Ubuntu Suomen keskustelualueet
Ubuntun käyttö => Laitealue => Aiheen aloitti: Jagster - 25.07.20 - klo:21.03
-
Mikä on suositelluin tai oikein tapa tehdä USB-porttiin tikun ja/tai ulkoisen kovon mountti? usbmount vai?
Ubuntu serveriasennuksena ja Raspberryyn menee, jos sillä on merkitystä.
Ei ole koskaan tarvinnut painia asian kanssa, kun on aina ollut tarpeeksi iso levy tai sitten tiedostot on siirretty verkon yli.
Google antaa aika erilaisiakin ohjeita ja varmaan jokainen niistä toimii tavallaan. Mutta nyt etsin käyttäjäystävällisintä tapaa. Ei tarvitse huomioida muita käyttäjiä, pääasia että rootilla on kivaa.
-
Minulla Ubuntu mounttaa automaattisesti, kun kytken esimerkiksi usb-tikun koneeseen.
Niin sinulla on severiasennus, joten en ole 100 varma.
-
Näämmä minullakin, ainakin tikku. Tosin, olin jo tässä välissä ehtinyt asentamaan usbmountin. Tunnin päästä pääsen tsekkaamaan miten USB-kovo toimii (muistiin itselle - älä koskaan ikinä milloinkaan siirrä kahta teraa wifin yli...)
Josta päästään näppärällä sivuloikalla toiseen. Minulla löytyy hakemistosta /media 8 eri usbia, usb - usb8 - mistä ihmeestä tiedän mikä on mikä, vai onko tämä nyt vaan näitä komentorivipohjaisen ihanuuksia?
-
Josta päästään näppärällä sivuloikalla toiseen. Minulla löytyy hakemistosta /media 8 eri usbia, usb - usb8 - mistä ihmeestä tiedän mikä on mikä, vai onko tämä nyt vaan näitä komentorivipohjaisen ihanuuksia?
En ole aivan varma, mutta voisit koittaa
lsusb
komentoa.
-
----
Josta päästään näppärällä sivuloikalla toiseen. Minulla löytyy hakemistosta /media 8 eri usbia, usb - usb8 - mistä ihmeestä tiedän mikä on mikä, vai onko tämä nyt vaan näitä komentorivipohjaisen ihanuuksia?
Noita näköjään joku automatiikka luo.
Aika ajoin olen poistellut, (tarvitsee rootin oikat)
rmdir /media/*
Jos hakemisto on käytössä (mountattuna) tai siinä on alihakemistoja niin rmdir kieltäytyy poistamasta.
Toki tuo on lisävivulla ohitettavissa, mutta en suosittele ;)
-
root@ubuntu:/# lsusb
Bus 002 Device 007: ID 0bc2:3323 Seagate RSS LLC Expansion+ Desk
Bus 002 Device 001: ID 1d6b:0003 Linux Foundation 3.0 root hub
Bus 001 Device 005: ID 0411:0108 BUFFALO INC. (formerly MelCo., Inc.)
Bus 001 Device 004: ID fafa:fafa
Bus 001 Device 002: ID 2109:3431 VIA Labs, Inc. Hub
Bus 001 Device 001: ID 1d6b:0002 Linux Foundation 2.0 root hub
Juuh. Se toimii.
-
Juuh. Se toimii.
... paitsi, ettei sitä tarvitse yleensä ajaa roottina.
-
Tarvitsee kun samaan aikaan osioi ja mounttaa enemmänkin, eikä vaan halua naputella sudoa koko ajan.
-
Itseasiassa lsusb tuntui fiksulta tuolloin öiseen aikaan. Hieman tuoreemmilla silmillä se ei enää ollutkaan niin hyvä idea. Ei siitä selviä mountpointia, joka oli tarve.
Se jo selvisi, että on olemassa vain yksi tapa mountata eikä ole mitään näppärää käyttäjäystävällistä tapaa hoitaa usb-tikut (paitsi olla käyttämättä niitä ylipäätään, sekin on vaihtoehto)
Kirjoitin kokemukset koosteeksi. Juu, kategoria on Raspberry koska siinä tein töitä, mutta universaalejahan nämä asiat on.
Jutussa ei ole yhtään mitään sellaista, jota te ette jo tietäisi ja mitä ei olisi vinkattu jo sen kiljuussa ohjeessa. Onpahan vaan suomeksi.
https://www.eksis.one/ohjeet/raspberry-pi/ulkoinen-usb-kovalevy-raspberryn-kayttoon (https://www.eksis.one/ohjeet/raspberry-pi/ulkoinen-usb-kovalevy-raspberryn-kayttoon)/
-
Koetin kahlata, mutta väsyin aikasten pian ;(
<li><code>sudo -s</code></li>
<li><code>apt install usbmount</code></li>
<li><code>/lib/systemd/system/systemd-udevd.service</code> – muuta <code>PrivateMounts=no</code></li>
<li><code>/etc/usbmount/usbmount.conf</code> – muuta <code>FS_MOUNTOPTIONS="-fstype=vfat,umask=0000"</code></li>
<li><code>reboot</code></li>
<li>komento <code>lsusb</code> näyttää mitä on missäkin, vastaava on <code>mount | grep media</code></li>
</ul>
<div class="bpress-anchor"><a name="kovojen-murros" class="bpress-anchor-link"></a>
<h2><span class="ez-toc-section" id="Kovojen_murros"></span>Kovojen murros<span class="ez-toc-section-end"></span></h2>
</div>
<p>Raspberry Pi on mahtava mikrotietokone (näin ne merkitykset muuttuvat). Tai en minä tiedä kuinka mikro se on muuta kuin fyysiseltä kooltaan. Otin moisen ihmeen <a href="https://www.eksis.one/ohjeet/raspberry-pi/raspberry-pi-4-kayttoonotto/">vähän aikaa sitten käyttöön</a> (aikasidonnaiset ilmaisut ovat vaarallisia… jospa luet tätä jonkun vuoden kuluttua ja minulle onkin jo laivasto Raspberryjä) ja nyt se on hakemassa rooliaan sisäverkon serverinä ja yleispalvelijana.</p>
<p>Sillä on yksi puute. Siinä ei ole massamuistia. Tai on, sen verran kuin mitä siinä käytettävässä SD-muistikortissa on, mutta ei mitään teratolkulla. Massamuistien koko on tietysti aina suhteellinen käsitys. Aivan vähän aikaa sitten katsottiin säälivästi, jos koneen sisällä oli vain teran verran tallennustilaa ja kyseltiin, että miten oikein pärjäät. SSD-levyt tulivat markkinoille ja yhtä äkkiä 256 gigaa olikin normaalia. Aika monissa halvemman hintaluokan läppäreissä on 128 gigaa ja törmäsin yhteen, jota myytiin 64 gigan levyllä.</p>
<p>Syy levyjen pienemiseen oli hinta. SSD:t ovat kalliita. Aikoinaan, kun modeemien nopeus oli huimaavat 56,6 kiloa, niin Nokia toi markkinoille uuden keksinnön: mobiilidatan. Nopeus oli 9600. Se oli karsea heikennys ja kalenteri pyörähti vuosia taaksepäin. Silti heikennystä pidettiin parannuksena. Sama tapahtui massamuisteille. Toki SSD on nopeampi, mutta suurin osa nopeutta hehkuttavista eivät aidosti sitä nopeutta mihinkään tarvinneet. Mutta tallennustilan koko romahti ja tuli lähes pakolliseksi ostaa ulkoinen levy.</p>
<p>Nyt ulkoisista massamuisteista on tullut uusi normi. Toki niissä on etunsa, mutta myönnetään silti tosiasiat. Eivät ne ole käytössä siirrettävyyden takia. Ne ovat käytössä siksi, että koneissa ei ole riittävästi tallennustilaa. Joten ei Raspberryn massamuistinsa vähyyttä tarvitse hävetä – se on samassa seurassa Macien ja PC-koneiden kanssa. Servereillä kovo vasta kallista onkin. kalliimpaa kuin kuluttajamarkkinoilla.</p>
<p>Jos Raspberry Pi ei ole vimpainkäytössä, vaan toimii ns. tietokoneena, niin siihen on pakko liittää ulkoinen massamuisti. Joka muuta väittää, niin ei tee koneellaan kuin pilvihommia tai selailee nettiä, ei muuta. Siksi on kerrattava miten Raspberryn saa keskustelemaan USB-muistien kanssa.</p>
<p>Ohjeet on sidottu Raspberryyn ja Ubuntuun, mutta aidosti tämä on eräällä tavalla universaalia pingviiniasiaa. Tietääkseni aivan jokaisessa linuxissa distrosta ja konelaatikon ulkomuodosta piittaamatta asiat tehdään tismalleen samoin.</p>
<p>Ongelman tynkää on hieman siinä, että nyt sokea yrittää olla oppaana. Minä olen hyvin vahvasti PC-taustainen ja minulla on suunnattomia vaikeuksia sisäistää miten linuxit muistejaan hallitsevat. Siitäkin huolimatta, että kun kuorrutus otetaan pois, niin perusta on tismalleen sama – joten
...
Tuo kuitenkin osui silmiini, "apt install usbmount"
En muista että olisin koskaan moista temppua tehnyt.
Parissa koneessa joissa haluan että usb-muistit ovat tunnetussa polussa, niin käytän levyn labelia tunnisteena. Ja mountpoint yleensä samalla nimellä.
Helpompaa kuin se mainostettu heinänteko :)
En toki tohdi väittää että olisi jotenkin "ainoa oikea tapa" - mielestäni oikea tapa on se joka tuntuu luontevalta käyttää ja teknisesti toimii.
Edit:
Jaksoin kuitenkin perata tuon jutun lukukelpoiseksi :)
Paljon sanoja ja seassa riittävästi tolkun asiaa, koen että kannatti.
-
Minä ihmettelen vain sitä, että miksi luet html:ää?
En minä tiedä onko usbmount hyödyllinen tai edes pakollinen. Mutta monessa paikassa se kylläkin neuvottiin - tosin, aika monet niistä lähteistä ei olleet ihan ajantasaisia.
Label olisi varmasti helpoin. Mulla ei vaan suurimmassa osassa ole labelia. Sitten on sekin, että jossain Ubuntun jutussa nimenomaan kielettiin käyttämästä labelia. Jos ei ole vielä selvinnyt, niin en minä tässä millään syvemmällä osaamisella liikkeellä ole :P
Täytyy penkoa. Jutut on tehty muokattaviksi ja muunneltaviksi.
-
Minä ihmettelen vain sitä, että miksi luet html:ää?
...
Selaimessani näkyi vain pyörivä pallero joten kurkkasin lähdekoodin.
Aikasten paljon tuollakin sivulla kaikenlaista usb-asiaan liittymätöntä.
Juuei, en salli skiptejä kun vierailen sivustolla ekan kerran ;)
-
Juu, asiat tuppaavat karkaamaan. Toisaalta, en edes yritä tarjota mitään koottua anna-nämä-komennot juttua, vaan avata vähän enemmän asiaa ja asian vierestä.
Skriptien estäminen on aika... nätisti muotoiltuna aika vainoharhaista, koska se ylittää jo ylivarovaisuudenkin ;D
Mutta toki olet oikeassa, vaikka et sitä ääneen sanonutkaan, että sivujen pitäisi olla luettavissa ainakin raa'an hölömölön suhteen ilman skriptin skriptiä. Se vaan tuppaa olemaan tämä päivänä sellainen asia, että toteutus ei kulje missään järjellisessä suhteessa työn ja hyödyn kanssa.
-
.... Se vaan tuppaa olemaan tämä päivänä sellainen asia, että toteutus ei kulje missään järjellisessä suhteessa työn ja hyödyn kanssa.
Nojaa.
Ollessani vielä työelämässä, yhdellä web-koodarilla oli mieliteko toteuttaa "kaikenlaista kivaa".
Yleensä esitin kysymyksen: "Mitä lisäarvoa tuottaa loppukäyttäjälle".
Enkä todellakaan keksinyt mitä lisäinfoa ne muutama sata siivottua riviä olisivat pakinaasi tuonut.
Tosin, tilanne on ihan eri kuin mainitsemani: Nyt ei ole kyseessä maksullinen palvelu.
-
Ne muutama sata lisäriviä (eikö muka ollut enempää?) tuovat lisäarvoa
- sisällössä suurimmalle osalle aloittelijoista; eihän edistyneemmät tuollaisilla jutuilla tee yhtään mitään
- html:ssä tekemällä ulkonäköä ja toiminnallisuutta ilman, että ylläpidon täytyy joka hemmetin välissä uhrata tuntitolkulla aikaa rutiineihin. Ulkomuodolliset kysymykset ovat toinen asia, mutta tyyli malliin 1998 ei vaan toimi.
Silti minua enemmän kiinnostaa kaksi asiaa:
1. Onko varsinainen ohjepuoli oikein, korjattava tai paremmin toteutettavissa
2. Onko mielipidepuolella selviä faktavirheitä - tulkinta-asioista on kiva keskustella, mutta ilman hyvää perustelua eriävä mielipide ei muuta mitään
Se, että sinä et uskalla käyttää webissä skriptejä on aidosti vaan enemmänkin aha omalta puoleltani ja sinähän sen asian kanssa painit webistanian puolella. Yhtään ainutta webmasteria asia ei liikauta - sinun kaltaisia on globaalisti vissiin kourallinen. Olen kuullut muutamasta, mutta sinä olet ensimmäinen johon olen törmännyt.
-
Se jo selvisi, että on olemassa vain yksi tapa mountata eikä ole mitään näppärää käyttäjäystävällistä tapaa hoitaa usb-tikut (paitsi olla käyttämättä niitä ylipäätään, sekin on vaihtoehto)
Kirjoitin kokemukset koosteeksi. Juu, kategoria on Raspberry koska siinä tein töitä, mutta universaalejahan nämä asiat on.
Jutussa ei ole yhtään mitään sellaista, jota te ette jo tietäisi ja mitä ei olisi vinkattu jo sen kiljuussa ohjeessa. Onpahan vaan suomeksi.
https://www.eksis.one/ohjeet/raspberry-pi/ulkoinen-usb-kovalevy-raspberryn-kayttoon (https://www.eksis.one/ohjeet/raspberry-pi/ulkoinen-usb-kovalevy-raspberryn-kayttoon)/
Olipas pitkä ohje ja sisälsi turhaa jorinaa.
USB-liitäntään pistettävät laitteet otetaan käyttöön automaattisesti yleensä nykyjakeluissa. Massamuistit liitetään kansion /media alle. Joissain systeemeissä /run/media/käyttäjä. Toki käyttäjän täytyy kuulua ryhmään joka sallii usb-laitteiden käytön. Mitään ihmeellistä käyttöönottoa ei tarvitse.
Helppo tapa selvittää levyt on sudo fdisk -l. blkid on toinen, mutta itseä kiinnostaa lähinnä laitenimet.
Servereitä hallitaan yleensä etänä ja automaattiset levyliitokset eivät niissä ole tarpeellisia. ssh on itselle se tärkein. Sillä voi tehdä sitten liki kaiken.
udisk kätevä auttomaattisiin liitoksiin. Yleensä asennettu. Niitä voi säädellä udev-säädöillä. Jos levyjä paljon ei aina toivottavaa että kaikki ovat näkyvissä. sudo umount -R /media/* poistaa kätevästi kaikki levyliitokset. Jos liitettävällä massamuistilla on kuvaava nimi, niin se auttaa levyn tunnistamisessa.
Voi miettiä onko ext4 paras tikuille. Journalointi kuluttaa ja hidastaa tikkun käyttöä. Varsinkin jos USB 2 liitäntä.
Netistä tosiaan löytää paljon vanhentuneita ohjeita. Nykyjakeluissa yleensä systemd käytössä. OpenRC, SysVinit ym. harvinaisia nykyään ja niille solveltuvia ohjeita ei kannata käyttää.