BASH:illa voi tehdä koodin mihintahansa tehtävään mutta on turhaa hakea kirjoista mitenkä monimutkaisemmat hommat tehdään. Vihjeitä suoritustapaan kerätään sieltätäältä kunnes jossain vaiheessa saa mielikuvan kuinka asioiden täytynee olla. Mutta jos tekee skriptinsä ilman kehitysympäristöä on mahdotonta kokeilla onko mielikuva oikea, sillä kokeilemisen aikana asiasta valmistuu lukemattomia yritelmiä ja usein kehittäminen johtaa pitkiin umpikujiin joista pitää perääntyä sinne jossa tapahtui jotain oikeinkin. Mutta koska usein välissä on useampia pitkiä umpikujia ja aikaakin on kulunut viikkotolkkua niin et enää muista edes sitä  missä se "jotenkin toimiva" on ja saattaa kadottaa koko hennon mielikuvan.

Skriptiajuri tallettaa kaikki koodit, mutta mikäli tekee paljon skriptejä niin etsiessään vanhoista koodeista mikä on se oikea kuluu aikaa tolkuttumasti sillä on vaikea etsiä sellaista jota ei pysty tarkasti kuvailemaan. Mutta vaikka koodia ei muistakaan niin sen muistaa mitä se tulosti - muistaa ainakin suurinpiirtein ja jokatapauksessa sehän kertoo jo paljon että koodi ylipäätään tulosti jotakin. Skriptiajurissa on mahdollista selata vanhoja tulosteita ja kun on löytänyt oikean tulosteen voi sen muodostaneen koodin palauttaa.

Tulosteen perusteella palauttaminen alkaa ihan normaalista tulosteiden tarkastelusta elikä painetaan nappulaa: insert kun skripti on osoitettuna.
**
Ajettaessa skriptiajuria Live-Ubuntulla muodostaa Live-Ubuntu liitospisteen sille medialle jolla skriptiajuri on. Koska skriptiajuri voi olla monessakin paikassa yhtaikaa niin skriptiajurin kanta (joka on skriptiajurin koti-kansio) muodostetaan seuraavasti:
- mikäli omassa kotikansiossa on skriptiajuri niin käytetään sitä.
- ellei  omassa kotikansiossa ole skriptiajuria niin käytetään sitä skriptiajuria jonka OMATSKRIPTIT-kansio on viimeiseksi päivitetty. Koodina tämä on:
kanta=''; kanta=$([[ -d /home/$USER/OMATSKRIPTIT ]] && echo "/home/$USER" || apu=("$(find  /media -maxdepth 4  | grep -w OMATSKRIPTIT | grep -v OMATSKRIPTIT/ | grep -v \(*\) )") && for n in ${apu[*]}; do echo $(stat -t $n | awk '{print $13" "$1}'); done | sort -k1 -n | tail -1 | awk '{print $2}' | sed 's/\/OMATSKRIPTIT//')
- mutta tiedostojen ja kansioiden luku-, kirjoitus- ja poisto-oikeudet ovat erilaiset kun käyttäjä on joku ihminen tai live-Ubuntu ja tämä aiheuttaa joskus vaikeuksia. Mutta toisaalta Live-Ubuntulla on kokoajan päälläoleva sudo-oikeus.
**
Live-Ubuntulla ei nykyään voi olla omaa talletustilaa johon voisi sijoittaa OMATSKRIPTIT-kansion ja ajaa skriptiajuria sieltä. Kuitenkin kun on bootattu Live-Ubuntulla voi skriptiajuria ajaa toiselta muistitikulta joten kiintolevyllä ei välttämättä tarvitse olla OMATSKRIPTIT-kansiota. Skriptiajurin kautta voi ajaa myös MidnightCommanderia.
**
Skriptiajuri tarkastelee nyt omaa toimintaansa ja kirjoittaa alussa tapahtumia botanneen levyn tiedostoon: /tmp/skriptiajuri , jotta skriptiajurin kaatuessa syytä olisi helpompi etsiä. 
- muuten näiden tarkastelujen tuloksia voi selata hiiren rullalla kun ollaan pääte-tilassa (silloi siis kun näytetään tiedostolistausta). Kyseessä on siis dmesq jota ei tarvitse kutsua.

Koska kirjastoja kehitetään jatkuvasti saattaa niiden koodiin lipsahtaa virhe joten niiden koodin toimivuus tarkastetaan niiden lataamisen yhteydessä ja mikäli kirjasto ei toimi tästä ilmoitetaan ja toiminta keskeytyy.
**
Kaikkien skriptien toiminnassa on yksi yhteinen piirre: vaikka yleensä onkin yhdentekevää millaisessa koneessa skripti toimii niin usein olisi mukavaa saada se helposti selville - ja joillain harvoilla skripteillä se on "pakko". Skriptiajuri hoitaa  ottaa aina selville koneen piirteitä mutta tulostaa ne sellaiseen paikkaan joka normaalisti on näkymättömissä. Esimerkiksi: laita skriptiajuri toimimaan ja heti alkuun pyöritä hiiren rullaa. Näkyviin tulee tietoja koneesta. Näyttö muuttuu normaaliksi heti kun teet jotakin muuta, esimerkiksi painat nuoli-näppäintä.
- skriptiajurin näyttöä voi aina selailla oltaessa pääte-tilassa. Siellä on muunmuassa kaikki ne viestit mitä skriptisi on tehnyt: enää ei tarvitse pähkäillä että mikä viesti siellä näytössä vilahti vaan voi mennä katsomaan.
**
Kun skriptiajuria käytetään skriptien tekemiseen niin koska tekemisen muut piirteet ovat hallussa jää skriptien tekemisen tehokkuus eniten riippumaan siitä kuinka tehokasta on komentorivin käyttö. Ja komentorivin käyttämisen nopeus riippuu eniten siitä kuinka osaa käyttää historiaa - mutta bash:in omasta historiasta haku elikä käsky ctrl-r on käyttökelvoton. 
- selvitys: komentoriviä täytyy käyttää että saataisiin jokainen käskyrivi testattua yksikseen sillä rivien testaaminen valmiissa skriptissä on tosihidasta - valitettavasti niin on joskus pakko tehdä.
 
Skriptiajurissa on toiminto: etsi tiedostosta: ~/.bash_history jolloin historiatiedot esitetään kerran ja sitä samasta hakutuloksesta haetaan kunnes ollaan tyytyväisiä. Historiatiedot pysyvät kokoajan samassa järjestyksessä, eikä vähänväliä suoriteta samaa hakua uudestaan joka lisäksi sekoittaa järjestyksen. Lisäksi haku käyttää kunnon hakumoottoria kuten esimerkiksi grep:iä regex:än tukemana, haku voi alkaa etsittävän alusta, keskeltä tai lopusta, haku ei aina onnistu ensimmäisellä haulla jolloin edellisen haun hakutermin voi seuraavassa haussa palauttaa skriptiajurin historiasta ja editoida sitä ...    
**
Kone liittää USB-muistitikut /media-kansioon. Liitospiste muodostetaan kun USB-porttiin laitetaan muistitikku ensimmäisen kerran jonka jälkeen sen muodostama kansio ei poistu eikä sen omistaja enää vaihdu. Siis kyse on minkälaisen tikun laitat USB-porttiin ensimmäisellä kerralla - liitoskansio saattaa siis olla juuren omistuksessa vaikka se onkin käyttäjän nimellä. Tästä ei välttämättä ole haittaa mutta sotkuja se voi aiheuttaa.

Kansio /media on tarkoitettu liitoskansioksi esimerkiksi USB-muistitikuile ja sen pitäisi olla heti boottaamisen jälkeen tyhjä. Kuitenkin kansio on normaali kansio jossa voi olla tiedostojakin ja joskus kone nyrjähtää sellaisella tavalla että liitetty kansio siirtyy fyysisesti /media-kansion sisällöksi. Ja tällöin automaatti-backup:in päiväys menisi sekaisin sillä bacup toimisi vaikka muistitikkua ei olisikaan - kyllä se silti muistitikunkin päivittää jos sellainen löytyy.
Kone tietää koska kansiossa /media on normaalejakin tiedostoja: käskyllä ls tulostuvat kaikki mitä siellä on ja käskyllä mount tulostuvat vain liitetyt, joten jos listattuja on enemmän kuin liitettyjä niin kansiossa on silloin normaalejakin tiedostoja.
**
Skriptiajuri ei yritäkään ajaa sellaista skriptiä jossa on jotain käännösvirheen aiheuttavaa vaan menee heti editointiin virheimoitus mukanaan - mukavaahan tuommoinen on ja säästää turhalta työltä. Mutta ei se mitenkään välttämätöntä olisi sillä kyllä niistä käännösvirheistä urputetaan muutenkin. Mutta ajonaikaisista virheistä kerrotaan huonosti - kun skripti tekee ajoaikaisen virheen niin virheilmoitus vain välähtää näytöllä eikä siitä välttämättä saa selvää vaikka ajaisi skriptin useastikin. Sensijaan skriptiajuri kyllä kertoo monellakin tavalla mitä tapahtui: rullaamalla skriptiajurin näyttöä näet mikä virheviesti siellä näytöllä vilahti ja jokaisen ajon tulosteista tehdään yleensä tiedostokin - noita tiedostoja pääset selaamaan painamalla nappia insert. 

 
