Ubuntu Suomen keskustelualueet
Ubuntun kehittäminen ja yhteisö => Oppaiden kehittäminen => Aiheen aloitti: tuttuM - 26.09.10 - klo:18.18
-
Kun Ubuntua pidettäneen graafisena käyttöjärjestelmänä, niin komentorivihän ei oikein ole sitä graafisuutta parhaimmillaan, eihän?
Ja kuitenkin merkittävä osa Ubuntun wiki-ohjeistakin on komentorivipainotteisia. Aloittavalle käyttäjälle ne ovat sellaisia "ota tai jätä" ohjeita, joita siis joko on sokeasti noudatettava tai sitten luovutettava. Koko komentoluettelon opettelu vaikuttaa melko epätodennäköiseltä ja epägraafiselta ratkaisulta.
Niin se kaino toive olisi, että ohjeistuksessa pikkuhiljaa siirryttäisiin graafiseen ohjeistamiseen, ainakin komentorivien rinnalla. Tai tehtäisiin jotain suuntaviivoja asian suhteen?
Valitan, en ole lukenut kaikkea saatavilla olevaa tekstiä, että jos tämä asia onkin jo ratkaistu jossain tms.
-
Komentorivin avulla on niin kovin helppo antaa ohjeita kun vertaa graafisiin ohjeisiin, kuten esimerkiksi jollakulla on ongelma jonkin usb laitteen kanssa niin pyydetään kirjoittamaan lsusb komentoriville ja laittamaan tulosteen nähtäville, itse en edes tiedä miten moisen pystyisi tekemään graafisesti tai selkeämmin.
Niin ja tuo lsusb listaa koneessa olevat usb paikat ja niissä kiinni olevat laitteet.
On totta että monasti tulee sokeasti tehtyä jotain mitä ei ymmärrä kun vain kopio komentoja jostain internet sivuilta, eikä näin tulisi koskaan toimia, mutta esim ubuntu wikistä voi aika turvallisesti ottaa komentoja kunhan lukee ensin mitä ne tekevät.
Heitä jokin esimerkki jostain aiheesta joka on komentorivipainoitteisesti neuvottu, ehkäpä joku korjaa tilanteen.
-
graafisiin ohjeisiin tulisi kuvia ja ihan jokainen ei jaksa otella screenshotteja joka vaiheesta, siis jos oikeen asiallisen ohjeen tahtoo tehdä.
toisekseen näille foorumeille on helpompi tehdä ohjeet komentoriville kuin graafisiin mutta kokeillaan joskus tehdä sellaisiakin
-
Komentoriviohjeita voi myös copypasteta suoraan päätteeseen, joka on nopeaa.
-
voi pasteta mutta kammo on ymmärrettävää, itsekin vierastin sitä aluksi enkä pelkästään sen takia, että tahdon aina kokeilla kaikkea kivaa jolloin konekin ymmärrettävästi on niin sekaisin, että sen asentaa uudelleen :)
-
Kun Ubuntua pidettäneen graafisena käyttöjärjestelmänä, niin komentorivihän ei oikein ole sitä graafisuutta parhaimmillaan, eihän?
Ubuntu ei ole graafinen käyttöjärjestelmä vaan linux ydin on käyttöjärjestelmä ja siinä on tuki graafiselle käyttöliittymälle (X11) jonka ansiosta voidaa ajaa erilaisia graafisia työpöytiä (Ubuntun oletus on GNOME).
Graafinen käyttöliittymä perustuu enemmän WYSIWYG menetelmään kun taas komentorivi muistamiseen.
Graafisessa käyttöliittymässä näet vaihtoehdot ja teet niiden perusteella päätöksiä ja annat komentoja. Komentorivi taas perustuu pääasiassa komentojen muistamiseen ja kirjoitat komennot komentotulkkiin joka kutsuu erilaisia järjestelmä sovelluksia (ls, cp, top) jotka käyttis sitten suorittaa.
Ja kuitenkin merkittävä osa Ubuntun wiki-ohjeistakin on komentorivipainotteisia. Aloittavalle käyttäjälle ne ovat sellaisia "ota tai jätä" ohjeita, joita siis joko on sokeasti noudatettava tai sitten luovutettava. Koko komentoluettelon opettelu vaikuttaa melko epätodennäköiseltä ja epägraafiselta ratkaisulta.
Nuo kuvankaappauksiin perustuvat ohjeet on oikeasti hyvinkin vaivalloisia ylläpitää. Aina kun käyttöliittymä muuttuu niin pitäisi kuvankaappaukset päivittää. Nopeasti on satoja jos ei tuhansia kuvankaappauksia uusittavana aina 6-18 kuukauden välein. Eikä nekään toimi jos käyttäjä vaihtaa teemaa tai jotain vastaavaa. Komentoriviltä taas kaikki tapahtuu samalla tavalla vakioidusti melkeinpä aina.
"Niin se kaino toive olisi, että ohjeistuksessa pikkuhiljaa siirryttäisiin graafiseen ohjeistamiseen, ainakin komentorivien rinnalla. Tai tehtäisiin jotain suuntaviivoja asian suhteen?
On kolme pääasiallista tapaa tehdä ohjeet.
1) Kirjoittaa komentorivin käskyt sekä sitten ns. avata se käskyn toiminta selostamalla mitä tapahtuu:]mkdir -p hakemisto1/hakemisto2/hakemisto3Tuossa mkdir (make directory eli luo hakemisto) komennolla luodaan uusi hakemisto. Komennon perässä oleva -p -valitsin määrää että luodaan puuttuvat hakemistot. Ja "hakemisto1/" ilman alussa olevaa / (kauttaviiva) merkkiä hakemisto luodaan siihen hakemistoon missä komentorivillä ollaan. Kun "hakemisto1/hakemisto2/hakemisto3" on peräkkäin, luodaan ensin hakemisto1, jonka sisään luodaan alihakemisto nimeltä hakemisto2 ja sen sisään taas uusin alihakemisto nimeltä hakemisto3. Tämä nopeuttaa luomaan useita eri alihakemistoja nopeasti.
Tuon huonopuoli on, että se on vain komentoriviltä tapahtuva. Mutta tuo ohje olisi voitu kirjoittaa jo 60-luvulla ja se toimisi edelleenkin ja toimisi varmaan vielä 50 vuodenkin päästä. Mutta käyttäjä oppii pian soveltamaan käskyjä monipuolisemmin ja ne eivät rajoita käyttäjän taitoja.
2) Ohjeet voidaan kirjoittaa graafisille käyttöliittymille, mitä yleensä tehdään windowsissakin:
Avaa käynnistä-valikko > Kaikki sovellukset > Apuohjelmat > Laskin
Tai ylläolevaa esimerkkiä noudattaen:
Avaa Nautilus-tiedostomanager > klikkaa Tiedosto-valikkoa > Luo uusi kansio > Kirjoita nimeksi "hakemisto1" > Kaksoisklikkaa hakemisto1 > klikkaa Tiedosto-valikkoa > Luo uusi kansio > Kirjoita nimeksi "hakemisto2" > kaksoisklikkaa hakemisto2 > Klikkaa Tiedosto-valikkoa > Luo uusi kansio > kirjoita nimeksi "hakemisto3".
3) Ohjeet voidaan tehdä vaikka kuvankaappauksin tai videolla. Mutta joka kerta kun toimintoon liittyvä asia muuttuu (sen sijainti siirtyy, nimi vaihtuu tai muuta) niin täytyy se tehdä uusiksi. Tavallisilla ihmisillä on hankalaa myös soveltaa ohjetta jos teema on eri tai on eri lokalisointi kyseessä.
-
1) Kirjoittaa komentorivin käskyt sekä sitten ns. avata se käskyn toiminta selostamalla mitä tapahtuu:]mkdir -p hakemisto1/hakemisto2/hakemisto3Tuossa mkdir (make dir) komennolla luodaan uusi hakemisto. Komennon perässä oleva -p -valitsin määrää että luodaan puuttuvat hakemistot. Ja "hakemisto1/" ilman alussa olevaa / (kauttaviiva) merkkiä hakemisto luodaan siihen hakemistoon missä komentorivillä ollaan. Kun "hakemisto1/hakemisto2/hakemisto3" on peräkkäin, luodaan ensin hakemisto1, jonka sisään luodaan alihakemisto nimeltä hakemisto2 ja sen sisään taas uusin alihakemisto nimeltä hakemisto3. Tämä nopeuttaa luomaan useita eri alihakemistoja nopeasti.
Tuon huonopuoli on, että se on vain komentoriviltä tapahtuva. Mutta tuo ohje olisi voitu kirjoittaa jo 60-luvulla ja se toimisi edelleenkin ja toimisi varmaan vielä 50 vuodenkin päästä. Mutta käyttäjä oppii pian soveltamaan käskyjä monipuolisemmin ja ne eivät rajoita käyttäjän taitoja.
Tuohon kun vielä selostaisi, että mkdir tulee sanoista make (tehdä, luoda) ja directory (hakemisto) niin parhaassa tapauksessa lukija muistaisikin tuon komennon ihan itse. :)
-
Eikö esimerkiksi Windowsissa ole komentoriviä? :D
http://ss64.com/nt/
-
Monet komentoriviohjeista toimivat sekä gnomen että kde:n kanssa. Osa jopa toisilla distroilla. Graafiset ohjeet pitäisi tehdä erikseen kaikille (ja sitten vielä uusia käyttöliittymän kehittyessä, kuten ko mainittiin).
-
Periaatteessa jokaiselle graafiselle elementille tulisi olla yksikäsitteinen tekstuaalinen vastine, sekä päinvastoin. Ei niin että ohjelmia tehdään joko teksti- tai grafiikkatilaan, vaan niin, että teksti- ja grafiikkatila olisivat saman asian eri esitystapoja. Tällöin ohjelmien muuntaminen graafisiksi voitaisiin hoitaa automaattisesti ilman ylimääräistä työtä.
-
Loppujen lopuks on helpompi päästä komentorivikammosta kuin tehdä "graafisia ohjeita", kun vähän pidemmälle katsotaan...
-
Muistan, kuinka alussa tuntui oudolta käyttää komentoriviä. Pelkäsi, että vahingossa saattaa laittaa koneen sekaisin. Nykyään ajattelen, että komentorivit ovat maagisia loitsuja, joita copy-pastetetaan ja sen jälkeen homma toimii. Paljon yksinkertaisempia kuin graafiset selostukset. Toki monissa asioissa graafinen selostus voittaa komentorivin. Tarkennan vielä, että en osaa kirjoittaa komentorivejä, vaan ainoastaan copy-pastettaa.
Meidän kaikkien kannattaa ottaa huomioon myös se asia, että tällä foorumilla on paljon jäseniä, jotka päivittäin neuvovat muita käyttäjiä omalla vapaa-ajallaan ja ilmaiseksi. Olisi kohtuutonta vaatia, että neuvot tulisi pelkästään graafisina screenshottien kera. Ei siinä kellään aika ja kärsivällisyys kestäisi.
-
Itsekään en osaa paljoa muuta tehdä komentorivillä kuin sammuttaa koneen, asentaa ja poistaa ohjelmia, ja liikkua hakemistoissa.
Loput asiat joita olen tehnyt olen kopioinut täältä.
-
Meidän kaikkien kannattaa ottaa huomioon myös se asia, että tällä foorumilla on paljon jäseniä, jotka päivittäin neuvovat muita käyttäjiä omalla vapaa-ajallaan ja ilmaiseksi. Olisi kohtuutonta vaatia, että neuvot tulisi pelkästään graafisina screenshottien kera. Ei siinä kellään aika ja kärsivällisyys kestäisi.
Upeasti sanottu! Näitä jäseniä meillä on kiittäminen että kaikki täällä saavat apua :)
-
Myönnän, en lukenut ihan koko ketjua, mutta esim. Firefoxissa sain yhden komentorivikammoisen parannettua asentamalla lisukkeen TerminalRun.. https://addons.mozilla.org/en-US/firefox/addon/9738/ (https://addons.mozilla.org/en-US/firefox/addon/9738/).. Auttaisiko ??
-
Kuten jo monta kertaa todettu tässä ketjussa, komentoriviohjeistuksen voima on siinä, ettei tarvitse sanoa "Sit avaat sen ohjelman ja otat tokasta valikosta sen viidennen valinnan ja sen välilehdeltä kaksi painat sitä raksia jossa lukee xxxxxxxx". Lisäksi käyttäjähän on voinut muokata järjestelmäänsä jotenkin niin, ettei se enää näytä/toimi aivan samalla tavoin kuin oletustyöpöytä, alappa siinä sitten arvailemaan. ;) Vielä näidenkin lisäksi saman komentoriviohjeen pitäisi toimia kaikissa *buntu-variaateissa, vaikka kyse onkin Ubuntun wikistä niin näin hyötyy myös muiden buntujen käyttäjät.
Mikään ei toki estä sinua kirjoittamasta sinne graafisia ohjeita niistä asioista, jotka graafisesti osaat tehdä ja joita ei ole graafisesti opastettu. Wiki on nimenomaan tarkoitettu siihen, että sinne lisätään uutta tietoa, se ei vaadi kuin tunnuksen luonnin, että pääsee kirjottelemaan.
PS. Tämän vastauksen ei ole tarkoitus olla tyly "No tee sitten itse ne ohjeet", vaan yritys avartaa millainen työ graafisissa ohjeissa olisi. Niitä ei vaan kannata jokaiseen pikkuoperaatioon tehdä.
-
Kuten olen lukenut: "Linuxin käyttö ilman päätettä on peeloilua". ;)
-
Komentorivin käyttöä voisi verrata matematiikkaan, jossa on yleismaailmalliset säännöt, joita kaikki ymmärtävät.
Jos kuvitellaan että olisi käyttöjärjestelmä X, jonka ohjeet hienoinen kuvineen olisivat suomenkieliset, niin suurin osa ihmisistä ei ymmärtäisi niitä ohjeita (väittävät muka suomea vaikeaksi kieleksi).
-
Komentorivin käyttöä voisi verrata matematiikkaan, jossa on yleismaailmalliset säännöt, joita kaikki ymmärtävät.
Jos kuvitellaan että olisi käyttöjärjestelmä X, jonka ohjeet hienoinen kuvineen olisivat suomenkieliset, niin suurin osa ihmisistä ei ymmärtäisi niitä ohjeita (väittävät muka suomea vaikeaksi kieleksi).
tuo on kyllä jännää, itse en ole opiskellut suomea päivääkään eikä se minusta ole laisinkaan vaikeaa
-
Komentorivin käyttöä voisi verrata matematiikkaan, jossa on yleismaailmalliset säännöt, joita kaikki ymmärtävät.
Jos kuvitellaan että olisi käyttöjärjestelmä X, jonka ohjeet hienoinen kuvineen olisivat suomenkieliset, niin suurin osa ihmisistä ei ymmärtäisi niitä ohjeita (väittävät muka suomea vaikeaksi kieleksi).
Kyllä se suomenkielen harvinaisuus joskus iskee komentorivinkin puolella, virheilmoitukset på finska ovat kovin huonoja googletettavia. Onneksi sen voi vaihtaa enkuksi tilapäisesti.
-
internetissä muuta vikaa olekaan kuin sen suomenkielettömyys, luulis jo tänä päivänä olevan päteviä käännösohjelmia mutta kun ei
-
Tuossa ainakin Lasse. on maininnut sen ehkä parhaimman syyn, miksi ohjeita on hyvä antaa päätteellä tehtäväksi. Olisi hillittömän vaikea tehdä ohjeistus graafiseen käyttöön Gnomella, KDE:llä, XFCE:llä jne. jne.
-
Kyllä se suomenkielen harvinaisuus joskus iskee komentorivinkin puolella, virheilmoitukset på finska ovat kovin huonoja googletettavia. Onneksi sen voi vaihtaa enkuksi tilapäisesti.
Ennen googletusta kannattaa aina lukea ohjelman man sivut: man <ohjelma>
Ei tietenkään ole haittaa jos tämän tekee jo ennen ohjelman käyttöä :)
-
Mielestäni komentoriviä ei tule kammoksua, vaan päinvastoin näen se mahdollsiuutena hoitaa hommat nopeammin/tehokkaammin.
En minäkään sitä paljoa käytä, mutta joskus on pakko :)
Yrittäkääpäs huvikseen muuttaa kansion ja sen sisällön oikeuksia graafisesti sieltä ominaisuudet-jutusta; eipä paljon onnistu ??? Päätteellä se onnistuu kympillä.
Man-sivujen logiikka on taas toinen juttu; se ei vaan avaudu minulle helposti jos ollenkaan. Man chmod ja chown sivuja lueskelin vailla lopullista läpimurtoa. Katsoin Ubuntuclips-videon aiheeseen ja homma avautui saman tien. Esimerkkien puutetta man-sivuissa ihmettelen eniten. Oma vika varmaan, pitäisi jaksaa keskittyä paremmin.
-
Periaatteessa jokaiselle graafiselle elementille tulisi olla yksikäsitteinen tekstuaalinen vastine, sekä päinvastoin. Ei niin että ohjelmia tehdään joko teksti- tai grafiikkatilaan, vaan niin, että teksti- ja grafiikkatila olisivat saman asian eri esitystapoja. Tällöin ohjelmien muuntaminen graafisiksi voitaisiin hoitaa automaattisesti ilman ylimääräistä työtä.
Tarkoitat siis backend/frontend jaottelua. Esimerkiksi miten MPlayer mediasoitin on käytettävissä. Joko suoraan komentoriviltä käskytettäessä tai sitten voidaan käyttää jotain graafista frontendiä joka sitä käskyttää, kuten Kaffeine tai Totem (Gnome mediaplayer).
Oikeastaan jokaisen sovelluksen voi tehdä juuri niin. Unix maailmassa jokaisen ohjelman täytyisi kyetä ottamaan vastaan komentoriviltä aivan samat parametrit ja säädöt kuin graafisesti. Tietenkin jossain vaiheessa tulee se vaihe että komentoriviltä ei voi tehdä samaa kuin graafisesti, vaikka esimerkiksi ei voi vääntää gimpillä vtalinta-aluetta tai piirtää tietylle kohdalle kun se on hiirellä tehtävä. Mutta monet muut asiat voidaan tehdä kuten kuvien koon muuttaminen, rajaus tai jonkin suotimen lisääminen.
Ja vaikka pythonilla voi tehdä helposti graafisia käyttöliittymiä eri ympäristöihin. Taas esimerkkinä vaikka recordmydesktop sovelluksen käyttäminen sekä sen useammat graafiset frontendit kuten gtk-recordmydesktop ja qt-recordmydesktop.
-
Myönnän, en lukenut ihan koko ketjua, mutta esim. Firefoxissa sain yhden komentorivikammoisen parannettua asentamalla lisukkeen TerminalRun.. https://addons.mozilla.org/en-US/firefox/addon/9738/ (https://addons.mozilla.org/en-US/firefox/addon/9738/).. Auttaisiko ??
Toi on kyllä hyvin vaarallista ja tuo enemmän vahinkoa kuin etuja. Uusien käyttäjien täytyy oppia että mitä komentoja oikeasti voi ja kannattaa suorittaa. Ja ensin heidän täytyy löytää luotettava lähde jonka sanoihin voi oikeasti luottaa. Eikä oppia että mitä tahansa nettisivuilta voi vääntää kun selitetään miten kivalta se vaikuttaa.
Ubuntun kanssa tuo tuottaa vielä hirveästi tietoturvaongelmia kun käyttäjällä on vielä sudo eikä yhtään hälytyskellot soi "Nyt täytyy taas antaa tää pääkäyttäjän salasana" kun työnnetään vain omaa salasanaa joka paikkaan aina (päivityksissä, ohjelmien asentamisessa, pienissä ylläpidoissa...) joten sitä turtuu. Sitten kun aina selostetaa että copy-pastea vaan niin siinä oikeasti murretaan koneet kun joku copy-pastettaa jonkin scriptin suorituksen sudona ja se on siinä sitten.
Oikea oppiminen tapahtuu että jokainen komento ja optio täytyy selostaa auki ja käyttäjän täytyy lukea mitä jokainen niistä tekee ja valita sitten itse halutut optiot. Esimerkki voidaan antaa mutta se pitää olla jo niin selkeä esimerkki että uusi käyttäjäkin sen huomaa.
Suoraa vastausta ei saa antaa koska siinä ei käyttäjä opi että mitä oikein on tapahtumassa.
Se voi tuottaa ensimmäisillä kerroilla sen "Miksi ette vain voi tehä asiaa mun puolesta" fiiliksen mutta ikävä kyllä, kertotaulukin tai matemaattiset kaavat pitää jokaisen oppia ihan itse ulkoa eikä riitä että kerrotaan tulokset jokaisen puolesta.
Yleiset komentorivikäskyt on niin yksinkertaisia ja oikeasti niitä on vähän. Sen jälkeen kyse on soveltamisesta. Se on kuin kertotaulun oppiminen. Sen jälkeen sitä käyttää joka päivä erilaisissa asioissa "toi on kaksi kertaa niin kallis kuin tuo mutta kilohinta on halvempi".
Ne kun on pääasiassa mkdir, touch, rm, find, cd, cp, exit, cat, grep, ls, su ja joku tekstieditori kuten nano.
Noilla kun voi luoda uuden hakemiston, poistaa tiedostoja/hakemistoja, etsiä tiedostoja, siirtyä hakemistoihin, kopioida, poistua/kirjautua ulos, tulostaa tekstiä, suodattaa tekstiä oletustulosteesta, listata tiedostot, vaihtaa käyttäjää ja käyttää tekstieditoria. Ja kaikista noista on muutamat tärkeät jokerimerkit kuten ? ja *. Joista ? tarkoittaa yhtä merkkiä ja * tarkoittaa useampaa mitä tahansa merkkiä. (esimeriksi j?okeri voi olla jokeri tai jakeri mutta ei jaakeri tai jookeri. Mutta j*keri taas voi olla jookeri, jokeri, jakeri, jaakeri tai jaeskeri.)
Ja sitten on tietenkin ne muutamat tärkeät erikoismerkit kuten | (putki) ja < sekä > suuntamerkit.
Niillä kun yhdistellään käskyjä, kuten putkitetaan yhden sovelluksen tuottama tulos toisen sovelluksen käskyksi. (Tämä on muuten se hankala asia oppia että ls, cat, cp ym eivät ole käskyjä vaan sovelluksia, käsky on itse kirjoitus mutta ei nuo sovellukset). Ja sitten suuntamerkit (<>) joilla ohjataan tulosteita taas halutulla tavalla. Esimerkiksi ls > listaus.txt tekee sen että se listaa kyseisen hakemiston tiedostot ja ne ohjataan listaus.txt nimiseen tiedostoon.
Sovelluksien yhdistelyllä putkilla ja suuntaamisilla jokerimerkein saadaan hyvin monipuolisia toimintoja tehtyä. Esimeriksi jos on hakemisto täynnä asiakirjoja niin voidaan tallentaa listaus tietyistä tiedostotyypeistä talteen komennolla ls | grep pdf > pdf-tiedostot.txt.
Mutta tuo tallentaa kaikki tiedostot joissa on pdf nimessä, mutta ei tiedostoja joissa on Pdf tai PDF, eikä välitä onko pdf tiedoston nimessä vai tiedostopäätteessä. SItä varten onkin jokerimerkki
ja kun tiedetään että tiedostopääte on aina pisteen jälkeen, se voidaan kirjoittaa tyylillä "ls | grep *.pdf > pdf-tiedostot.txt".
Kaikki tuollaiset vaikutaa yksinkertaisten asioiden monimutkaistamiselta graafisiin sovelluksiin verrattuna. Mutta hyvin yksinkertaiset asiat on graafisesti helpompia, kuten yhden hakemiston sisältä 10 tiedoston joukosta valita ne kolme PDF tiedostoa ja kopioida ne johonkin toiseen hakemistoon. Komentorivillä tuollainen on oikeastaan vähän helpompaa mutta aloittelijalle vaikeampaa.
Mutta miten helppoa on graafisella tiedostomanagerilla suorittaa vaikka seuraava tehtävä:
Etsi kaikki viimeisen kuukauden aikana muokatut ODT tiedostot (OpenOfficen asiakirjatiedostot) joiden tiedostonimessä on "lasku" sekä "2009", siten että jätetään kaikki kuukauden aikana luodut tiedostot pois (eli lasku_helmikuu_2010 saa tulla jos sitä on muokattu kuukauden aikana, mutta tiedosto lasku_syyskuu_2010 tai lasku_helmikuu_2009) ei tule koska se on luotu kuukauden sisällä),
listataan talteen "muutetut_laskut.txt" nimiseen tekstitiedostoon noiden tiedostojen nykyiset sijainnit, koot, luontipäivämäärä ja muutospäivämäärä.
Tämän jälkeen järjestetään tekstitiedostossa noiden tiedostojen järjestys siten että viimeksi muokatut asiakirjat on ylimpänä.
Sen jälkeen varmuuskopioidaan kyseiset tiedostot talteen FTP palvelimelle ja sen jälkeen siirretään kaikki ne tiedostot uuteen uusiin alihakemistoihin jotka luodaan jokaiselle kuukaudelle jona nuo laskut oli luotu ja siirretään ne vastaaviin (eli tammikuussa luotu lasku menee tammikuu -alihakemistoon).
Sen jälkeen etsitään tiettyjen hakusanojen mukaan noista tiedostoista jotkin tiedot, kuten vaikka laskun eräpäivä. Lisätään ne tiedot taas uuteen tekstitiedostoon nimeltä erapaiva.txt. Järjestetään taas eräpäivät tuossa tekstitiedostossa siten että vanhimmat on ylhäällä.
Sen jälkeen luodaan graafinen pylväskaavio jossa graafit kertovat viikkojen mukaan että minä viikkoina on ollut eniten eräpäiviä ja lähetetään tuo pylväskaavion sisältämä kuvatiedosto sähköpostitse omalle esimiehelle.
Ja sitten myöhemmin tehdään sama asia omille menoille kuten matkakulut, kalustokulut ym, luodaan niistä graafit ja tehdään vielä ristiinvertailu tiedoilla.
Tuo nyt siis vaikka esimerkkinä mitä komentoriviltä voitaisiin tehdä helposti ja nopeasti. Perusteet hyvin osaava henkilö hoitaisi komentorivillä tuon n. 5-10 minuutin aikana. Graafisesti tehtäessä siihen menisi useita tunteja tai peräti vaikka päiviä, riippuen että kuinka monia tiedostoja on kyseessä.
Samaa tapaa voisi aivan hyvin hyödyntää välittämättä onko yrityksen koko 5 henkeä vai 5 000 henkeä. Olisiko tiedostoja 15 vaiko 1 000. Työaikaa ihmiseltä ei menisi pidempään kun tietokone itse laskee ja lajittelee asiat.
Ja kun tuollaisen tekee scriptiksi niin sitä pystyy osaamatonkin jo käyttämään vain suorittamalla scriptin. Mutta jos jotkin asiat muuttuvat mitä ei ole otettu huomioon niin tulee ongelmia. Kuten "Lasku" on isolla alkukirjaimella eikä pienellä eikä sitä ole otettu huomioon scriptissä että se voi olla isokin.
Ja unixin aatteeseen kuuluu että kaikki tieto on mahdollisimman pitkään tekstimuodossa.
Tällöin saadaan oikeasti automaattinen tietojen käsittely (ATK) aikaiseksi kun tietoja itsessään ei tarvitse ihmisen käsitellä, vaan ainoostaan käskyttää tietokonetta.
Microsoft itsessään tuhosi tämän valtaosin koska käytti officelle paljon binääritiedostoja jotka estivät komentorivin ja automaattisten toimintojen suorittamisen helposti. Joten "ATK" ei koskaan luonnistunut microsoftin ympäristöissä kun taas Unix ympäristöissä se on ihan päivittäistä touhua.
Niin kauan kuin tiedostot on tekstimuodossa luettavissa niin niitä voidaan komentoriviltä helposti hallita. Graafisesti voidaan suorittaa yksinkertaisia asioita helposti, kuten siirtää tietyt tiedostot toiseen hakemistoon tietyin rajatuin ehdoin. Mutta komentorivillä onnistuu helpoiten monipuolisemmat ja vaivalloisemmatkin tehtävät yksinkertaisesti ja helposti.
-
Man-sivujen logiikka on taas toinen juttu; se ei vaan avaudu minulle helposti jos ollenkaan. Man chmod ja chown sivuja lueskelin vailla lopullista läpimurtoa. Katsoin Ubuntuclips-videon aiheeseen ja homma avautui saman tien. Esimerkkien puutetta man-sivuissa ihmettelen eniten. Oma vika varmaan, pitäisi jaksaa keskittyä paremmin.
Joissain man sivuissa on selkeä malliesimerkki lopussa, mutta chown ja chmod taas antaa suoraan tiedot ihan siellä rwx kohdissa. Sen jälkeen täytyy vain tajuta että kun tekee listauksen ls -l niin siinä näkyy tiedostojen oikeudet ja sitten voikin ihan niitä muutella halutulla tavalla.
Moni odottaa man tai info sivuilla olevan suorat vastaukset omaan kysymykseen "miten teen tämän tälle tiedostolle". Mutta siellä lukeekin vain selostukset vivuista/optioista/valinnoista että mitä ne tekee ja itse täytyy osata sitten valita oikeat.
Täytyy vain ensin oppia ne oikeuksien asetukset (rwx) (1,2,3,4,5,6,7) sekä [käyttäjä][ryhmä][muut].
Numeeriset oikeudet voi olla hankalia, eli se annetaan vaikka "chmod 777 tiedosto.txt"
Mutta miten valita oikeat numerot? EI pidä ajatella lukua "777" lukuna "seitsemänsataa seitsemänkymmentä seitsemän" vaan "seitsemän seitsemän seitsemän".
0 = ei oikeuksia
1 = vain suoritusoikeus
2 = vain kirjoitusoikeus
3 = vain suoritus ja kirjoitusoikeus (numero 3 tulee 1+2 laskulla, eli suoritus+kirjoitusoikeus)
4 = vain lukuoikeus
5 = vain luku ja suoritusoikeus (4+1 eli suoritus + lukuoikeus)
6 = vain luku ja kirjoitusoikeus (4+2)
7 = kaikki oikeudet (1+2+4)
Eli kun muistaa numerot 1, 2 ja 4 niin saa kaikki oikeudet tehtyä niitä yhdistelemällä. Täytyy vain muistaa että voidaan vain kaksi numeroa 1, 2 ja 4 numeroista laskea yhteen ja se on aina 0-7 välillä. Ja kun annetaan kolme numeroa (777) niin se on [käyttäjä][ryhmä][muut] tyylillä. Esimerkiksi 740 numero tarkoittaa että käyttäjällä on kaikki oikeudet (7), ryhmällä on lukuoikeus (4) ja muilla ei ole mitään oikeuksia (0).
Ja kaikkea näitähän ei voi tehdä helposti taaskaan graafisesti. Komentoriviltähän voidaan taas käskyttää helposti kaikkiin tiedostoihin tai vain haluttuihin tiedostoihin (tietyn nimisiin, tietyn tiedostopäätteen tiedostoihin tai tietyn ajan mukaan luotuihin tai muokattuihin tiedostoihin jne).
Graafisesti voitaisiin tiedostomanagerilla tehdä itse valittuihin tiedostoihin, mutta nopeasti jää kaikki vajaaksi. Tosin onneksi on kfind tai gnome filefind kaltaiset sovellukset joilla saa jotain etsittyä mutta ne on vielä hyvin puutteellisia komentoriviin verrattuna.
-
Kiitos ja kumarrus Fri13 !!!
"Katu-uskottavuutesi", eli yleinen arvostukseni sinua kohtaan, pomppasi erittäin korkealle. Ei pelkästään tietosi tason takia, vaan kyvystä ja halusta ilmaista asia aloittelevan käyttäjän ymmärtämässä muodossa.
Kymmeniä pisteitä ja muutama papukaija tms. merkki !
-
graafisiin ohjeisiin tulisi kuvia ja ihan jokainen ei jaksa otella screenshotteja joka vaiheesta, siis jos oikeen asiallisen ohjeen tahtoo tehdä.
toisekseen näille foorumeille on helpompi tehdä ohjeet komentoriville kuin graafisiin mutta kokeillaan joskus tehdä sellaisiakin
Ehkä selvyydeksi on sanottava, että puhuessani graafisista ohjeista mielessäni oli graafisen käyttöliittymän avulle tehtävien toimintojen ohjeet, siis valikko-ohjeet, ei niinkään välttämättä kuvankaappaukset, vaikka ne ovatkin monesti tuhannen sanan veroisia.
Ja kiitos myönteisestä suhtautumisestasi.
-
Toi on kyllä hyvin vaarallista ja tuo enemmän vahinkoa kuin etuja. Uusien käyttäjien täytyy oppia että mitä komentoja oikeasti voi ja kannattaa suorittaa. Ja ensin heidän täytyy löytää luotettava lähde jonka sanoihin voi oikeasti luottaa. Eikä oppia että mitä tahansa nettisivuilta voi vääntää kun selitetään miten kivalta se vaikuttaa.
Käytän itse tuota lisäosaa ja olen sen takia sitä valmis suosittelemaan, että se huomauttaa ja varoittaa käyttäjäänsä tekosistaan.. Valitettavasti kaikkia käyttäjiä kun ei kuitenkaan sinänsä kiinnosta mitä kukin komento tekee, esim. itse aikanaan vaikka opettelin DOS:n komennot ja niiden vaikutukset, en enää jaksa.. Luotettava lähde on taas ongelma, jonka puiminen veisi monta sivua keskusteluketjua..
Mutta aiheeseen, eli itselläni on helpottanut täältä avun hakemista kun voi ajaa pyydetyn/ehdotetun komennon suoraan "lennosta", jonka jälkeen ikkuna sulkeutuu automaattisesti.. Siksi tuo lisäosa löytää minun FF:stani paikan aina, vaikken aina ymmärrä komennon tekosia...
-
puhuessani graafisista ohjeista mielessäni oli graafisen käyttöliittymän avulle tehtävien toimintojen ohjeet, siis valikko-ohjeet
Tuossa se on kiteytetty, päätettä käyttäessä riittää muutama kirjain-muutama sana ja enter. Tuosta syystä pääte on niin paljon mukavampi käyttää.
-
Vähän yleistäen toistaiseksi ehdotukseni saama vastaus on, että komentorivin ylivoimaisuudesta johtuen muita tapoja opastaa ei tarvita tai ne ovat liian työteliäitä laatia.
Pedagogisen ymmärryksen liiallisuudesta en voi ketään moittia. Opastushan on tarkoitettu sille, joka ei vielä osaa, ei sille, joka osaa, eli kyse on tavallaan opettamisesta. Ja erilaiset ihmiset saattavat vielä oppia eri tavalla. Otetaanpas kuvitteellinen vertaus:
Mac Os X -järjestelmää (en itse ole mac-tuntija ollenkaan) aletaan opettamaan täysin tietotekniikkaa osaamattomille. Valittavana on komentorivipohjainen neuvonta ja graafiseen käyttöliittymään pohjaava neuvonta. Kummalla tavalla useimmat käyttäjät oppivat perusasiat nopeammin, niin että he selviävät päivittäisistä sovellusohjelmien käyttöön liittyvistä tarpeistaan? Juuri kukaanhan ei halua varsinaisesti käyttää käyttöjärjestelmää, vaan ainoastaan sovellusohjelmia, kuten piirto-ohjelmia, tekstinkäsittelyä, tulostamista, musiikin kuuntelua jne. Tästä syystä siis kriteerinä tässä onkin sovellusohjelmien käyttö eikä "käyttöjärjestelmän osaaminen".
Kun Ubuntun väitetään olevan linux ihmisille, niin käsitän tuon omalta kohdaltani niin, että Ubuntua voi käyttää myös ilman komentoriviä (ts. peelosti). Komentorivihän ei ole varsinaisesti ihmistä, vaan ainakin yhtä paljon konetta/ohjelmaa varten keksitty. Se on tehokas ammattilaisen käsissä, mutta aloittajista siihen haluaa tutustua suurin piirtein se määrä ihmisistä, kun Macillä on komentorivikäyttäjiä. Ja tästä siis seuraa, että graafisesti (= esim. valikkopohjaisesti) annettu opastus sopisi ihan hyvin merkittävälle osalle aloittelevia käyttäjiä. Jos se taas sopii vain pienelle osalle vapaaehtoisia oppaiden laatijoita, niin tässähän on nähtävissä eräs pullonkaula? Nopea ratkaisu on vaihtaa tunnuslauseeksi: Ubuntu - linux komentorivi-ihmisille. Mutta muitakin ratkaisuja voinee löytää?
Vaan paljonhan on kiinni asenteestakin ja perinteistä kiinnipitäminenkin on eräs asenne, jos komentorivikammokin on asenne. Mitähän käyttöjärjestelmää voisin tätä jälkimmäistä "tautia" poteville ihmisille, joita on arviolta n. 95% väestöstä, suositella?
No, tästä nyt tuli vähemmän kaino jatko aloitukselle, mutta ... oikeasti tarkoitukseni ei ole vahingoittaa Ubuntua, vaan päinvastoin.
Konkreettisena ehdotuksenani olisi, että komentoriviohjeita täydennettäisiin esim. pakettienhallinnan osalta linkeillä Synaptic-ohjeisiin ja ehkä hakutermivihjeellä pikahakua varten.
Ja vielä yksi vinkki komentorivikammoisille: asennettu Nautilus-gksu-paketti tekee sudo Nautilus -komennon tarpeettomaksi ja on ilmeisesti vähemmän vaarallista avata kakkospainikkeella napsauttaen yksi kansio kuin koko tiedostojärjestelmä pääkäyttäjän valtuuksin.
-
Myönnän, en lukenut ihan koko ketjua, mutta esim. Firefoxissa sain yhden komentorivikammoisen parannettua asentamalla lisukkeen TerminalRun.. https://addons.mozilla.org/en-US/firefox/addon/9738/ (https://addons.mozilla.org/en-US/firefox/addon/9738/).. Auttaisiko ??
En osaa sanoa. Tuo näyttäisi tekevän sen WWW-sivulla näkyvän komentorivin syöttämisen helpommaksi, mutta sehän vain lisää vahinkojen tekemisen helppoutta? Eräs osa kammohan on se, ettei tiedä mitä on tekemässä.
Mutta kiitos viestistäsi, jossa pyrittiin ratkaisemaan ongelmaa.
-
Kyllä se suomenkielen harvinaisuus joskus iskee komentorivinkin puolella, virheilmoitukset på finska ovat kovin huonoja googletettavia. Onneksi sen voi vaihtaa enkuksi tilapäisesti.
Ennen googletusta kannattaa aina lukea ohjelman man sivut: man <ohjelma>
Ei tietenkään ole haittaa jos tämän tekee jo ennen ohjelman käyttöä :)
Oma kokemukseni man-sivujen selaamisesta on, että niissä on pyritty sanomaan asia mahdollisimman yleisesti ja tiiviisti, jolloin tavallisen käyttäjän tavallinen tarve voi jäädä käsittämättömäksi mm. informaatiotulvan vuoksi. Siis yksinkertaisten esimerkkien puute on mielestäni kohtalainen ongelma noissa ohjeissa. Tai sellainen tuntuma on syntynyt, enkä juuri odota, että niiltä sivuilta saisi ymmärrettävää vastausta siihen, miten voisin käyttää xyz-ohjelmaa juuri tässä tilanteessa ja komennossa. Tässä on vähän eroa --help -argumenttiin, jolta taas on turha odottaa vastausta siihen, mikä on xyz:n tarkoitus.
---lisäys---
Tarkistin vähän tuon --help-argumentin tapausta ja ainakin sudo --help ja dpkg --help vastasivat mielikuvaani, mutta on myönnettävä, että dir --help ja ls --help sentään antavat vihjeet tarkoituksesta.
-
Minä kuitenkin luulen, ettei yleensä olekaan suurimpana ongelmana man-sivujen lukeminen, vaan enemmänkin oikean ohjelman löytäminen.
Ohjelmaa voi toki yrittää löytää man-ohjelman -k - vivulla, mutta harva osaa sitä käyttää. Lisäksi, jos ei mitään löydy voi yrittää oikeaa ohjelmaa etsiä pakettienhallinnasta 'apt-cache search'- käskyllä. Ongelmana on, ettei aloitteleva käyttäjä tiedä näitä käteviä apulaisia. Jos noi kaksi asiaa tietää, ja lisäksi hallitsee sudon, niin onkin jo varsin pitkällä pääte-työskentelyssä.
Itse muistan hämärästi ensimmäisen pääte-kokemukseni. Silloin todellakin itse oli kysymysmerkkinä, eikä osannut mitään. Eikä uskaltanut koskea näppäimistöön, koska pelkäsi koneen hajoavan.
Vastaava tunne ja muisto on varmasti monella Linuxin käyttäjällä muistona, mutta kyseinen järkytys on vain ylitettävä ennemmin tai myöhemmin.
Itse olen sitä mieltä, jos sitä ei ylitä heti ensimmäisellä kerralla, kun sen hetki on käsillä, on vaarassa syntyä komentorivikammo. Vaikka en olekaan mikään psykiatri enkä psykologi, niin rinnastaisin kyseisen kammon lieviin fobioihin, tai ainakin siitä pääsy pois luultavasti käy sama tekniikka kuin ilmeisesti fobioista pääsy l. tee se mitä pelkäät huomataksesi pelkosi olevan turhaa.
Lisäksi kyseisen kammosta pääseminen ei ehkä ole aivan välttämätöntä, mutta se on palkitsevaa. Palkintona saa itselle käyttöönsä Linuxin varsinaisen vahvuuden (varsinkin Windowsiin nähden).
-
Olisiko laittaa tähän ketjuun wikin puolelta esimerkki tai pari joissa graafisempi ohjeistus olisi suotavaa? Se helpottaisi mielestäni aiheen seuraamista.
-
Tietokoneellahan voi tehdä monia asioita, enkä haluaisi nähdä komentorivi/graafinen keskustelua mustavalkoisena kyllä ja ei keskusteluna. Jonkin monimutkaisen tietokoneen rautapuoleen liittyvän säädön voi mielestäni tehdä helpommin komentorivillä, jos se vaan on oikea. Netistä kuitenkin voi kopioda vääriä koodeja, joita sitten pastettaa päätteelle.
Toinen esimerkki voisi olla vaikka esim. tilanne, jossa jokin ohjelma halutaan saada käynnistymään automaattisesti. Aloitteleva käyttäjä (kuten minä) voi kopioida päätteeseen koodin, jonka jälkeen homma toimii. Vuoden päästä hän tuskin enää osaa tehdä samaa uudelleen. Tällaisessa tapauksessa paras keino olisi neuvoa esim. tyyliin: päävalikko/valikko1/valikko2 ja sieltä ruksi kohtaan..... Ei kait tällainen tyyli ole sen työläämpää kuin koodin kirjoittaminen tänne?
Kyllä visuaalisessa säätämisessä ihminen oppii tehokkaammin ja asiat säilyvät pidempään mielessä kuin pelkällä koodikielellä. Toisaalta ihmisillä on olemassa erilaisia oppimistyylejä, joten ehkä tämä keskustelu on jossain määrin mielipide kysymyskin. Kaipaisin tähän keskusteluun kuitenkin mielipiteitä siitä, että mitä tehtäviä kannattaa tehdä päätteellä ja mitä graafisesti.
-
Tietokoneellahan voi tehdä monia asioita, enkä haluaisi nähdä komentorivi/graafinen keskustelua mustavalkoisena kyllä ja ei keskusteluna. Jonkin monimutkaisen tietokoneen rautapuoleen liittyvän säädön voi mielestäni tehdä helpommin komentorivillä, jos se vaan on oikea. Netistä kuitenkin voi kopioda vääriä koodeja, joita sitten pastettaa päätteelle.
Toinen esimerkki voisi olla vaikka esim. tilanne, jossa jokin ohjelma halutaan saada käynnistymään automaattisesti. Aloitteleva käyttäjä (kuten minä) voi kopioida päätteeseen koodin, jonka jälkeen homma toimii. Vuoden päästä hän tuskin enää osaa tehdä samaa uudelleen. Tällaisessa tapauksessa paras keino olisi neuvoa esim. tyyliin: päävalikko/valikko1/valikko2 ja sieltä ruksi kohtaan..... Ei kait tällainen tyyli ole sen työläämpää kuin koodin kirjoittaminen tänne?
Kyllä visuaalisessa säätämisessä ihminen oppii tehokkaammin ja asiat säilyvät pidempään mielessä kuin pelkällä koodikielellä. Toisaalta ihmisillä on olemassa erilaisia oppimistyylejä, joten ehkä tämä keskustelu on jossain määrin mielipide kysymyskin. Kaipaisin tähän keskusteluun kuitenkin mielipiteitä siitä, että mitä tehtäviä kannattaa tehdä päätteellä ja mitä graafisesti.
Ihan puhdas mielipide:
Konfigurointi ja muut ylläpitojutut sekä useimpien ohjelmien käynnistys komentoriviltä.
Kuvankäsittely, taulukkolaskimet, selaimet sun muut sitten graafisina. (Kunhan esimerkiksi taulukkolaskin on loitsittu käyntiin komentoriviltä ;)
-
Olisiko laittaa tähän ketjuun wikin puolelta esimerkki tai pari joissa graafisempi ohjeistus olisi suotavaa? Se helpottaisi mielestäni aiheen seuraamista.
No ehkäpä juuri Asennusopas olisi tälläinen, muita sellaisia tuolla ei oikeastaan olekaan.
-
Olisiko laittaa tähän ketjuun wikin puolelta esimerkki tai pari joissa graafisempi ohjeistus olisi suotavaa? Se helpottaisi mielestäni aiheen seuraamista.
No nehän on kaikki ...
http://fi.wikibooks.org/wiki/Ubuntu_tutuksi/Wine
http://wiki.ubuntu-fi.org/CompizFusion
... no mihin ne on hävinnyt ...
Ilmeisesti kun hakuohjelmalla suorittaa haun ja sitten linkkejä pitkin napsauttelee, niin usein tulee vastaan noita komentoriviohjeita (myös sellaisiin toimintoihin, joille on vakiona Ubuntussa graafinen käyttöliittymä), mutta eipä tuolla wiki-sivustoilla sellaisia nyt ainakaan paljoa ole. Ehkä tuo hakutapani ei vain kovin usein ole johtanut suomenkielisille wiki-sivuille? Mutta kiitos Ubuntun wiki-sivujen laatijoille. Pitänee keskittyä niihin tietolähteenäni, ettei tule allergiaa (-;
-
http://fi.wikibooks.org/wiki/Ubuntu_tutuksi/Wine
http://wiki.ubuntu-fi.org/CompizFusion
Molemmista ohjeista tulee ensimmäiseksi mieleen, että ne ovat aika vanhoja. Wine ohjeessa asennetaan paketti, jota ei enää löydy. Compiz ohjeessa asennetaan fusion-icon paketti, joka ei ollut ennen tavallisista ohjelmalähteistä saatavilla. Nykyään kyseinen paketti on asennettavissa helposti. Ohjelmien asennukset voi tehdä graafisesti tai komentoriviltä. Makuasia kumpi on helpompaa.
-
Tietokoneellahan voi tehdä monia asioita, enkä haluaisi nähdä komentorivi/graafinen keskustelua mustavalkoisena kyllä ja ei keskusteluna.
Kaipaisin tähän keskusteluun kuitenkin mielipiteitä siitä, että mitä tehtäviä kannattaa tehdä päätteellä ja mitä graafisesti.
Editoin vähän vastaustausi.. Itse en oikeastaan näe syytä olla käyttämättä kumpaakaan.. Toisaalta koetan itse sisäistää yhä enemmän Synapticin toimintaa ja opetella sitä, hakea paketiti sitä kautta.. Mutta toisaalta olen tottunut asennuksen jälkeen asentamaan komentoriviltä ubuntu-restricted-extras.. Vasta kerran olen tuonkin paketin asentanut Synapticista.. Kun taas kaikkia virheilmoituksia ei saa graafisesti esiin vaikk mitä tekisi. Esim. Ubuntussakin muutama wine-ohjelma vain välähtää, jos niitä koettaa graafisesti käynnistää. Itselläni siis.. Vasta komentorivi kertoi puuttuvan riippuvuuden syyn, ja sitten taas päästään eteenpäin esim. hakemalla Synapticista kaikki aiheeseen liittyvät paketit.. Eli molempi parempi..
-
Törmätään päinvastaiseen ongelmaan: on graafisia ohjelmia, joille ei ole tekstuaalista vastinetta. Esimerkiksi Blender on pitkään kärsinyt tästä. Ohjelmassa on tietorakenteita, joihin on hyvin vaikea päästä käsiksi. Vaikkapa kulkuneuvon mukana pyörivien pyörien ohjelmoiminen on pelkillä graafisilla välineillä tuskallisen vaikeaa, tekstuaalisesti se olisi lähinnä triviaalia. Sittemmin ongelmaa on yritetty paikata skriptikielien tukena, Blenderissä Pythonilla. Varsinainen ongelma kuitenkin säilyy.
Ratkaisu tähän olisi erottaa asetustiedot ohjelmalogiikasta. Esimerkiksi MVC-ohjelmointimallilla (Model-View-Controller, malli–näkymä–ohjain) päästäisiin tähän.
Komentorivityökaluja tarvitaan, mutta samoin tarvitaan graafisia työkaluja. Tämän lisäksi tarvittaisiin ohjelmoijalle sekä graafinen että tekstuaalinen ohjelmointirajapinta. Kaikki nämä kolme (tai neljä) tulisi olla yhtä aikaa olemassa: ls-komennon tulee toimia komentoriviltä, mutta samoin graafisen käyttöliittymän tulee pystyä esittämään tiedostojen ikonit graafisesti, sekä ohjelmointikielellä tulee saada käyttökelpoinen listaus hakemistorakenteesta. Myöskin graafisen ikoninäkymän ulkoasuun tulisi voida vaikuttaa tekstuaalisesti, ja graafinen tiedostolistaus tulisi olla suoraan erillisenä komponenttina ohjelmoijan käytettävissä.
Miksi ajatella lähestymistapoja toisistaan erillisinä, kun niitä voisi ajatella yhtenä kokonaisuutena?