia ja SSD:n kirjoitus- ja lukuoperaatioiden määrää. Jos prosessorin tai SSD:n käyttöä esiintyy hirveästi näen Conkystä, mikä sovellus pitää tappaa, jotta melskaaminen loppuu.
Jos vain löytäisin uuden tämän kokoluokan miniläppärin...
Edit: Jos tarkkaan lasketaan niin onhan niitä SSD-muisteja toinenkin, 4 GB, ja hiukan nopeampi sen ajan mittapuulla ja emolevyyn kiinni juotettu. Siksikin sen vaihtaminen on mahdotonta ja suojelu siksi perusteltua. Yhteensä siis hirmuiset 18 GiB.
-
Heh... nyt varmaan kaikkia naurattaa, mutta minulla on "lempikoneena" tämä "lasten tietokone" Asus eee-901, jonka kanssa on mukava sohvalla löhötä, vaikka parempiakin laitteita olisi. Tabletitkaan eivät oikein ole asiaansa ajavia.
Minulla on samainen läppäri (SSD)16 Gt+(SSD)4Gt matkakoneena. Siisti ja vähän käytetty. Myös minä tykkään siitä. Taitaa olla paras läppäri, minkä olen ostanut, vaikka kännykästänikin löytyy enemmän puhtia.
Kyseiset SSD:t toimivat edelleen.
-
Heh... nyt varmaan kaikkia naurattaa, mutta minulla on "lempikoneena" tämä "lasten tietokone" Asus eee-901, jonka kanssa on mukava sohvalla löhötä, vaikka parempiakin laitteita olisi. Tabletitkaan eivät oikein ole asiaansa ajavia.
Itsellä oli pitkään Asus EeeBox TV:n takana. Muistia 2G ja prosuna Atom Ion 330 1,6GHz ja on vieläkin varalla.
Teho riitti hyvin digiboxi, multimedia ja netin käyttöön. Sohvapöydällä sitten langaton näppis ja kauko-ohjain.
Kivan hiljainen pöytäkoneeseen verrattuna.
Kondensaattorien taso kovasti huonontunut vuosien mittaan. Jotkut laitteet kestää ja jotkut hajoavat nopeasti.
Osaksi varmasti tahallisesti.
-
Heh... nyt varmaan kaikkia naurattaa, mutta minulla on "lempikoneena" tämä "lasten tietokone" Asus eee-901, jonka kanssa on mukava sohvalla löhötä, vaikka parempiakin laitteita olisi. Tabletitkaan eivät oikein ole asiaansa ajavia.
Uutena ostin Asus EeePC 4G. eli tuttavammin eee701. 4GB SSD levy ja 512MB rammia. Toimii vieläkin, enkä ole sen jälkeen läppäriä ostanut.
RAM on nykyään halpaa, joten sitä vain koneeseen niin paljon, ettei tarvi swapata. Jos kuitenkin tarvii Swapata niin SSD-levylle laitettu swappi on iso tehonlisä HDD-verrattuna. SSD-levytkin on nykyään niin paljon edullisempia ja sisäinen ohjelmisto parempaa, ettei swappaamisessa HDD:lle ole mitään järkeä. Edellyttäen että SSD on vaihdettavissa. EeePC:ssäni se ei ole vaihdettavissa ilman kolvaamista, joten sd-kortille tehdään tarvittaessa swap-tiedosto.
-
RAM on nykyään halpaa, joten sitä vain koneeseen niin paljon, ettei tarvi swapata. Jos kuitenkin tarvii Swapata niin SSD-levylle laitettu swappi on iso tehonlisä HDD-verrattuna. SSD-levytkin on nykyään niin paljon edullisempia ja sisäinen ohjelmisto parempaa, ettei swappaamisessa HDD:lle ole mitään järkeä.
Olen samaa mieltä. Nykyisillä levyillä ei tarvitse olla huolissaan kirjoituskuormasta. Toki muistinkulutusta kannattaa sen verran seurata, ettei muisti ole jatkuvasti ihan täynnä. Swappauksen huomaa kyllä siitäkin, että ohjelmat toimivat hitaasti ja koneen HDD-ledi (jos sellainen on) palaa lähes jatkuvasti.
-
Sitä minäkin tässä järkeilin, että jos minulla on nyt 4GB fyysistä muistia ja 2GB swap-osio, niin tuskin homma ainakaan heikommaksi menee, jos onkin yhtäkkiä 6GB fyysistä muistia kokonaisuudessaan. (Tämä esimerkkikone nyt, uskokaa tai älkää, käyttää edelleen DDR2:sta, joten lisämuistia ei läiskitä ihan mistä tahansa maitokaupasta)
-
Sitä minäkin tässä järkeilin, että jos minulla on nyt 4GB fyysistä muistia ja 2GB swap-osio, niin tuskin homma ainakaan heikommaksi menee, jos onkin yhtäkkiä 6GB fyysistä muistia kokonaisuudessaan. (Tämä esimerkkikone nyt, uskokaa tai älkää, käyttää edelleen DDR2:sta, joten lisämuistia ei läiskitä ihan mistä tahansa maitokaupasta)
Eikös tuollaista muistia saa ebaysta tai aliexpressistä?
-
Toisaalta nykyiset kiintolevyt ovat niin suuria, ettei swapin pois jättämisellä juurikaan tilaa lisää saa. Jostain syystä nytkin tällä koneella on swappiä käytössä 14,9 megaa (muistia 4 gigaa). Aamun sähköinen lehti on luettu ja uutisia selattu, ei raskasta. Tiedä sitten, olisiko swapin puuttuminen johonkin vaikuttanut? Olisiko tuo 14,9 megaa ollut tarpeen swapata. Enimmillään järjestelmän valvonta on joskus kertonut 350 megan swapistä.
-
Saako jotenkin selville, onko swappiin joskus kirjoitettu jotakin? Omassa koneessani on varattu Ubuntulle 20 Gt ja Swapille 4 Gt. Olen seurannut järjestelmän valvonta-näytöltä swapin kuormitusta, mutta aina katsoessani se on nollassa. RAM-muistiakin on tuo 4 Gt, mutten ole "ohjaillut" swapin "kirjoittamistiedostoa! sen kummemmin, kun en osaa.
-
Saako jotenkin selville, onko swappiin joskus kirjoitettu jotakin? Omassa koneessani on varattu Ubuntulle 20 Gt ja Swapille 4 Gt. Olen seurannut järjestelmän valvonta-näytöltä swapin kuormitusta, mutta aina katsoessani se on nollassa. RAM-muistiakin on tuo 4 Gt, mutten ole "ohjaillut" swapin "kirjoittamistiedostoa! sen kummemmin, kun en osaa.
Swapin arvo on 0-100 välillä ja sen nykyisen tilan saat selville komennolla:
cat /proc/sys/vm/swappiness
Jos haluat arvoa muuttaa, niin avaa seuraava tiedosto editoriin.
sudo gedit /etc/sysctl.conf
ja lisää loppuun rivi, jos ei jo ole:
vm.swappiness=10
Tai minkä arvon haluatkaan, mitä pienempi luku, niin sitä vähemmän swappia käytetään. 0 arvolla ei ollenkaan. Minä olen tuon yleensä 5-10 muuttanut, vaikka koneessa muistia olisikin riittävästi.
-
Kokeilin em. komentoja.
Komento " cat /proc/sys/vm/swappiness" antaa tuloksen 60.
Komento "sudo gedit /etc/sysctl.conf" päästää kyllä lisäämään tuon alemman rivin " vm.swappiness=10" ja se tallentuu geditiin, mutta samalla
tulee tuo virheteksti:
** (gedit:2344): WARNING **: Set document metadata failed: Ominaisuuden metadata::gedit-encoding asetus ei ole tuettu
Koneen uudelleen käynnistyksen jälkeen uusi Komento " cat /proc/sys/vm/swappiness" antaa tulokseksi edelleen 60. Eli vaikuttaa siltä, ettei muutos mennyt perille vai menikö väärään paikkaan.?
-
Onkos tuo sitten uudemmassa Ubuntussa muuttunut?
Edit. Kyllä sen pitäisi tuon ohjeen mukaa n16.04:ssäkin mennä. Tallentuihan se sinne tiedostoon?
-
Tiedosto on nyt tällainen: Viimeisenä lisätty komento.
#
# /etc/sysctl.conf - Configuration file for setting system variables
# See /etc/sysctl.d/ for additional system variables.
# See sysctl.conf (5) for information.
#
#kernel.domainname = example.com
# Uncomment the following to stop low-level messages on console
#kernel.printk = 3 4 1 3
##############################################################3
# Functions previously found in netbase
#
# Uncomment the next two lines to enable Spoof protection (reverse-path filter)
# Turn on Source Address Verification in all interfaces to
# prevent some spoofing attacks
#net.ipv4.conf.default.rp_filter=1
#net.ipv4.conf.all.rp_filter=1
# Uncomment the next line to enable TCP/IP SYN cookies
# See http://lwn.net/Articles/277146/
# Note: This may impact IPv6 TCP sessions too
#net.ipv4.tcp_syncookies=1
# Uncomment the next line to enable packet forwarding for IPv4
#net.ipv4.ip_forward=1
# Uncomment the next line to enable packet forwarding for IPv6
# Enabling this option disables Stateless Address Autoconfiguration
# based on Router Advertisements for this host
#net.ipv6.conf.all.forwarding=1
###################################################################
# Additional settings - these settings can improve the network
# security of the host and prevent against some network attacks
# including spoofing attacks and man in the middle attacks through
# redirection. Some network environments, however, require that these
# settings are disabled so review and enable them as needed.
#
# Do not accept ICMP redirects (prevent MITM attacks)
#net.ipv4.conf.all.accept_redirects = 0
#net.ipv6.conf.all.accept_redirects = 0
# _or_
# Accept ICMP redirects only for gateways listed in our default
# gateway list (enabled by default)
# net.ipv4.conf.all.secure_redirects = 1
#
# Do not send ICMP redirects (we are not a router)
#net.ipv4.conf.all.send_redirects = 0
#
# Do not accept IP source route packets (we are not a router)
#net.ipv4.conf.all.accept_source_route = 0
#net.ipv6.conf.all.accept_source_route = 0
#
# Log Martian Packets
#net.ipv4.conf.all.log_martians = 1
# Vahentaa swapin kayttoa
#vm.swappiness=10
#
#
#
-
Tiedosto on nyt tällainen: Viimeisenä lisätty komento.
# Vahentaa swapin kayttoa
#vm.swappiness=10
Rivi on nyt kommentoitu pois käytöstä. Poista #-merkki rivin alusta niin lähtee toimimaan.
# Vahentaa swapin kayttoa
vm.swappiness=10
-
Kiitos. Nyt meni komento perille. :)
-
Olen kasaamassa vähän nopeampaa tietokonetta itselleni, koska vanhoilla peleillä alkaa jäädä jo jalkoihin näissä surffailuhommissa. Uudessa koneessani (käytetty kone sekin) on 120 GB SSD kovalevy, jossa on asennettuna Win-7 käyttöjärjestelmä. Koneessa on muistia 8 GB. Tarkoitus on laittaa rinnalle vielä toinen 120 GB SSD-levy, johon asennan Linux Mintin. Tällä kokoonpanolla yritän pärjätä muutaman vuoden.
Tässä ketjussa on kovasti vakuuteltu sitä, että swappia ei juuri tarvita, jos koneessa on muistia riittävästi. 8 GB on ilmeisesti ihan passeli määrä muistia, joten voisin kai asennusvaiheessa typistää swap-osion melko pieneksikin. Nyt kysynkin neuvoa viisailta UBUNTU-miehiltä tulevaa asennusta varten. Asennusohjelma itse päättää, miten suureksi swap-osio tehdään, ja siksi minä en ole koskaan sen kokoa määritellyt. Voisivatko viisaat UBUNTU-miehet kertoa, miten käyttäjä voi itse tehdä tavallista pienemmän swap-osion ennen asennuksen aloittamista. Samalla olisi kiva tietää, miten suuri swap-osio koneeseeni tarvitaan notkean toiminnan takaamiseksi.
-
Siinä asennuksen kohdassa teet osionnit itse ja määrittelet juuriosion / vaikka 110GB (muita osioita ei välttämättä tarvitse erikseen tehdä) ja teet jäljellejääneestä Swap osion. 8GB muistia kyllä todennäköisesti riittää ja voit jättää sen kokonaan poiskin, niin minä ainakin tekisin.
-
Onko juuri-osion oltava noin iso?
Voisko esim. juuri ( / )olla vaikka 30 GB ja loppu (/ home) osioksi, swappia tuskin tuolla muistimäärällä tarvii?
Oma samanlainen levy osioitu noin ja mukavasti hyrrää.
-
Onko juuri-osion oltava noin iso?
Voisko esim. juuri ( / )olla vaikka 30 GB ja loppu (/ home) osioksi, swappia tuskin tuolla muistimäärällä tarvii?
Oma samanlainen levy osioitu noin ja mukavasti hyrrää.
Minä en ole ikinä nähnyt tarvetta tehdä erillistä home osiota. Aiheuttaa vain turhaan ongelmia, jos levytila alkaa loppumaan.
-
Onko juuri-osion oltava noin iso?
Voisko esim. juuri ( / )olla vaikka 30 GB ja loppu (/ home) osioksi, swappia tuskin tuolla muistimäärällä tarvii?
Oma samanlainen levy osioitu noin ja mukavasti hyrrää.
Minä en ole ikinä nähnyt tarvetta tehdä erillistä home osiota. Aiheuttaa vain turhaan ongelmia, jos levytila alkaa loppumaan.
Minä olen jo vuosia tehnyt erillisen /home:n Jos/kun menee systeemi uusiksi niin helpottaa kummasti :)
Jos kohta, vielä useamman vuoden käytin vain juuri+swap -systeemiä.
-
Olen kasaamassa vähän nopeampaa tietokonetta itselleni, koska vanhoilla peleillä alkaa jäädä jo jalkoihin näissä surffailuhommissa. Uudessa koneessani (käytetty kone sekin) on 120 GB SSD kovalevy, jossa on asennettuna Win-7 käyttöjärjestelmä. Koneessa on muistia 8 GB. Tarkoitus on laittaa rinnalle vielä toinen 120 GB SSD-levy, johon asennan Linux Mintin. Tällä kokoonpanolla yritän pärjätä muutaman vuoden.
Tässä ketjussa on kovasti vakuuteltu sitä, että swappia ei juuri tarvita, jos koneessa on muistia riittävästi. 8 GB on ilmeisesti ihan passeli määrä muistia, joten voisin kai asennusvaiheessa typistää swap-osion melko pieneksikin. Nyt kysynkin neuvoa viisailta UBUNTU-miehiltä tulevaa asennusta varten. Asennusohjelma itse päättää, miten suureksi swap-osio tehdään, ja siksi minä en ole koskaan sen kokoa määritellyt. Voisivatko viisaat UBUNTU-miehet kertoa, miten käyttäjä voi itse tehdä tavallista pienemmän swap-osion ennen asennuksen aloittamista. Samalla olisi kiva tietää, miten suuri swap-osio koneeseeni tarvitaan notkean toiminnan takaamiseksi.
Viisaudesta en pääse kehumaan, mutta asennuksia on tullut tehdyksi useita.
Kun on kaksi levyä on hyvä tehdä asennus tietyillä toimenpiteillä. Toisen levyn, jolle ei asenneta, voi ottaa pois asennuksen ajaksi, joten siihen ei tule muutoksia. Olen sitä kokeillut ja hyvin se käy, mutta käynnistyslatain täytyi sitten erikseen korjata, jotta sai dualbootin toimimaan oikein.
Kun annoin molempien levyjen olla paikoillaan ja tein asennuksen huolella, ei tullut mitään vaikeuksia.
Kummassakin tapauksessa on järkevää käyttää, asennuksen sitä kysyessä, "osioi levyt itse käsin" vaihtoehtoa. illoin voi olla varma siitä, että jo valmiiseen levyyn ei kosketa (jos se on paikoillaan) ja asennuksen kohteena olevaan levyyn tehdään vain ne osiot ja juuri ne osiot ja juuri sen kokoisena kun käyttäjä tarvitsee.
Osioinnissa tarvitaan viilipyttymäisiä hermoja ja harkintaa, mutta vaikeaa se ei ole kun keksii miten se käytännössä siinä ikkunassa tehdään. Kun ei hyväksy sitä ennen kun se on kunnollinen, niin siitä vielä pääsee pakittamaan takaisin ja tekemään uusiksi.
Kun swapin tarvetta ei ole ja /home osiotakaan ei tarvita, voi tyytyä yhteen osioon, jonka liitospiste on / ja koko on koko levy ja tiedostojärjestelmä ext4. Myös alkulatausohjelman sijainti määritetään siihen samaan osioon tässä ikkunassa.
Jos haluaa, voi tehdä kuten täällä useimmiten neuvotaan: Ensimmäisenä juuriosioksi, eli /-osioksi 30 GB, seuraavaksi swap-osio 1GB, ja viimeisenä /home-osio ja sen kooksi kaikki loput mitä kahdesta edellisestä jäi. Käynnistyslataimelle asennusohjelma ehdottaa paikkaa, ensimmäistä osiota, ja riittää kun sen hyväksyy.
-
Jos haluaa, voi tehdä kuten täällä useimmiten neuvotaan: Ensimmäisenä juuriosioksi, eli /-osioksi 30 GB, seuraavaksi swap-osio 1GB
Gigan swapista ei ole kovin paljon hyötyä, jos sitä tarvitsee rajallisen muistin vuoksi. Ainakin 4 Gt:n swap-osio kannattaa tehdä tavalliseen käyttöön. 8 Gt jos käyttää paljon raskaita ohjelmia ja muistia on 8 gigaa tai vähemmän.
-
Huomasinpa juuri, että on joskus suuruudenhuumassa tullut läiskäistyä 20G swap. Tosin se on perinteisellä teran kiintolevyllä kuvien ja äänen seurassa ja muut toiminnot (/ ja /home) ovat ssd-levyllä. Antaa olla kun ei ahdista...
-
Gigan swapista ei ole kovin paljon hyötyä, jos sitä tarvitsee rajallisen muistin vuoksi. Ainakin 4 Gt:n swap-osio kannattaa tehdä tavalliseen käyttöön. 8 Gt jos käyttää paljon raskaita ohjelmia ja muistia on 8 gigaa tai vähemmän.
On siitä hyötyä silloin jos muisti loppuu. Itsellä pari kertaa kone hyytyi muistin loppuessa, kun yritin ilman swappia selvitä 4 Gigan muistilla. Hyytymiset jäi kun tein 1G:n swapin. Levy on 60 gigainen niin en viitsinyt enempää uhrata.
Mutta nuo mainitsemasi on ne yleiset suositukset.
-
Minä en ole ikinä nähnyt tarvetta tehdä erillistä home osiota. Aiheuttaa vain turhaan ongelmia, jos levytila alkaa loppumaan.
Niin no, erillisestä /home osiosta on hitosti iloa kun tekee puhtaan asennuksen esim. uudempaan Ubuntu versioon tai vaikka suoraan toiseen linux jakeluun (toki konfiguraatiotiedostot on hyvä hävittää). Mutta miten vaan.
-
Gigan swapista ei ole kovin paljon hyötyä, jos sitä tarvitsee rajallisen muistin vuoksi. Ainakin 4 Gt:n swap-osio kannattaa tehdä tavalliseen käyttöön. 8 Gt jos käyttää paljon raskaita ohjelmia ja muistia on 8 gigaa tai vähemmän.
Kuulostaa vanhalta pahalta ajalta, jolloin swappia oli kaksi kertaa fyysisen muistin määrä sen takia, ettei käytännössä kellään ollut tarpeeksi muistia ja tuo oli jonkinlainen yläraja sille, paljonko tilannetta saattoi edes kuvitella korjaavansa swapilla. Minulla oli kerran 486 kahdeksan megan muistilla, en tahdo mennä sinne takaisin...
Kannattaa miettiä mikä se oma käyttö ja olisiko sitä muistia kuitenkin mahdollista hankkia lisää. Itse en keksi mikä käytössäni veisi lopulta niin paljoa muistia kunhan pullataikinan tapaan paisuvien nettiselainten tarpeet on tyydytytetty.
Ja tosiaan, jos swappia tarvitaan vain aniharvoin, tiedostoon swappaaminen on ihan optio. Sen ei pitäisi mainittavasti edes hidastaa menoa.
-
Niin no, erillisestä /home osiosta on hitosti iloa kun tekee puhtaan asennuksen esim. uudempaan Ubuntu versioon tai vaikka suoraan toiseen linux jakeluun (toki konfiguraatiotiedostot on hyvä hävittää). Mutta miten vaan.
Juurikin noin.
Itse teen /homen "työkoneelle". mutta esimerkiksi tälle miniläppärille, joka on pelkässä netti käytössä ei homelle ole tarvetta.
Ps. Tämä ei mitenkään liity siiihen mikä on koneen massamuisti tai käytetäänkö swappia tai ei.
Swap=heittovaihtotiedosto
-
/home kansion tiedot voi kopsia tikulle käyttistä päivitettäessä ja siirtää sitten takaisin, mutta harvemmin on tarvetta.
17.04:n myötä erillistä Swap osiota ei enää tehdä vaan sen virkaa jatkossa hoitaa Swapfile.
-
Laitoin Linux Mintin Win-7 käyttöjärjestelmän rinnalle, ja kaikki toimii hienosti. Yritin pienentää Swap-osiota annetun ohjeen mukaan, mutta en pääse editoimaan sysctl.conf tiedostoa, sillä en saa siihen kirjoitusoikeuksia, vaikka olen kirjautunut koneelle pääkäyttäjänä. Tietäisikö joku viisas UBUNTU-mies, miten saan ylläpitäjän kirjoitusoikeudet Linux Mintissä, jotta saan swap-asetuksen muutettua. Koneessani on nyt muistia 8 GB, joten lukema voisi olla pienempikin kuin nykyinen oletusarvo 60.
-
sudo su -komento kirjaa sinut rootiksi salasanan syöttämisen jälkeen
-
Laitoin Linux Mintin Win-7 käyttöjärjestelmän rinnalle, ja kaikki toimii hienosti. Yritin pienentää Swap-osiota annetun ohjeen mukaan, mutta en pääse editoimaan sysctl.conf tiedostoa, sillä en saa siihen kirjoitusoikeuksia, vaikka olen kirjautunut koneelle pääkäyttäjänä. Tietäisikö joku viisas UBUNTU-mies, miten saan ylläpitäjän kirjoitusoikeudet Linux Mintissä, jotta saan swap-asetuksen muutettua. Koneessani on nyt muistia 8 GB, joten lukema voisi olla pienempikin kuin nykyinen oletusarvo 60.
Ubuntussa ja Mintissä asennuksen yhteydessä luotu käyttäjätunnus ei ole pääkäyttäjä eli root, vaan tunnus kuuluu sudo-ryhmään, jolloin voit sudolla suorittaa komentoja roottina.
Käynnistä siis editori sudo -i:llä:
sudo -i gedit /etc/sysctl.conf
-
/home kansion tiedot voi kopsia tikulle käyttistä päivitettäessä ja siirtää sitten takaisin, mutta harvemmin on tarvetta.
17.04:n myötä erillistä Swap osiota ei enää tehdä vaan sen virkaa jatkossa hoitaa Swapfile.
No jaa semmoiset 300 gigaa niin ei sitä oikein viitsi kauheasti kopsia :)
-
Nyt kaikki on kunnossa
Nyt LinuxMint 18.1 / WIN-7 tuplaboottauskone on joka suhteessa hyvässä käyttökunnossa. Nettisurffaus sekä Linuxin että Windowsin puolella toimii notkeasti. Ensimmäiset käyttökokemukset SSD-kovalevyillä varustetusta koneesta ovat vielä positiivisia.
Päätteessä annettu komento cat /proc/sys/vm/swappiness ntaa tulokseksi 5, joten kaikki taitaa olla ihan kunnossa. Kiitokset vielä kerran kaikille viisaille UBUNTU-miehille hyvistä ohjeista.
-
Laitoin Linux Mintin Win-7 käyttöjärjestelmän rinnalle, ja kaikki toimii hienosti. Yritin pienentää Swap-osiota annetun ohjeen mukaan, mutta en pääse editoimaan sysctl.conf tiedostoa, sillä en saa siihen kirjoitusoikeuksia, vaikka olen kirjautunut koneelle pääkäyttäjänä. Tietäisikö joku viisas UBUNTU-mies, miten saan ylläpitäjän kirjoitusoikeudet Linux Mintissä, jotta saan swap-asetuksen muutettua. Koneessani on nyt muistia 8 GB, joten lukema voisi olla pienempikin kuin nykyinen oletusarvo 60.
Ubuntussa ja Mintissä asennuksen yhteydessä luotu käyttäjätunnus ei ole pääkäyttäjä eli root, vaan tunnus kuuluu sudo-ryhmään, jolloin voit sudolla suorittaa komentoja roottina.
Käynnistä siis editori sudo -i:llä:
sudo -i gedit /etc/sysctl.conf
Mint 18 käyttää Xediä oletustekstieditorina, joten:
sudo -i xed /etc/sysctl.conf
-
Laitoin Linux Mintin Win-7 käyttöjärjestelmän rinnalle, ja kaikki toimii hienosti. Yritin pienentää Swap-osiota annetun ohjeen mukaan, mutta en pääse editoimaan sysctl.conf tiedostoa, sillä en saa siihen kirjoitusoikeuksia, vaikka olen kirjautunut koneelle pääkäyttäjänä. Tietäisikö joku viisas UBUNTU-mies, miten saan ylläpitäjän kirjoitusoikeudet Linux Mintissä, jotta saan swap-asetuksen muutettua. Koneessani on nyt muistia 8 GB, joten lukema voisi olla pienempikin kuin nykyinen oletusarvo 60.
Ubuntussa ja Mintissä asennuksen yhteydessä luotu käyttäjätunnus ei ole pääkäyttäjä eli root, vaan tunnus kuuluu sudo-ryhmään, jolloin voit sudolla suorittaa komentoja roottina.
Käynnistä siis editori sudo -i:llä:
sudo -i gedit /etc/sysctl.conf
Mint 18 käyttää Xediä oletustekstieditorina, joten:
sudo -i xed /etc/sysctl.conf
Vanha mies vaikeuksissa?
Kyllä tämä tietotekniikka on jo liian hankala laji vanhalle miehelle. Eilen tein puoleen yöhön asti töitä, jotta olisin pystynyt editoimaan sysctl.conf tiedostoa, mutta eihän pääte edes tuntenut gedit-komentoa. Monen epäonnistuneen yrityksen jälkeen asensin päätteellä koneeseen gedit-editorin, ja sen jälkeen editointi onnistui vaivatta.
Nyt sitten sain viisaammilta miehiltä tietää, että Mintissä olisikin pitänyt käyttää xedit-komentoa. Vanhat miehet joutuvat tekemään paljon turhaa työtä näissä nörttihommissa, mutta ihan oma vikahan se on. Onneksi tietokone on nyt loistavassa kunnossa, joten on syytä olla tyytyväinen.
-
Eikö se gedit pidä asentaa ensin. Sudo apt-get install gedit.
-
Eikö se gedit pidä asentaa ensin. Sudo apt-get install gedit.
Eikös "vanha mies vaikeuksissa" tehnyt juuri noin?
-
Eikö se gedit pidä asentaa ensin. Sudo apt-get install gedit.
Ei sitä "pidä" asentaa, kunhan korvaa geditin sillä editorilla mikä käyttiksessä on käytössä. Jos ei muu auta, niin voi käyttää nano editoria, joka löytynee melkeinpä kaikista Linuxeista, mutta ei äkkinäiselle ole kovin halppo käytellä. Oma suosikkini on scite.
sudo apt-get install scite
-
Ei sitä "pidä" asentaa, kunhan korvaa geditin sillä editorilla mikä käyttiksessä on käytössä.
Kun on tämä finnishremix, tjsp, on joskus vaikea hahmottaa sovellusten oikeita nimiä. Xubuntussa, Lubuntussa ja Mintissäkin on apuohjelmissa "sovellusten haku työkalu", joka on eräänlainen valikko sekin. Siinä on hyvänä ominaisuutena useita tietoja sovelluksesta. Kun hiirellä osoittaa jotain sovelluksen suomenkielistä nimeä saa paikallisinformaation, jossa on mm. päätekomento, jolla ko. sovellus käynnistyy päätteessä. Se on myös useimmiten sen sovelluksen "ristimänimi", jolla järjestelmä sen muutenkin tuntee. Ubuntuvalikkokin näyttää alkuperäiset nimet, mutta silloin pitää osata "kutsua" ne esiin jollain kekseliäällä yhteisellä yleisnimellä. "Tavalliset, perinteiset" valikot näyttävät kaikki vaihtoehdot yhdellä silmäyksellä ilman kekseliäisyyttä.
<mielipidettä> Käyttöjärjestelmän suomentaminen on loistava idea, mutta suomentamisessa pitäisi jättää ennalleen erisnimet, tai käyttää "tuplanimeä" kuten: "Tekstimuokkain Mousepad" kun tietenkin halutaan sanoa suomeksi sen sovelluksen tarkoitus. Yllä esiintyvästä syystä syntyy vaikeuksia jos ei tiedetä alkuperäistä erisnimeä. </mielipidettä>
-
No jaa semmoiset 300 gigaa niin ei sitä oikein viitsi kauheasti kopsia :)
Jos kotihakemistossa on _itsellesi tärkeää dataa_ kannattaa aina huolehtia varmuuskopioinnista. Kopiot voivat hyvinkin pakkautua (riippuen tiedostoista) hyvinkin pieneen tilaan. Levytila - ja kaikenlaiset ulkoiset mediat ovat kuitenkin kohtuullisen edullisia, joten edes 300 Gt:n kopioiminen talteen ei maksa maltaita. Minullakin on mm. 3 Tt:n ulkoinen levyasema, joka ei ihan mansikoita maksanut - tuntuvan summan kahisevaa kuitenkin.
Oli sitten kyseessä swap-osio tai swap-tiedosto, on näiden luku- ja kirjoitustehtävät aivan samat. Swap-tila on oleellinen osa järjestelmän muistinkäyttöä.
-
Löin vähän isompia kampoja kiinni. 8 gigalla muistia swappia on käytössä... 2MB, on kuitenkin.
Nythän on jännittävä kysymys, että perinteisesti on huomautettu, että koneen ryhtyessä innolla swappaamaan tämän voi huomata ja tehdä jotain asialle, vähintäänkin tallentaa työnsä, mutta jos swappaavasta levystä ei kuulu mitään ääntä ja se on nopea, niin huomaako tämän?
-
Nythän on jännittävä kysymys, että perinteisesti on huomautettu, että koneen ryhtyessä innolla swappaamaan tämän voi huomata ja tehdä jotain asialle, vähintäänkin tallentaa työnsä, mutta jos swappaavasta levystä ei kuulu mitään ääntä ja se on nopea, niin huomaako tämän?
;) onhan reaaliaikaisia (graafisia) ohjelmia käytettävissä, jotka kertovat prosessien käyttämän prosessori ja muistimäärän käytön. Kun muistia on riittävästi käytössä (RAM+Swap tai RAM/SWAP) ei muistin täyttyminen tule täysin yllätyksenä.
-
Tekee järjestelmätiedostojen editoinnit nanolla. Se on komentorivipohjainen editori joka löytyy kaikista debian-sukuisista linuxeista. Vakiona. Eikä ole liika vaikea käyttää. Komennot on ctrl+näppäin mikä aikaansaa toiminnon, ja ne on nanossa näkyvissä koko ajan. Kursori siirtyy nuolinäppäimillä kohteeseen. Ei tarvi miettä onko graafinen editori gedit vaiko kate tai mikä lieneekin.
-
Tekee järjestelmätiedostojen editoinnit nanolla. Se on komentorivipohjainen editori joka löytyy kaikista debian-sukuisista linuxeista. Vakiona. Eikä ole liika vaikea käyttää. Komennot on ctrl+näppäin mikä aikaansaa toiminnon, ja ne on nanossa näkyvissä koko ajan. Kursori siirtyy nuolinäppäimillä kohteeseen. Ei tarvi miettä onko graafinen editori gedit vaiko kate tai mikä lieneekin.
Kyllä varmasti on monellekin, joka ei moiseen näppäinyhdistelmillä toimimiseen ole tottunut aivan ylivoimainen käyttää.
-
Kyllä varmasti on monellekin, joka ei moiseen näppäinyhdistelmillä toimimiseen ole tottunut aivan ylivoimainen käyttää.
No jos ei kahta* näppäinyhdistelmää muista, mikä suurinpiirtein on se mitä editointi nanolla käytännössä vaatii, niin ehkä kannattaa jättää konffitiedostojen editointi muutenkin, ja ne näppäinyhdistelmät on siinä vielä ihan esillä näytön alareunassa kunhan vain muistaa että ^ merkki tarkoittaa ctrl-näppäintä. Eli oikeastaan YKSI muistettava asia.
*(ctrl o tallentaa muutokset, ja ctrl x poistuu ohjelmasta)
-
Kyllä varmasti on monellekin, joka ei moiseen näppäinyhdistelmillä toimimiseen ole tottunut aivan ylivoimainen käyttää.
No jos ei kahta* näppäinyhdistelmää muista, mikä suurinpiirtein on se mitä editointi nanolla käytännössä vaatii, niin ehkä kannattaa jättää konffitiedostojen editointi muutenkin, ja ne näppäinyhdistelmät on siinä vielä ihan esillä näytön alareunassa kunhan vain muistaa että ^ merkki tarkoittaa ctrl-näppäintä. Eli oikeastaan YKSI muistettava asia.
*(ctrl o tallentaa muutokset, ja ctrl x poistuu ohjelmasta)
Voin kertoa, että helvetin isolle osalle jo pelkkä Ctrl+c ja Ctrl+v on aivan tekemätön paikka.
-
Kyllä varmasti on monellekin, joka ei moiseen näppäinyhdistelmillä toimimiseen ole tottunut aivan ylivoimainen käyttää.
No jos ei kahta* näppäinyhdistelmää muista, mikä suurinpiirtein on se mitä editointi nanolla käytännössä vaatii, niin ehkä kannattaa jättää konffitiedostojen editointi muutenkin, ja ne näppäinyhdistelmät on siinä vielä ihan esillä näytön alareunassa kunhan vain muistaa että ^ merkki tarkoittaa ctrl-näppäintä. Eli oikeastaan YKSI muistettava asia.
*(ctrl o tallentaa muutokset, ja ctrl x poistuu ohjelmasta)
Voin kertoa, että isolle osalle jo pelkkä Ctrl+c ja Ctrl+v on aivan tekemätön paikka.
Onneksi aika harvoin tarvitsee lähettää tuota 'Ctrl+c' (mikä se signaali tarkalleen ottaen on, joku kill kuitenkin) ja 'Ctrl+v' en edes muista milloin tai mihin moista tarvinnut...
-
Voin kertoa, että isolle osalle jo pelkkä Ctrl+c ja Ctrl+v on aivan tekemätön paikka.
Onneksi aika harvoin tarvitsee lähettää tuota 'Ctrl+c' (mikä se signaali tarkalleen ottaen on, joku kill kuitenkin) ja 'Ctrl+v' en edes muista milloin tai mihin moista tarvinnut...
Ctrl+c lähettää SIGINT-signaalin päätteessä. Mutta spark taisi tarkoittaa kopiointia ja liittämistä Windowsia/Mac OS:ää mukailevissa graafisissa ympäristöissä. :)
-
Voin kertoa, että isolle osalle jo pelkkä Ctrl+c ja Ctrl+v on aivan tekemätön paikka.
Onneksi aika harvoin tarvitsee lähettää tuota 'Ctrl+c' (mikä se signaali tarkalleen ottaen on, joku kill kuitenkin) ja 'Ctrl+v' en edes muista milloin tai mihin moista tarvinnut...
Ctrl+c lähettää SIGINT-signaalin päätteessä. Mutta spark taisi tarkoittaa kopiointia ja liittämistä Windowsia/Mac OS:ää mukailevissa graafisissa ympäristöissä. :)
Toki myös Ubuntussa.
-
Ctrl+c lähettää SIGINT-signaalin päätteessä. Mutta spark taisi tarkoittaa kopiointia ja liittämistä Windowsia/Mac OS:ää mukailevissa graafisissa ympäristöissä. :)
Toki myös Ubuntussa.
Niin, Unity mukailee lähinnä OS X:ää ja NeXTSTEPiä, mutta nuo kombot periytyvät historiallisesti järjestyksessä Mac OS -> Windows (-> KDE) -> GNOME -> Unity
Perinteisesti X-ikkunoinnissa kopiointi tapahtuu maalaamalla hiirellä ja liittäminen hiiren keskimmäisellä painikkeella (tai Shift+Ins). Se toimii edelleen kaikissa Unix/Linux-työpöytäympäristöissä ja lähes kaikissa ohjelmissa. Osa vanhemmista Tk:n, Motifin tai Xlibin päälle rakennetuista ohjelmista ei edes tue muita mekanismeja.
-
Kyllä varmasti on monellekin, joka ei moiseen näppäinyhdistelmillä toimimiseen ole tottunut aivan ylivoimainen käyttää.
No jos ei kahta* näppäinyhdistelmää muista, mikä suurinpiirtein on se mitä editointi nanolla käytännössä vaatii, niin ehkä kannattaa jättää konffitiedostojen editointi muutenkin, ja ne näppäinyhdistelmät on siinä vielä ihan esillä näytön alareunassa kunhan vain muistaa että ^ merkki tarkoittaa ctrl-näppäintä. Eli oikeastaan YKSI muistettava asia.
*(ctrl o tallentaa muutokset, ja ctrl x poistuu ohjelmasta)
Kyllä pelkkä ctrl x riittää - nano kysyy tallennetaanko muutokset. Itse en ikinä käyttänyt vi tai vim saati emacs ja en muista miten noista pääsee pois.
Sama xterm. En ole vuosiin käyttänyt. Vihaan jo oletusvärejäkin ja en muista miten tuossa leikattiin ja liimattiin. Jos on edes lxterminal ja siinä nano
auki alkaa tekstin kopioiminen ja liittäminen onnistua. Gurut osaavat tietty käyttää jotain sed komentoa pieneen muokkaukseen. Rivin lisäys echo
komennolla ym.
-
Juu niinpäs olikin, se tosiaan avuliaasti vielä poistuttaessa kysyy. Nano ja EE ovat niitä helpoimpia cli-editoriohjelmia. Lämmöllä muistan myös vanhaa MS-DOSsin edittiä. Sekin oli yksinkertainen, ja valikkotoiminen.
-
Lämmöllä muistan myös vanhaa MS-DOSsin edittiä. Sekin oli yksinkertainen, ja valikkotoiminen.
eFTE:ssä on samantapainen valikkopohjainen käyttöliittymä kuin vanhoissa DOS-editoreissa. Asentuu suoraan Ubuntun virallisista lähteistä:
sudo apt-get install efte
Käynnistä terminaaliversio:
nefte
Käynnistä X-ikkunoitu versio:
efte
http://www.texteditors.org/cgi-bin/wiki.pl?action=browse&diff=1&id=EFTE&diffrevision=1
https://github.com/lanurmi/efte
-
Mainitaan vielä oma suosikki mc (midnight commander) joka norton commanderin kopio. Tuossa voi vaihtaa käytössä olevaa editoria. mcedit melko yksinkertainen. F4 editoi ja F10 lopettaa.
Mc kopio nyt tiedostaja koneelta toiselle ja Ubuntun työpöytä kaatui kun sammutin toisen näytön. Tai paneelissa oleva työtilanvaihtaja kun siirtelin ikkunoita näytöltä toiselle. Mc kyllä toimii päätteessä eli parin tunnin päästä pääsen käynnistämään koneen uudestaan kunhan kopiointi loppuu. Näyttöjen logiikka omituinen. Areenan video voi kokonäyttötilassa pullahtaa toiselle näytölle. Tarkoitus on muuttaa yhden levyn osiotaulu ja ehkä jätän sen swapin kokonaan pois.