- tapaa sulkea sovellukset "oikein" ei kannata edes muistella vaan sulkea ne sovellukset millätavalla keksii - boottaaminenkin toimii mutta se on hidas. Näytön ylärivillä olevaa x:ää kannatta käyttää jos x:ä löytyy. CTRL-c:tä voi käyttää mutta esimerkiksi gedit:issä se ei toimi. 

- ei merkitse mitään jos toiminta päätyy pääteikkunaan tai alkutilaan. Aloita vain skriptiajuri uudestaan.

- skriptiajurin hallinnoimilla skripteillä ei ole rajoitetta nimen pituudelle eikä merkkivalikoimalle: merkki:/ ei kylläkään toimi, ja vaikka erikoismerkit yleensä kelpaavatkin niin ei niitä käytännössä kannata käyttää ellei nimi sitä ehdottomasti tarvitse. 

- skriptiajuri tallettaa skripteistä kaikki versiot ja niiden ajamisesta syntyneet tulosteet: myös virheelliset ja epäonnistuneetkin. Skriptiajuri kelpaakin kaikenlaisiin analyyseihin; vain sovellusohjelmista ja kyvyistäsi käyttää niitä riippuu kuinka hyvin.

- kaikki talletetaan tiedostopuuhun. Tiedostopuun rakennetta voi muuttaa mutta mieluiten muutokset tehdään skriptiajurilla itsellään. Tiedostopuusta ei saa poistaa mitään ulkoisilla työkaluilla mutta lisätä saa. 

- Skriptiajurin hallinnoimilla skripteillä ei tarvitse olla suoritusoikeutta ja suoritusoikeus onkin turha tietoturva-riski. Jos kuitenkin käynnistäessäsi skriptiajuria saat aikaan vain viestin: unable to start child process for skriptiajuri niin anna Skriptiajurille itselleen suoritusoikeus päätteen käskyllä: chmod +x ~/OMATSKRIPTIT/Skriptiajuri

- jos ajettava skripti villiintyy mitenkä hyvänsä niin sen voi lopettaa miten lystää, vaikka Ctrl-c: painaminen on suositeltavin menetelmä. Jos skriptiä ei saa tapettua muuten niin voit bootata ja skriptiajuri alkaa boottauksen jälkeen samasta paikasta missä se oli ennen kiinnihirttämistään eikä mitään ole hävinnyt.

- näytön oikeassa yläkulmassa on teksti: 2014-12-23 12:15 skripti:30 . Sen tulkinta:
    2014-12-23 12:15   on aika jolloin kuvattu on tehty. 
    skripti:30         kyseessä on skripti ja siitä on tehty 30:ntä versiota. Mikäli silläkohdalla onkin kansio niin teksti onkin: kansiossa tiedostoja: <lkm>/niiden_vaatima_kovalevytila 
    - nämä arvot lasketaan uudestaan kun valittu vaihtuu 
  
- tiedostopuussa liikutaan nuolinäppäimillä (toisinsanoen kursori-näppäimillä) ja enterillä. Myös vasemmalle- ja oikealle nuolet toimivat. 
  
- valittavien joukossa  ensimmäinen valittava on .edellinen_kansio. . Jos se on valittuna kun painetaan enter niin siirrytään alemmalle kansiotasolle.

- seuraavina valittavina ovat kansiot ja ne on aina kirjoitettu suurilla kirjaimilla. Kun painetaan enter niin siirrytään valittuun kansioon.

- seuraavina valittavina ovat skriptit ja niiden nimissä on aina ainakin yksi pieni kirjain. Jos niiden kohdalla painetaan enter niin ensin tarkistetaan onko niissä oleva teksti käännös-kelpoinen BASH-skripti ja jos on, niin se laitetaan suoritukseen, jos ei niin sen koodi viedään editoriin käännös-virheiden selosteen kanssa. Jos valittu ei ole käännöskelpoinen eikä se ole skripti niin sen teksti viedään editoriin ilman listaa käännös-virheistä. 

- kaikki valittavat ovat aina yhdessä näytössä. Näyttö jaetaan automaattisesti niin moneen sarakkeeseen että kaikki valittavat mahtuvat. Kansiossa ei teoriassa pitäisi olla useampia valittavia kuin 70 mikä määrä mahtuu kahteen sarakkeeseen ja näyttö on pitkiäkin nimiä käytettäessä silloin täysin selvä. 

- skriptiajuri ylläpitää automaattisesti itsestään backuppia mikäli jossain USB-portissa on muistitikku jossa on kansio OMATSKRIPTIT. Backup on kumuloituva, elikä tikulta ei koskaan poisteta mitään.

- skriptiajuri ei tyhjennä terminaalin muistia koskaan, joten jokakerran kun näyttö on päätteessä sen vanhoja tapahtumia voi selata. Esimerkiksi kun palautat jonkun skriptin sen tulosteen avulla jää näyttöön: palautetaan skriptiversio:<numero> ja sen saa hiiren rullalla takaisin näyttöön. Tällä tavoin saa tutkittua mitä skriptiajuri on tehnyt - esimerkiksi kun epäilee sen tehneen virheen.


Sekalaisia huomioita:
- mikäli koodissa viitataan funktioon jota ei koodissa ole niin käydään automaattisesti etsimässä eikö sitä löydy jostain ja lisätään koodiin jos löytyy.
- kaiken skriptiajurin tiedostolistauksien tulee mahtua yhdelle sivulle, elikkä tiedostopuussa saa kullakin tasolla olla noin 80 valittavaa silloin kun nimet ovat pitkiä ja 500 jos käytetään lyhyitä nimiä. Käytännössä tämä riittää sillä ihminen ei oikein pysty useammasta valitsemaankaan. Mutta olipa näyttö millaista sotkua vaan niin valittava esitetään aina täydellisesti.
- käytössä on aina jokaisesta tiedostosta sen viimeinen versio. Vanhoista versioista voi hakea palasia tai vaikka koko skriptin, mutta se on aina selväpiirteinen kopiointitapahtuma eikä se voi tapahtua vahingossa.  
- version- ja historian-hallinnat toimivat taustalla automaattisesti lukien ja kirjoittaen arkistoon.
- jokaisen skriptin tuloste talletetaan arkistoon ja tulosteiden selaamista varten on editorissa sivu: 0old josta ne kaikki löytyvät. 
- kovalevylle talletettuna millä kansiotasolla viimeksi on oltu ja mikä skripti on valittu viimeksi. Täten Skriptiajuri osaa aina aloittaa samasta skriptistä kuin mihin edellisellä kerralla lopetettiin.
- ei skriptien eikä kansioiden nimien pituutta eikä merkkivalikoimaa ole rajoitettu. Nimet saavat ollas vaikka rivin pituisia. Kansioiden nimet ovat yleensä suuria kirjaimia ja ne sijaitsevat tiedostolistauksen alussa. Tiedostojen nimet kannattaa kirjoittaa pääasiassa pienillä kirjaimilla. 
- Skriptiajuri:lla on muistissaan mitä kysymyksiin on milläkin kansiotasolla vastattu. Itseasiassa Skriptiajuri:n historiassa on myös se mitä todennäköisesti vastaat esitettäväänkin kysymykseen - kysymysten aikana haku historiasta on aina toiminnassa ja historiaa voitkin selata nuolinäppäimillä ja löydettyäsi sopivan voit hyväksyä sen painamalla enter. Jos löydetty on vain melkein oikea voit editoida sen mieleiseksesi -  tai kirjoittaa täysin uudestaan.
- Skriptiajuri mittaa automaattisesti ajamansa skriptin suoritusajan. Suoritusajan kolme tekijää kertovat paitsi skriptin nopeuden niin myös sen voiko skriptiä kehittää edelleen. 
- voit avata eri työtiloihin omat itsenäiset Skriptiajuri:t tai muut ohjelmat jolloin siirtyminen ohjelmasta toiseen käy työtilan vaihtimella. Valitessasi työtilan kaikki on varmasti niin kuin ne olet jättänyt.
- editorissa ollessasi voit avata editoitavan tekstin lisäksi määräämäsi ohjesivut painamalla nappulaa f2 tai geditin Avaa-toiminteella.
- myös pdf:t näytetään, mutta editoida niitä ei voi. 
- jos gedit:in lehdiltä löytyvät versiot eivät ulotu tarpeeksi kauaksi niin ARKISTOSTA löytää kyllä. Siellä voi myös kokeilla mikä vielä toimi.
- Kun etsitään arkistosta niin editoriin luetaan vain valittu ja vastaava nykyinen.
- Skriptiajuri toimii näyttö kokoruutuisenakin (kun f11 on painettu). Näyttö tosin voi sotkeentua kunnes painetaan END ja esiintulevasta valikosta valitaan: poistua välittömästi  
- myös kansio voidaan dokumentoida: kertoa monessa lauseessa mitä kansiossa oikeastaan on tarkoitus tehdä, olisiko toisiakin valintoja halutun tehtävän suorittamiseksi ... 
- nämä ohjeet niinkuin kaikki muukin tässä Skriptiajuri:ssä on editoitavissa - sillä ohje on tehokas vain silloin kun se on kirjoitettu niillä sanoilla joita käyttäjä itsekin käyttäisi.
- skriptiajuri lisää käyttöjärjestelmään ne paketit joita skriptin toimiminen vaatii. 
- skriptiajuri lisää skriptiin ne funktiot joita ei ole (joko kirjoitettuna funktiona tai kirjastopolkuna skriptin alussa).  

- oltaessa skriptinvalinnassa näppäinversiossa hiiren rullalla voi katsoa hetki sitten tehtyjä tulosteita; yleensä niissä on vain muutama vähä-merkityksellinen lause, mutta joskus usean edellisen skriptin tulosteita, virhe-ilmoituksia yms.
- skriptiajuri toimii muisti-tikultakin. Peruskoneen liitoskansion käyttöoikeudet pitää sattaa oikeiksi käskyllä: sudo chown -R /media. Oikea polku kannattaa kopioida PC:n tiedosto-selaimella. Tikun tiedostomuoto on syytä olla ext4.
- skriptiajuri ei koskaan tuhoa mitään. Poistaessaan jotakin se siirtää sen poistettavan oman kansion ARKISTO/POISTETUT-kansioon liittäen poistoon päiväyksen.
- kun olet Skriptiajurissa tekemässä skriptiä ja kun alat kaivata lisätietoa voit avata toisen Skriptiajurin ja etsiä sillä sitä kaipaamaasi tietoa: kun lataat hakutulokset editoriin niin ne vanhat tiedot ovat myös siellä editorissa. Voit sulkea editorin ikkunoita ja avata taas loputtomasti uusia Skriptiajureita tai palata jo avattuun.
- skriptiajurissa ja ARKISTOssa olevat olevat skriptit ovat keskimäärin niin pienikokoisia että ne eivät täytä kovalevyn talletusyksikköä ja vaativat siksi paljon enemmän tilaa kuin niiden tekstimäärä edellyttäisi ja kompressioituna tilaa kuluukin noin kymmenesosa.
- skriptiajuri käyttää erittän runsaasti funktiokutsuja. Funktiokutsu vie aikaa parikymmentä mikrosekuntia, joten skriptiajurille funktiokutsut eivät merkitse mitään ja olemattoman vähän muillekin skripteille.
- toisinan tuntuu siltä että skriptiajuri ei toimi. Silloin on kyse siitä, että editori on avattu jollain toisella sovelluksella ja skriptiajurin teksti on sen editori-instanssissa. Oikeanpuoleisesta pystypalkista kun näpäyttää gedit:in kuvaketta niin näyttö palaa oikeaan kohtaan.
