Ubuntu Suomen keskustelualueet
Muut alueet => Muut käyttöjärjestelmät ja Linux-jakelut => Aiheen aloitti: Januz - 05.01.14 - klo:17.10
-
Kiitoksia vastauksista!
Nyt menee jo pahasti aiheen ohi, ja olisi varmaan opiskeltavissa foorumilta kyselemättä, mutta kun tuo ArchBang on huudettu, niin pari kysymystä jos sallitte, vaikka *buntu foorumilla ollaankin. Eli miten elämäni muuttuu, jos valitsen buntu-maailman tilalle jonkin muun jakelun? Pystyykö hieman harrastunut peruskäyttäjä rakentamaan itselleen esim. tuosta ArchBangista aiemmin luetelluin sovelluksin varustetus työpöytäkoneen siedettävällä vaivalla? Toimiiko samat terminaalikäskyt muissa pakettienhallinnoissa ja muissa jakeluissa, millä Buntuissa on selvinnyt ongelmat? Pystyykö Ubuntun laajaa sovellusvalikoimaa hyödyntämään, vaikka käyttäisi muuta jakelua? Aikanaan siis samoja juttuja selvittelin, jolloin jätin Archiin tutustumatta tuon graafisen käyttöliittymän puutteen takia, mutta tuohon ArchBangiin ehkä uskaltaisi koskea...
-
Ei tehdä tahallaan keskusteluista vaikealukuisia vaan pidetään aiheet ominaan.
Tehty tästä oma aihe - muuta otsikko mieleiseksesi.
-
Kiitoksia vastauksista!
Nyt menee jo pahasti aiheen ohi, ja olisi varmaan opiskeltavissa foorumilta kyselemättä, mutta kun tuo ArchBang on huudettu, niin pari kysymystä jos sallitte, vaikka *buntu foorumilla ollaankin.
Sillä tämä Muut käyttöjärjestelmät ja Linux-jakelut alue on tehty.
Pystyykö hieman harrastunut peruskäyttäjä rakentamaan itselleen esim. tuosta ArchBangista aiemmin luetelluin sovelluksin varustetus työpöytäkoneen siedettävällä vaivalla?
Nuo sovellukset on varmaan hävinneet siihen toiseen ketjuun, mutta sanotaan että pääsääntöisesti Arch sisältää kutakuinkin samat softat mitä Ubuntun jakelulähteet.
Toimiiko samat terminaalikäskyt muissa pakettienhallinnoissa ja muissa jakeluissa, millä Buntuissa on selvinnyt ongelmat?
Tässä tulee melkeinpä ne isoimmat erot eri distroista. Eli Arch käyttää Pacmania, jota ei voi käyttää samoilla komennoilla kuin .deb pohjaisissa jakeluissa kuten Debian/Ubuntu. Sama koskee myös .rpm pohjaisia distroja kuten vaikkapa openSUSE tai Fedora. Niissä on myös poikkeava tapa käyttää pakettienhallintaa.
Archilla on minusta todella hyvä wikisivu mitä kannattaa vilkaista.
https://wiki.archlinux.org/index.php/pacman
Pystyykö Ubuntun laajaa sovellusvalikoimaa hyödyntämään, vaikka käyttäisi muuta jakelua?
Ei suoraan.
Aikanaan siis samoja juttuja selvittelin, jolloin jätin Archiin tutustumatta tuon graafisen käyttöliittymän puutteen takia, mutta tuohon ArchBangiin ehkä uskaltaisi koskea...
Archille ei ole virallista graafista sovellusta pakettien hallintaa varten, mutta erilaisia ns. ei tuettuja vaihtoehtoja kyllä on.
https://wiki.archlinux.org/index.php/Pacman_GUI_Frontends
Arch Linux vaatii aika paljon noiden wikisivujen lukemista. En pidä itseäni oikein erikoisena Linux-käyttäjänä, mutta sain kyllä itse kaikki tarpeellisen asennettua siihen ja itseasiassa tuntui, että sille löytyy käyttäjien puolesta ehkä jopa enemmän sovelluksia, mitä esim. Ubuntussa. En ainakaan itselleni tullut vastaan mitään sellaista, mitä ei olisi löytynyt.
Jos kaipaat jotain tiettyä ja epäilet, että sitä löytyisi Archin varastoista, niin voit toki vilkaista AUR:sta.
https://aur.archlinux.org/
-
Jos kaipaat jotain tiettyä ja epäilet, että sitä löytyisi Archin varastoista, niin voit toki vilkaista AUR:sta.
https://aur.archlinux.org/
Siellä oleva sisältö on pääosin lähdekoodimuodossa ja se pitää kääntää binaarimuotoon ennen käyttöä. Jos kyseessä on hidas kone ja käännettävä paketti on suurikokoinen, siinä kestää kauan.
-
Eli miten elämäni muuttuu, jos valitsen buntu-maailman tilalle jonkin muun jakelun?
Kuten yhdessä vastikäisessä säikeessä (http://forum.ubuntu-fi.org/index.php?topic=46056.0) yritin ihmisiä keskusteluttaa, yhä vähemmän.
Kaikki Linux-jakelut ovat kuin tilkkutäkkejä, jotka kootaan erillisistä ylävirran palikoista. Koska palikat ovat usein samoja, jakelut ovat yhä enemmän toistensa kaltaisia. Toki yhä voi valita, käyttääkö pääasiallisena GUInaan KDE:ta vai Gnomea vai mitä (tai käyttääkö GUIta ollenkaan), mutta yhden jakelun KDE on käytännössä se sama kuin kaikissa muissakin.
Ratkaisevia eroja on lähinnä kaksi: paketinhallinta ja asetustiedostojen sijainti. Paketinhallinta on tietysti ilmeinen mutta aika helposti jakelusta toiseen omaksuttava eroavuus. Isompi ero on siinä, että esim. tässä openSUSEssa kansiosta /etc/sysconfig löytyy monia nimenomaan loppukäyttäjän käpisteltäväksi tarkoitettuja tiedostoja, joilla voi säätää järjestelmäänsä. Jossakin toisessa jakelussa kansio voi olla /etc/default tai sellaista ei ole ollenkaan, vaan samat asiat täytyy etsiä hajautetusti sieltä täältä.
-
ArchBang:ssä on se hyvä puoli että Arch asentuu asennusohjelmalla, joten asennus on kohtuullisen helppo.
Asennuksen aikana on vaihe jossa pitää ottaa käsin pakettilähde käyttöön (FI) yms. muuta säätää, eli ohjeita kannattaa lukea hyvin ennen asennusta. Kuten edellä todettiin Arcin wiki on mainio, ja sitä joutuu kyllä lukemaan että saa järjestelmästä halutunlaisen.
-
Eli alunperin lähdin kyselemään käyttistä näillä specseillä:
Koneeksi kokoonpanoon on kaksi vaihtoehto, HP:n ja Dellin entisiä oppilaitoskoneita molemmat, Intelin prossulla ja integroidulla näytönohjaimilla ja äänikorteilla.
Pyöriteltäväksi tulisi ainakin Open- tai Libre Office tekstinkäsittelyyn ja muuhun toimistohommailuun, Chromium päätoimiseksi selaimeksi, koska synkronoituu helpoiten Googlen kanssa ja siksi näppärä Android-käyttäjälle, median toistoon riittänee VLC ja kuvankäsittelyyn Gimp. Toki Transmission ja muut saisi olla myös olemassa, ja tässä nykyisessä läppärissä on myös toisena selaimena Firefox, koska Youtube jostain syystä ei pelaa aina sujuvasti Chromiumissa. Useampi käyttäjä pitäisi myös olla mahdollista asettaa.
Tuo ArchBang kiinnostaisi kyllä kovasti, jos huomenillalla ehtisi tuuppaamaan tuon koneeseen sisään niin pääsisi tutustumaan. Tuo pakettien ja ohjelmien asentelu, yhteensopivuus ja toimivuus tosin mietityttää, kun joka tilanteessa menee itsellä sormi suuhun, mahtaako löytyä yhtä sujuvasti yhtä yksinkertaisia ohjeita kun Ubuntua käytettäessä? Flashien, Javan ja verkkoyhteyksien toimintakuntoon saattaminen myös epäilyttää omilla taidoilla, mutta kokeilemalla varmaan selviää...
-
Tuo pakettien ja ohjelmien asentelu, yhteensopivuus ja toimivuus tosin mietityttää, kun joka tilanteessa menee itsellä sormi suuhun, mahtaako löytyä yhtä sujuvasti yhtä yksinkertaisia ohjeita kun Ubuntua käytettäessä? Flashien, Javan ja verkkoyhteyksien toimintakuntoon saattaminen myös epäilyttää omilla taidoilla, mutta kokeilemalla varmaan selviää...
Siihen ei ole kyllä oikotietä. Se on vain kokeilta miten pärjää.
En ole varmaan ihan kaikkia noista välttämättä asentanut omassa kokeilussa Arch Linuxiin, mutta voisin lyödä vaikka vetoa, että nuo kaikki saa asennettua suht helpolla. Nuohan on ihan perusohjelmia, jotka löytyy kyllä käytännössä distroon kuin distroon.
-
Aikanaan siis samoja juttuja selvittelin, jolloin jätin Archiin tutustumatta tuon graafisen käyttöliittymän puutteen takia, mutta tuohon ArchBangiin ehkä uskaltaisi koskea...
Kun näitä jakeluja on tullut vuosien varrella testailtua, on nyt kokeilussa nimenomaan Arch-jakeluun perustuva Manjaro testissä. Asennus ei ollut sen kummempi kuin muidenkaan jakelujen, ja se sisältää jo oletuksena tavan lisäosat. Minulla toimi kaikki heti asennuksen jälkeen.
http://manjaro.org/
Ainakin vaivaton tapa tutustua Arch-pohjaiseen jakeluun.
-
Tärkein kysymys varmaan on, että miksi edes vaihtaa? Jokainen Linux-jakelu kuitenkin tarjoaa enemmän tai vähemmän täsmälleen samat paketit. Jos haluaa surffata valtavirran mukana (lue: päästä mahdollisimman helpolla) pääsee parhaiten helpolla käyttäen nimenomaan Ubuntua. Suosionsa ansiosta jakelulle on joko suoraan tai pienen mutkan kautta saatavilla oikeastaan aivan kaikkea. Myöskään vaihtoehtoisten ubuntu-jakeluiden kokeileminen kannattaa jättää sikseen, koska Ubuntun voi muokata asentamisen jälkeen pitkälti haluamakseen. GNU/Linux on pakettiensa/sovelluksiensa summa. Eli jos vaikka Unity ei miellytä, niin tilalle voi asentaa helposti vaikka hieman perinteisemmän oloisen ja vikkelämmän MATE:n.
Vuosien kokemuksella suosittelen toki Archiin tutustumista, mutta se ei tee elämästä auvoisempaa, jos ei ala ajatella asioita täysin uudelleen. Jakelusta toiseen pomppiminen ei ole ratkaisu vaan opetteleminen ratkaisemaan ongelmat nykyisillä palikoilla.
-
Kiitoksia hyvistä vastauksista!
Niin, miksi vaihtaa. Itse perustelisin Ubuntusta muihin *buntuihin hyppäämista nimenomaan toimivalla out-of-the-box-kokemuksella, eli jos Ubuntu vaatii liikaa säätöä, ei se ehkä enää ole Ubuntun filosofiaa vastaavaa Linux-käyttöä..? Jos saan Lubuntulla toimivan työpöytäympäristön käytännössä napin painalluksella ja graafisella kattavalla sovellusvalikoimalla, miksi valitsisin Ubuntun ja alkaisin sitä säätäämään?
Ja Arch taas kiinnostaa täysin päinvastaisesta syystä - eli Linux-järjestestelmän säätämisen ja opiskelun takia, kuvittelisin sen siihen käyttöön olevan mitä oivallisin. Jos hyvä tuuri käy, saattaa syntyä miellyttävä työpöytäympäristö juuri omaan makuun - mitä tässä vaiheessa, näillä taidoilla, vielä epäilen. Nyt tuossa vanhassa pöytäkoneessa sätkii vasta buutattu tuore Arch Linux, saa nähdä malttaako sitä mennä lainkaan nukkumaan.
-
Jos Unity miellyttää niin ei Ubuntua tarvitse säätää yhtään. Toimii loistavasti ihan paketista repäistynä. Ainakin näin minulla.
Jos taas Unity ei miellytä niin ilman muuta kannattaa asentaa joku muu *buntu. Näin saat taas suoraan paketista itselle sopivan ratkaisun.
Ihan turhaan asentelet Ubuntun jos kuitenkin haluat Lubuntun. Tai Lubuntua jos haluat Xubuntun.
-
miten ois tää ...nuin niinku kokeilu mielessä
http://distrowatch.com/table.php?distribution=damnsmall
?
-
miten ois tää ...nuin niinku kokeilu mielessä
http://distrowatch.com/table.php?distribution=damnsmall
?
Olen minä tuon tunkenut aikanaan 66MHz/24MT Compaq:iin
- näppiksen saa suomalaiseksi, softat on pelkästään englanniksi
Eli ei todellinen korvike, mukava labrauskohde tosi vanhoille koneenraadoille ;D
T:Jallu
-
Nyt on tässä Archia opiskeltu jokunen päivä, ja mielenkiintoista on ollut - pirun aikaaviepää vain näin aloittelijana, kun ei Unix-käskyt tuu selkäytimestä ja vielä vähemmän Pacmanin käskyt. Periaatteessa perus työpöytäkäyttöön alkaa olemaan kaikki kohdillaan, ja tässä 3Ghz P4:ssä rullailee kaikki varsin vakuuttavasti, Youtubekin tuuttaa ihan katsottavasti tähän vanhaan lcd näyttöön vaikka rammia on toistaiseksi vain se giga. Ääniä en ole toistaiseksi viritellyt, mutta kuvittelisin ettei ole ongelma, jahka jaksan viritellä piuhaa vahvistimeen.
Nykyään kun täältä internetin syövereistä löytää vastauksen - kun vaan osaa hakea ja suodattaa - melkein mihin vaan, pystyy varsin aloittelijatasoisenakin tekemään melko vaativia juttuja, jos on pitkäjänteisyyttä ja kiinnostusta. Varsin vähän olen "distrohypellyt" Ubuntu urani aikana, ja voi olla että jos Arch-kokeiluun jää koukkuun, ei distrojen välinen hyppely kiinnosta niinkään, kun olemassa olevan järjestelmän muokkaamiseen on rajaton määrä mahdollisuuksia - näin toki Ubuntussakin, mutta ajatuksen tasolla on erilaista sumplia hommaa itse alusta asti, kun lähteä purkamaan valmista jakelua ja muokata sitä omaan makuun.
Laatikosta toimivana helppona ja kevyenä käyttiksenä valitsisin varmaan edelleen Lubuntu, koska Xubuntu on kokeilematta. Myös Ubuntun miniversion päälle "oman" distron tuunaaminen voisi olla mielenkiintoista. Joka tapauksessa *buntujen pääjakelu Ubuntu on ajanut mun raudoista ohi, kun tähän harrastukseen ei ole tullut taloudellisesti panostettua juuri mitenkään, eli rauta on museokamaa, joten tuohon tuskin tulee lähiaikoina palattua.
-
Jos kone ei vallan tehoton ole, niin lämmöllä suosittelen OpenSusea, tuli tänään vähän retuperälle jäänyt OpenSuse 12.3 päivitettyä uudempaan versioon, eli 13.1:een. Meni uskomattoman näppärästi ilman mitään ongelmia järjestelmän oman pakettienhallinnan kautta. Ubuntun kanssa olen järjestään suosinut puhdasta asennusta muutaman ikävän kokemuksen jälkeen, mutta tämä meni putkeen kertaheitolla...
-
Edelliseen suositukseeni, sellainen pienimuotoinen mahdollinen ongelma kokemattomalle tulee OpenSusen uusimman version kanssa esiin, että aika monien kaipaamien suljettujen mediakoodekkien asentaminen ei mene ihan niinkuin Strömsössä. Ts. joudut metsästämään tarvittavia kirjastoja ulkopuolisesta packman reposta, ja saatavilla ei ole mitään Ubuntu-Restricted-Extrasin tapaista metapakettia, vaan ne kirjastot joutuu nähtävästi etsimään yksi kerrallaan...homma kyllä onnistuu mutta tuottaa ylimääräistä vaivaa...
-
Eikös Susella ole ihan toimivat pakettilinkit suljetuille tiedostomuodoille, yleisimmät coodekit yms. tulee joskin joutuu asennuksen aikana muistaakseni hieman arpomaan valintoja. http://opensuse.fi/Ohjeet - sivulta löytyy monenlaista linkkiä, en kyllä tiedä onko kaikki ajantasalla nykyisin. Itsellä Susen kokeilut jäivät viimeksi kesken, syynä oli verkkoyhteyden puuttuminen asennuksen jälkeisessä käynnistyksessä. Melkoinen kupru noin suositussa jakelussa, pitäisi osata käynnistää verkko ja tehdä asetukset ennen kun voi ajaa ensimmäiset päivitykset. Toivottavasti asiat ovat nykyisin paremmin ettei jää hyvä jakelu testaamatta, itse opettelen Fedoran kde-versiota tällä hetkellä Kubuntun jäljiltä.
-
12.3:n kanssa ei ongelmia tässä suhteessa ollutkaan, mutta 13.1:nen osoittautui aika murheenkryyniksi, nyt toimii kyllä multimediat, mutta eilisilta meni asian kanssa painiskellessa. Ehkä olisi mennyt helpommin, kun tuon Yastin kanssa pääsisi paremmin sinuiksi, vaan on tuo Ubuntun pakettienhallinta tutumpi, samoin PC-BSD:n pkgng.
No sain vielä susirumat fontitkin vaihdettua kopsaamalla Windowsin fonttikansion Suseen. Ei sekään mennyt aluksi ihan putkeen, mutta jääräpäisyydellä saavutettiin työvoitto.
Edit. Ei olisi pitänyt mennä merta edemmäs kalaan, tuolta suomisivustoltahan olisi näppärä asennin löytynyt, no aina oppii...
-
kokeileppa debiania, itsellä nyt käytössä yli 10 vanhassa koneessa ja hyvin toimii
-
SUSE:n päivittäminen suoraan päätteeltä versiosta 12.3 versioon 13.1 onnistui kun seurasin "roadmappia". Tähän mennessä ei mitään sellaista joka viittaisi ongelmiin, katastrofista puhumattakaan. Pidän SUSE:a hyvin varteenotettavana vaihtoehtona.
Koraraa tuli testattua. Iso image (1.6 gigaa) ja siten asennuksessa paljon softaa enemmän kuin buntuissa. Näyttäisi kuitenkin käyttävän mm. muistia enemmän kuin muut vastaavat (ainakin Cinnamonissa). Yum Extender (pakettihallinta) käynnistettävä erikseen eli ei ainakaan perusasetuksin ilmoita päivityksistä kuten esim. Fedorassa aiemmin oli. Muuten suht toimiva eikä vaikea. Huonoa tietysti pitkän tuen puute. "Käyttäjäystävällinen Fedora" eikä parin viikon testauksen jälkeen osoittanut suurempia ongelmia. Aiemmat Fedora-kokeilut olivat ongelmia kunnes otin käyttöön nvidia-suljetut ajurit sekä älysin sen että kernel-päivityksen jälkeen meni 1-2 vrk ennenkuin vastaava nvidia-päivitys tuli. Eli piti aina pari päivää pitäytyä vanhassa kernelissä ennenkuin siirryin uuteen (nvidia-paketin päivityksen jälkeen). Nyt lienee jo nouveau paremmin toimiva, ainakin Korora-kokemus sen osoitti.