Ubuntu Suomen keskustelualueet
Muut alueet => Yleistä keskustelua => Aiheen aloitti: Lups - 03.01.15 - klo:17.51
-
Sellaista näin pimeää ja myrskyä pelkäävänä kyselisin, että miten helposti kaupungista lähtee myrskyn takia sähköt? Eikö niissä (ainakin täällä Loimaalla) mene johdot maan alla, joten kaatuneet puut eivät vaikuta? ???
-
Sellaista näin pimeää ja myrskyä pelkäävänä kyselisin, että miten helposti kaupungista lähtee myrskyn takia sähköt? Eikö niissä (ainakin täällä Loimaalla) mene johdot maan alla, joten kaatuneet puut eivät vaikuta? ???
Kaupungissa myrsky vaikuttaa vähemmän tosiaan, kun johdot suurimmaksi osaksi maan alla. Toisinaan silti myrskyt haittaavat kaupungissakin. Hyvä puoli on se, että kaupunkialueella viat korjataan yleensä varsin nopeasti.
-
Kaupungissa myrsky vaikuttaa vähemmän tosiaan, kun johdot suurimmaksi osaksi maan alla.
Komppaan, sähköt saattaa lähteä ~15 minsaksi jos kesällä on oikein karua ukkosta tarjolla. Mutta eipä tuotakaan tapahdu kuin muutaman vuoden välein.
-
No riittävän voimakas myrsky ja kaupungissakin voi tulla ongelmia (tyyliin se jokusen vuoden takainen Tapaninpäivän myrsky). Silloin verkkoon tuli niin laajalti vahinkoa, että se näkyi mm. Lohjalla jännitteen putoamisina ja nollajohdinhäiriöinä. Velipoika oli hätää kärsimässä kerrostalo-asunnossa kun ei voinut oikein mitään sähkölaitteita käyttää. Hän harkitsi vahvasti evakkoon lähtöä meidän kesämökille, sieltäkin toki olisi sähköt ollut poissa, mutta vettä saa kaivosta, lämpöä takasta, ja safkaa voi laittaa kaasuhellalla.
Yleensä kyllä kaupunkialueella kiitos maakaapeloinnin sähkön saannin varmuus on hyvä.
-
Muistuupa mieleeni "hauska" tapaus nyt jo parinkymmenen vuoden takaa Porvoossa. Sähköt melkein menivät koko kaupungin osasta, kaikkialla näkyi olevan enää himmeä valaistus. Myös televisioni näkyi olevan osittain päällä. mikä ei näyttänyt terveelliseltä. Sammutin television kokonaan kaukosäätimeltä, mutta siinä samassa sähköt katkesivat täysin koko kaupungin osasta.
ML
-
Jos asuintalosi alueen kaduilla ei näy pylväitä joissa roikkuu johtoja, ovat sähkönjakeluverkon kaapelit maassa. Katuvaloja saattaa olla ilmajohtoina pylväissä. Pienissä kylissä/kaupungeissa sähköt voivat alueelle tulla ilmajohtoverkon kautta, jotka helpommin vaurioituvat. Toki isoissakin kaupungeissa myrskyn takia sähkökatkos on mahdollinen mutta varsin harvinainen. Jos asut Loimaan keskustassa, ole huoletta ja nauti luonnon tarjoamasta näytelmästä.
-
Kaupunkeihin, ja muihinkin vähänkään isompiin taajamiin, sähkö tulee isoa avojohtolinjaa pitkin. Ylensä sellaista 110 kV:n (kilovoltin) linjaa, jossa on ne yli metriset eristimet. Isoihin kaupunkeihin tulee sitäkin isompia linjoja. Ne ovat lähes aina avojohtoja. Niiden johtimien väli on useita metrejä, jotta ne eivät heiluessaankaan osu yhteen, eikä lähellekään toisiaan. Johtokuja on niin leveä, että puut eivät kaatuessaankaan yletä johtimien lähellekään. Niille tulee myrskyvahinkoja hyvin harvoin.
Taajaman lähellä on aina sähköasema, jolle 110 kV:n linja tuo energian. Isoissa taajamissa on useampi sähköasema. Niissä on iso muuntaja ja kytkinlaitos ja verkkoaita ympärillä.
Sähköasemalta lähtee ne kaikkein haavoittuvimmat keskijänniteverkon jakelulinjat, jotka ovat 20 kV:n avojohtoja niillä parikymmensenttisillä eristimillä, tai nykyisin yhä useammin maakaapeleita. Avojohdon kuljettaminen taajamien keskellä on nykyisin tilanpuutteen vuoksi vaikeaa ja johtokujan pitäminen tarpeeksi leveänä usein mahdotonta. Niitä avolinjoja sähkömiehet useimmiten korjailevat.
Keskijännitelinja tuo energian jakelumuuntajaan, siihen muuntajakoppiin, joita kylillä näkee. Siitä lähtee pienjännitelinja (nimi on harhaanjohtava, ei se ole sama kuin pieni jännite) kuluttajille. Se on 400 V:n riippukaapeli tai hyvin usein maakaapeli. Niitäkin myrskyillä katkeilee usein teiden varsilla ja ihmisten pihoissakin.
Kuinka maakaapelointi on edennyt missäkin kylässä: selviää esim. niin, että päiväkävelyllä käy katselemassa oman sähköaseman aidan takaa: lähteekö sieltä paljon 20 kV:n avojohtolinjoja. Jos näkee vaikka kartasta: mikä linja suunnilleen tuo sähköt omalle kotikonnulle, voi sitä seurailemalla hyvinkin helposti saada selville: paljonko siitä edelleen on avolinjaa. Samoin oman seutukunnan muuntajakopin löydettyään voi havaita: tuleeko omaan taloon riippukaapeli, vai onko johto näkymättömiin kätketty. Sitäkin voi arvioida: onko avolinjan tai riippukaapelin johtokujalla paljon isoiksi kasvaneita puita. Jos joku puu on selvästi romahdusvaarassa, sähkölaitos vastaanottaa siitä tiedon mielellään.
-
------
Kuinka maakaapelointi on edennyt missäkin kylässä: selviää esim. niin, että päiväkävelyllä käy katselemassa oman sähköaseman aidan takaa: lähteekö sieltä paljon 20 kV:n avojohtolinjoja. Jos näkee vaikka kartasta: mikä linja suunnilleen tuo sähköt omalle kotikonnulle, voi sitä seurailemalla hyvinkin helposti saada selville: paljonko siitä edelleen on avolinjaa. Samoin oman seutukunnan muuntajakopin löydettyään voi havaita: tuleeko omaan taloon riippukaapeli, vai onko johto näkymättömiin kätketty. Sitäkin voi arvioida: onko avolinjan tai riippukaapelin johtokujalla paljon isoiksi kasvaneita puita. Jos joku puu on selvästi romahdusvaarassa, sähkölaitos vastaanottaa siitä tiedon mielellään.
Vieläkö lienee jakelyhtiöillä valmius tulla kaatamaan uhkaavat puut?
Kauan sitten, asuessani haja-asutusalueella, soitin sikäläiselle sähköyhtiölle ja kerroin muutaman kallistuneen puun sijainnin. Ei kestänyt kuin päivän tai pari kun oli iskuryhmä paikalla ja raivasi samlla hiukan enempi kuin maallikon silmä osasi varoittaa.
Sainpa yhden talven takkapuut kaadatettua yhdellä keikalla :)
-
Tämä nyt varsinaisesti ei tänne kuulu, mutta kokeillaan, säähän liittyy kuites. Kävi ekan kerran, että kun mun kone on terassinoven vieressä lattialla ja pakkasta koko yön / nyt - 31.0c, kone sananmukaisesti "jäätyi", totta ovi valskasi sen verran kylmää. Nostin pöydälle ja puhaltelin lämpöpuhaltimella kuivaksi koko sisustan, jos kondesoituu, alkoi pelaan. Ei koneen paikka varsinaisesti siinä ole, mutta jäi kuuman kesän jäljiltä. Kaikkea sitä... Lämmöt vieläkin +28-30 koneessa, sisällä talossa +21c. 8)
-
Ei sähköyhtiöllä kyllä kauheaa kiirettä aina tunnu olevan. Ilmoiteltiin joskin pari vuotta sitten linjan päälle uhkaavasti kallistuneesta puusta, meidän mökin läheisyydestä Uudellamaalla. Siellä se puu edelleen odottaa rojahtamistaan...
-
Vieläkö lienee jakelyhtiöillä valmius tulla kaatamaan uhkaavat puut?
On niillä. Raha on hyvä konsultti. On paljon halvempaa raivata puita normaali työajalla kuin antaa myrskyn kaataa juhlapyhinä ja raivata sitten sekä linja, että puut hätätyönä. Mutta – ihmiset sielläkin asioitta hoitaa ja puhelinilmoitus on syötettävä käsin järjestelmään. Tietojenkin on oltava täsmällisiä. GPS koordinaatit on hyvä apu.
Korkeajännite- (110 kV) ja keskijännitelinjoilla (20 kV) ei ole nollajohdinta. Niissä on vain kolme vaihejohdinta. (Ne kaksi ylintä johdinta, joissa ei ole eristimiä, ovat ukkosköydet.) Mutta – pienjännitelinjassa/riippukaapelissa on nollajohdin. Usein riippukaapeli on tyyppiä AMKA (alumiini, muovi, kierretty, alumiinikannatinvaijeri) jonka kannatinvaijeri on se nollajohdin. Tieto on hyödyllinen, jos sattuu näkemään riippukaapelin ja sille romahtaneen puun. Jos nimittäin kirkas kannatin, eli nollajohdin on poikki ja mustat vaihejohtimet tai osa niistä ehjät, on syntynyt kaikkein pirullisin vika – nollavika. Sen tiedon sähkölaitos mielellään vastaanottaa kun asiasta niille soitetaan. Tulevat ns. pillit päällä korjaamaan, koska siellä on silloin ihmishenkiä uhattuna. Mitään sähkölaitteita ei silloin saa käyttää, koska myös laitteiden metallikuoret ovat/voivat olla jännitteellisiä.
Nollavika johtuu siitä, että muuntajakopissa on laitteisto, joka tasaa eri vaihejohtimilla olevan erilaisten kuormituksien vaikutuksen siten, että nollajohtimessa on nolla volttia. Jos nollajohdin on poikki, sen tasaus on myös pois pelistä ja siinä poikkeuksetta on silloin jokin jännite. Kuinka suuri, se riippuu tuurista. Kun nollajohdin on monissa (vanhoissa) taloissa ainoa maadoitus, se vikajännite näkyy silloin kaikessa, mikä on maadoitettu. Se saattaa tuntua myös maassa, siis paljaassa maan pinnassa. Jos seisoo paljain jaloin haara-asennossa, voi saada kuolettavan sähköiskun.
Nollavika näkyy myös lamppujen himmenemisenä tai ylettömänä kirkastumisena. Silloin oikea toimi on sähköjen katkaisu pääkytkimestä jakokeskuksesta. Kumisaappaat voi olla myös hyvä olla jos on pakko mennä ulos. Ja näpit irti kaikista vesijohdoista ja lämpöpattereista.
-
Kun nykyisin kaiken pitää olla halpaa ja läpinäkyvää, ovat sähköverkon (johtojen) omistaja ja sähkön kilowattien kauppias eri yhtiöitä. Sähköjohdot omistava yhtiö modernina organisaationa ei pidä palkkalistoillaan niitä sähkömiehiä, jotka asiakkaiden luona käyvät. Asentajilta tilataan vain tarvittavat työt ja niihin ei enää kuulu asiakkaan tontilla vinossa olevan puun kaato (säästöä). Auttamaan tulevat, esim. ottamaan johdon alas siksi kunnes erikseen metsuri on puun kaatanut. Ilmaiseksi eivät enää puita kaada tonteilta. Muilta jakeluverkon osilta kyllä.
Muuten, onkos joku nähnyt niiden Hajakentän mainitsemien 110 kV:n johtimien päällä lintuja istumassa, (ei siis niiden kahden ylimmän)? Ai kunnei?
-
Kun nykyisin kaiken pitää olla halpaa ja läpinäkyvää, ovat sähköverkon (johtojen) omistaja ja sähkön kilowattien kauppias eri yhtiöitä. Sähköjohdot omistava yhtiö modernina organisaationa ei pidä palkkalistoillaan niitä sähkömiehiä, jotka asiakkaiden luona käyvät.
On se niinkin niin... Asiakkaan kannalta on kuitenkin samantekevää kuka omistaa ja mitä. Asiakkaan laskutukseen tehdään hyvitystä pitkistä sähkökatkoista ja energian myyjä ja jakeluyhtiö sopikoon keskenään kumpi hyvityksen pulittaa. Sähkökatkoistakin on annettu ilmoitusnumero, johon soitetaan. Ei siitäkään tarvitse välittää missä sen vastaajaneiti istuu.
Asentajilta tilataan vain tarvittavat työt ja niihin ei enää kuulu asiakkaan tontilla vinossa olevan puun kaato (säästöä). Auttamaan tulevat, esim. ottamaan johdon alas siksi kunnes erikseen metsuri on puun kaatanut. Ilmaiseksi eivät enää puita kaada tonteilta.
Näinkin on kyllä, mutta riippuen johdon omistajasta. Kun johto tulee jakelumuuntajasta rakennukseen ja mittariin, se voidaan kytkeä kylmäksi vain sieltä jakelumuuntajasta. Tällöin sen aina omistaa ja hoitaa johtokujineen jakeluyhtiö. (Johtokujan ja sen, kaadetutkin, puut omistaa maanomistaja.) Jakeluyhtiö voi teettää työn ostotyönä ihan hyvin. Tosin tarvittava sähköasentaja on astetta pitemmälle koulutettu (muuntajan korkeajännitteen vaatimus), joita harvoin on muita kuin jakeluyhtiön miehet. Tontilla voi olla myös talon omia johtoja, vaikka päärakennuksesta ulkorakennukseen. Nämä kuuluvat talon omistajan hoitoon. Isännän on silloin ostettava sähköliikkeeltä johdon jännitteettömäksi kytkeminen ja metsurilta puiden kaato.
110 kV:n johtimien päällä lintuja istumassa, (ei siis niiden kahden ylimmän)? Ai kunnei?
Ei ehkä kuulu tähän myrsky aiheeseen... Olen pohtinut tuota samaa. En keksi muuta varmaa vastausta kuin fysiikan lakien mukaiset kaksi ilmiötä.
110 kV:n linjan jännite tarkoittaa kahden johtimen, minkä tahansa kahden niistä kolmesta, välistä vaihtosähkön tehollisarvoa. Se on nimeltään pääjännite. Maata vasten jokaisella johtimella on vaihejännite, joka saadaan kun pääjännitteen volttimäärä jaetaan neliöjuuri kolmella, siis n. 63,5 kV. Se on kuitenkin tehollisarvo. 50 Hz:n vaihtosähkön kyseessä ollen sillä on myös positiivinen ja negatiivinen huippuarvo, jotka saadaan kun tehollisarvo kerrotaan neliöjuuri kahdella, siis n: +/-90 kV maata vasten mitaten. Ne arvot siis seuraavat toisiaan vuorotellen sata kertaa sekunnissa.
Kun lintu tulee langalle istumis aikeissa, se oletettavasti on ollut juuri aikaisemmin puun oksalla. Sillä on siis puusta lähdön jälkeen maan (l. sähköä johtavan puun) kapasitiivinen varaus. Lankaa lähestyessään se alkaa muutaman millimetrin etäisyydeltä saada sähköiskuja pienen valokaaren saattelemana sata iskua sekunnissa. Jokainen isku varaa sen kapasitiivisesti 90 kV:n jännitteeseen, vuoroin positiiviseen ja negatiiiseen. Jokainen isku on siis 180 kV. Jos lintu istuisi rohkeasti langalle, se lakkaisi olemasta kapasitiivisessa vuorovaikutuksessa, ja alkaisi olla resistiivisessä yhteydessä johtimeen, siis johtimen osa, eikä tuntisi mitään sähköiskua. Valokaaren rätinä ja sähköiskujen kirvely luultavasti ovat sille liikaa ja se valitsee mukavamman paikan.
Itse en ole ollut tilaisuudessa kokeilla, miltä linnusta mahdollisesti tuntuu, mutta olen lukuisia kertoja saanut tällin vastaanottaessani helikopterin riippuvaa kuormaa antennitöissä. Se on vastenmielinen tämäys, vaikkakin tasasähköä ja kertaluontoinen, ja "lintukin" isompi kapasitiivinen varaus energialtaan, jännitteeltään lienee samaa luokkaa, päätellen valokaaren pituudesta: mm/kV.
Toinen syy on johtimen värähtely, joka ehkä tuntuu ikävältä linnusta. (Jotkin nisäkkäät kädelliset saattavat jopa pitää värähtelyistä, mutta lintujen mielipiteestä ei ole empiiristä tietoa.) Johtimessa siirretään suuria virtoja. Aina kun on virta, on myös magneettikenttä. Aina kun on magneettikenttä ja virta, on myös mekaaninen voimavaikutus. Kun 50 Hz:n vaihtovirta värisyttää johdinta sen voi maasta asti kuulla humisevana äänenä.
Miksi sitten 20 kV:n keskijännitelinjalla istuu usein lintuja ja oravat juoksevat pitkin lankoja? Ehkä jännite ei riitä kiusaamaan tarpeeksi. Paitsi silloin kun orava loikkaa langalta orrelle ja putoaa soihtuna, paistettuna oravana, maahan. Värinäkään ei ehkä ole tarpeeksi voimakas, koska pylväiden väli on lyhyt ja johdin paksu ja raskas. Ainakaan sitä huminaa ei kuulu.
Mitään tieteellistä lähdettä en kyllä ole juuri tästä asiasta huomannut missään. Joutsenien sähköiskukuolemia kyllä on tutkittu. Niillä siipien kärkiväli riittää keskijännitelinjan johtimelta toiselle.
EDIT: Korjasin jäsennystä.
-
Asiakkaan kannalta omistusjuttu on sikäli merkityksellinen, että juurikin nykyinen sähkönjakelun rakenne aiheuttaa verkkoyhtiölle kulujen minimoimisen, toisin kuin ennen kun johdot ja kilowatit olivat samassa kassassa. Ja eräs kulujen minimoiminen on juurikin tuo asiakkaan tontilla oleva keno puu. Se jää asiakkaan itsensä vastuulle nykyisin (useimmiten). Liittymän raja voi olla tontilla ja samoin vastuu johdosta.
110 kV:n johtimessa on niin voimakas sähkökenttä, että johtimella istuvan linnun nokan ja johtimen väliin muodostuu koronailmiö. Se on niin epämiellyttävä, ettei lintu istu johtimelle.
-
Liittymän raja voi olla tontilla ja samoin vastuu johdosta.
Juuri nyt vuoden alusta muuttuivat useimpien yhtiöiden sopimusehdot. Luin läpi oman yhtiöni, sekä sähköyhtiön, että verkkoyhtiön, ehdot. Puiden raivaamisesta ei ole sanaakaan, mutta on mainittu verkkoyhtiön ja käyttöpaikan omistajan velvollisuus omalta osaltaan huolehtia laitteiston moitteettomasta kunnosta. Siis kummankin velvollisuus omista vehkeistään. Liittymissopimus on tehty aina verkkoyhtiön ja käyttöpaikan omistajan välillä. Siinä on tarkkaan mainittu liittymiskohta. Se on kohta, jossa liittyvät toisiinsa näiden kahden omistajan laitteet. Siitä käytetään myös sopimustekstissä sanaa omistusraja. Se siis selviää tarkalleen vain sopimuksesta. Yleensä se raja on siinä, missä on sähkömittari, mutta voi olla muuallakin. Siitä rajasta sähköverkkoon päin olevaan johtoon ei saa mennä koskemaan muut kuin verkkoyhtiö ja sen työmiehet. Ei edes sen alla oleviin puihin, koska puiden kaato voi vahingoittaa johtoa ja puun kaatajaa, eikä puita saa kaataa ilman, että johto on ensin tehty jännitteettömäksi. Käyttöpaikan omistajan omien johtojen raivaukset on aina ennenkin joutunut organisoimaan hän itse. Sekin on luvanvaraista ammattimiesten työtä.
Voi hyvinkin olla, että verkkoyhtiö muuttaa asiakkaansa sopimusta ja omistusrajaa paikkaan, jossa joutuu vähemmän raivaamaan. Juuri kustannustehokkuus ja kilpailu siihen ajaa. Sopimusehdoissa on mukavasti varattu verkkoyhtiölle oikeus sopimuksen muutoksiin. Jos niin on tehty, pitää kai kunnon raivauksen jälkeen ajaa johtokuja kerran pari kesässä ruohonleikkurilla. Siihen ei tarvita sähkömiestä.
110 kV:n johtimessa on niin voimakas sähkökenttä, että johtimella istuvan linnun nokan ja johtimen väliin muodostuu koronailmiö. Se on niin epämiellyttävä, ettei lintu istu johtimelle.
Kun en ole lintu, en voi olla ihan varma, mutta uskallan hiukan epäillä tuon teorian kestävyyttä. Retorisesti voin todeta, että koronapurkaus ei tunnu miltään. Sitä on iät ajat käytetty erilaisiin sirkuksen fakiiritemppuihin ja elokuvien stuntteihin. Se on oikein tehtynä turvallista, mutta älkää kokeilko sitä kotona. Joo – kyllä, olen kokeillut, ehkä minusta siinä tulikin tällainen...
-
Oletko kokeillut koronailmiötä vastaavilla jännitteillä ja virroilla? Kysehän on samasta ilmiöstä, joka on katsottavissa juutuubin videoissa, joissa helikopterilla käydään korjaamassa käytössä olevia sähkölinjoja. Heppujen puku on Faradayn häkki, jota ilman ei työskentely onnistu.
"Jos seisoo paljain jaloin haara-asennossa, voi saada kuolettavan sähköiskun." Tuo siis maassa, ilmassa on tilanne vastaavankaltainen, johteena vain on sammalten sijasta ilma ja askeljännitettä vastaava etäisyys on lyhyempi.
-
"Kun lintu tulee langalle istumisaikeissa, se oletettavasti on ollut juuri aikaisemmin puun oksalla." Näinhän ei aina ole, vaan lintu on saattanut lentää jo hyvän aikaa ennen langalle istumistaan. Lentäessään linnun höyhenpukuun on voinut syntyä staattista jännitettä, mutta en tiedä onko tätä tutkittu. Lintuja saattaa myös häiritä linjojen sähkömagneettiset ominaisuudet, koska oletettavasti ainakin joillakin linnuilla olisi kyky aistia magneettikenttiä. Tietääköhän tästä asiasta kukaan enempää?
-
Lintuja saattaa myös häiritä linjojen sähkömagneettiset ominaisuudet, koska oletettavasti ainakin joillakin linnuilla olisi kyky aistia magneettikenttiä. Tietääköhän tästä asiasta kukaan enempää?
Tuli mieleen että olisin jostain tiede-lehdestä tms. lukenut, että tämä olisi se perimmäinen syy.
-
Tästäpä nyt sitkeä keskustelu syntyi. :) Onneksi jokainen voi lukea fysiikan kirjoista nämä perusasiat. Jos puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä niin:
Oletko kokeillut koronailmiötä vastaavilla jännitteillä ja virroilla?
Koronailmiössä ei synny virtaa kuin aivan nimeksi, ilmamolekyylien varautuessa ioneiksi. Jos ilmamolekyylien ionikanava syntyy läpi koko potentiaalieron matkan syntyy valokaari. Sen impedanssi on lähes nolla ja virta kasvaa kohti ääretöntä hetkessä. Tästä esimerkki on salamanisku ukkosella. Koronahan meillä kaikilla on kaikenaikaa, vaikka sen indikointi onkin vaikea tehtävä näillä jännitteillä n. 100-5000 V, joihin arkielämässä varaudumme. Murtohälytin niillä kyllä syntyy. Koska koronassa ei synny virtaa, ei voi syntyä myöskään tehoa, eikä siten myöskään energiaa.
Siitäpä muistui eräs koronailmiön "kokeilu" korkealla jännitteellä, en tiedä volttimäärää, mutta se oli hyvin korkea. Tietoliikennemastoissahan ei saa huonoissa olosuhteissa työskennellä. Ukkosen ilma on sellainen huono olosuhde. Kerran sitten kun ukkonen selvästi alkoi nousta päälle, komennettiin työryhmä kiireesti alas mastosta. Koska sattumalta olin porukasta alimpana, olin myös ensimmäisenä maassa. Kun vilkaisin ylös kavereiden tilannetta, pelästyin todella pahasti. Taivas oli lyijyn harmaa ja koko masto loisti jokaisesta mutterin kulmasta ja jokaisesta pienestäkin ulokkeesta lähtevästä kirkkaan violetista kirkkaasti valaisevasta koronahunnusta. Niin loisti myös mastomiehet, jotka kapusivat kiireesti alaspäin maston ulkopuolisia tikas askelmia. Kädet, jalat, työkalureput, kasvot ja vöistä riippuvat työkalut loistivat kirkkaassa violetissa ilotulituksessa, eivätkä miehet tunteneet sitä mitenkään. Se kaikki varmaan näkyi niin hyvin, koska taivas oli niin tumma. Kun he pääsivät alas ja vilkaisivat mastoa he kauhistuivat samalla tavalla. Kyllä pääsimme nopeasti autoon ja pois siltä mäeltä. Lähikuppilan kahvia ja munkkeja vetäen sitten kuuntelimme ukkosen pauketta kovin vaitonaisina.
Myöhemmin on tullut tavaksi tilaisuuden tulle silmäillä korkeita rakenteita ukkosella tummaa taivasta vasten. Korona ei ole mitenkään harvinainen, olen huomannut. Myös jotkin purjehtijat ovat sen nähneet takilassa, yleensä ikimuistoisesti.
Kysehän on samasta ilmiöstä, joka on katsottavissa juutuubin videoissa, joissa helikopterilla käydään korjaamassa käytössä olevia sähkölinjoja. Heppujen puku on Faradayn häkki, jota ilman ei työskentely onnistu.
Ei ole sama ilmiö. Heppujen tilanne on se, jonka tuolla edellä selitin sen linnun osalle. Siis valokaari. Vaikka heput eivät edes koske kun yhtä johdinta kerrallaan, heidän ja koko ilmassa roikkuvan "elämäni akselin varassa" systeemin "kondensaattorilevy" on niin laaja, että sen varautuminen kerta toisensa jälkeen johtimen huippujännitteeseen vuoroin positiiviseen ja negatiiviseen, saa aikaan jatkuvan valokaaren, vieläpä voimakkaan sellaisen. Korona se ei ole. Faradayn häkki on heillä työturvallisuusväline. Ei koronaa näy myöskään johtojärjestelmän johtimessa, ukkossarvissa eikä stabilointipainoissa.
Jos olisi kyseessä tasajännite, valokaari syntyisi vain siksi aikaa, että "kondensaattorin" molemmat levyt ovat samassa potentiaalissa, tai ainakin niin lähellä samaa, että valokaari sammuu. Kun vaihtojännite nimensä mukaan vaihtelee, se varautuminen toistuu aina uudelleen ja uudelleen.
Me mastomiehetkään emme tietenkään tunteneet mitään varautumisen valokaaren virtaa, koska olimme varautumisen aikana osa sitä mastoa, jonka ukkonen varasi.
"Jos seisoo paljain jaloin haara-asennossa, voi saada kuolettavan sähköiskun." Tuo siis maassa, ilmassa on tilanne vastaavankaltainen, johteena vain on sammalten sijasta ilma ja askeljännitettä vastaava etäisyys on lyhyempi.
Tilanteet eivät ole aivan vastaavat. Maassa kulkeva sähkövirta ja maan resistanssi tekevät ohmin lain mukaisen askeljännitteen, josta se sähköisku saadaan. Sama tapahtuu kertaluontoisella pulssilla salaman iskiessä lehmien laitumen lähelle. Lehmien sorkat kun ovat aika etäällä toisistaan ja hyvin maassa kiinni ne saavat osansa salaman maahan tekemästä (tasaantumis)virrasta ja ohmin lain mukaisen askeljännitteen.
Ilma ei ole johde, paitsi sitten kun se ionisoituu. Ilmaan syntyy sähkökenttä, jonka kenttävoimakkuus [V/m] voidaan laskea ihan suoraan jakamalla johtimien välinen volttimäärä niiden välisellä metrimäärällä. Vaihtojännitteellä pitää vaan muistaa, että se on vektorisuure, ja tuossa 3-vaihe verkon tapauksessa johtimien jännitteiden vaihe-ero on 120°. Samoin 3-vaihe verkon tapauksessa sähkökenttä on edellä mainittu vain aivan lähietäisyydellä. Vähänkin kauempana ne kaikki yhdessä, vektorisuureita kun ovat (3 kertaa 120° = 360°), kumoavat toisensa. Se on yksi syy 3-vaihe verkon käyttämiseen.
Mutta todellakin, askeljännitettä vastaava sähkökenttä on tässä tapauksessa hyvin lyhyt. Siis siinä tyhjässä ilmassa piilee "sähköä", joka realisoituu jos sinne viedään jotain sähköä johtavaa, vaikka lintu. Linnulla on jokin resistanssi, vastus, joka on paljon pienempi kuin ilmalla. Kun lintu lentää johtimien väliin ja joutuu voimakkaaseen sähkökenttään, se muuttaa johtimien väliä kokonsa verran lyhyemmäksi. Iso lintu, kuten joutsen, voi muuttaa sen eristysetäisyyden niin lyhyeksi, että syntyy valokaari, joka surmaa linnun. Tätä tapahtuukin 20 kV:n keskijännitelinjoilla. 110 kV:n ja suuremmilla korkeajännitelinjoilla joutsenetkin vahingoittuvat vain törmäämällä johtimiin, eivätkä sähkön takia, koska johtimien väli on suuri. Koska resistiivinen esine (lintu) sähkökentässä johtaa sähköä ainakin vähän, sen kaikki osat varautuvat samaan jännitteeseen ja seuraavat jopa vaihtosähkön muutoksia valon nopeudella, siinä kulkee vain se virta, joka varautumiseen tarvitaan. Linnun tapauksessa se on hyvin pieni virta. Lintu voi tuntea vain energiaa vastaavan tuntemuksen. Energia on sen kokoa vastaava (sähkökentän osa) jännite, kertaa virta, joka syntyy kun sen koko ruumis varautuu, kertaa 10 ms (millisekuntia), joka on 50 Hz:n verkossa puolen jakson aika. Tuntemus on myös toistuva tärinä vaihtosähköstä johtuen. En osaa arvioida linnun kapasitanssia, mutta pieni se on ja tuo virta lienee lähempänä mikroamppeereita kuin milliamppeereita. Ja jännite lienee pari tuhatta volttia linnun koosta riippuen. Siitä tulisi muutama mikrojoule (j=Ws=VAs). Olematta lintu en osaa sanoa kuinka se sen tuntee.
Vertailuna voi yrittää laskea pieneksi sähköiskuksi tunnetun tapahtuman joulemäärää kun n. 55 kg painava, pitkähiuksinen kädellinen riisuu yltään polyesterivillapaidan ja antaa sitten rautasängylle 5 mm pitkän kipinän (1 mm/ kV = 5 kV). Täysikasvuisen kädellisen vastus lienee n. 200 kohm, joten virta I=U/R = n. 0,05 A l. 50 mA (yli 30 mA pidetään vaarallisena sydämelle). Valokaaren kestoaika täytyisi vielä jotenkin tutkia, mutta olkoon 20 ms. Siitä tulee 5 j. Siis miljoona kertaa tuon onnellisen linnun tälliä suurempi, mutta kylläkin kertaluonteinen tapahtuma. Arvaan, että lintu istuessaan langalle, enemmän säikähtää valokaaren pärisevää ääntä kuin itse tälliä.
Korjatkoon, jos joku on löytänyt tutkimustietoa. Tämä tässä on pelkkää fysiikkaa.
-
Muistelen, että ihmisen impedanssi/resistanssi olisi kilo-ohmeja, eikä satoja kilo-ohmeja. Riippuu paljon pinnan ja kosketuskohtien johtavuudesta.
T:TTY:n pitkän sähkövoimatekniikan lukenut ml. suurjännitetekniikka.
Jallu59
-
Muistelen, että ihmisen impedanssi/resistanssi olisi kilo-ohmeja, eikä satoja kilo-ohmeja. Riippuu paljon pinnan ja kosketuskohtien johtavuudesta.
Muistelet aivan oikein. :) Turvamääräyksissä on käytetty sitä pahinta, pienintä, impedanssia, jonka määrittelykin on standardisoitu, yhden neliön metalllilaatta märällä betonilattialla, paljaat jalkapohjat jne... lienet tenttinyt senkin jossain yhteydessä. ;) Minä kirjoitin tuon iso impedanssin, jotta joulemääräksi tulisi sopiva ;D ja satoja kilo-ohmeja tuleekin tuossa esimerkin lajitoverin tapauksessa, sormenpäästä kipinä rautasänkyyn. Lattiakaan ei asiaan oleellisesti vaikuta, koska tosiaankin vain kapasitiivinen varaus purkautuu lajitoverista n. 5 aikavakion kuluessa, jossa aikavakio on systeemin resistanssi kertaa kapasitanssi. Siitä voisikin päätellä kädellisen kapasitanssin, eli varuskyvyn, mittaamalla vaikka oskilloskoopilla virtamuuntajan avulla valokaaren purkauspulssin ajallisen pituuden. Jos saisi vielä mitatuksi virran ja jännitteen, asia olisikin aika triviaali. Voi olla hankala saada koehenkilö suostumaan toistuviin mittauksiin. ;D Ohmimittarillahan voi jokainen katsoa: kuinka vastus muuttuu kun kosketuksen pinta-alaa vaihdellaan: muutamasta kilo-ohmista muutamaan sataan kilo-ohmiin.
Ehkä tämä liittyy talvimyrskyyn siten, että sähköpimennyksen aikana voi harjoitella noita villapaitakipinöitä. Niihin kun ei ulkoista virtalähdettä tarvita. ;)
-
https://www.youtube.com/watch?v=SkFH8lLvKZ0
Tässä videossa näkyy se valokaari jota tarkoitin. Se ei ole koronailmiö. Asentajalla on sondisauva, jolla hän vastaanottaa linjan varauksen. Valokaari esiintyy siihen asti, että se koskettaa johdinta, jolloin asentaja kytkee kaapelilla itsensä ja helikopterin johtimeen ja sen potentiaaliin. Lopuksi asentaja päästää helikopterin pois irrottamalla kytkennän helikopterista ja saattamalla valokaaren sondin avulla, jolloin helikopteri loittonee siihen asti, että valokaari sammuu.
Kun helikopteri on poistunut sondisauva jää roikkumaan asentajan varustevyöstä, eikä siitä näy lainkaan koronaa, eikä valokaarta. Sähkökenttä on tuossa paikassa todella voimakas. Kaikki vähänkin sähköä johtava kuitenkin oikosulkee sähkökentän osaltaan ja sellainen materiaali on kaikilta osiltaan samassa potentiaalissa. Eikä koronaa tai valokaarta syntyisi myöskään linnun nokasta tai muista osista.
Valokaari palaa jatkuvasti silloin kun helikopteri ja linja eivät ole kosketuksissa ja sondista on tarpeeksi lyhyt ilmarako linjaan, koska kyseessä on vaihtosähkö. Helikopteri, asentaja ja helikopterissa oleva asentajan alusta varautuvat 50 Hz.n taajuudella positiiviseen ja negatiiviseen jännitteeseen vuorotellen 100 kertaa sekunnissa. Virtaakin siinä valokaaressa kulkee jonkin verran, mutta vain vähän, koska virta ei jatka matkaansa mihinkään. (Jos kyseessä olisi tasajännite, valokaari ja varautuminen välähtäisivät vain kerran. Siitä on esimerkkinä edellä kertomani tapaus, kun helikopteri tuo riippuvaa kuormaa antennityöhön ja se vastaanotetaan. Helikopteri varautuu jostain syystä lentäessään suureen jännitteeseen, mutta se on tasasähköä. Sen sähköisku on sen verran voimakas, että asiaa varten yleensä varataan jonkinlainen mastoon kytketty sondisauva.)
Asentaja pitää kaapelin, joka lienee paitsi sähköinen kytkentä, myös putoamissuoja, koko ajan kytkettynä linjan johtimeen. Jos se irtoaisi alkaisi valokaari kärventää jostain kohdasta puvun läpi. Suojautuminen ei tässä perustu Faradayn häkkiin vaan asentajan asettumiseen samaan potentiaaliin johtimen kanssa, johtimen osaksi.
Jos lintu lähestyisi johdinta, se joutuisi vastaanottamaan valokaaren samasta syystä kuin helikopterikin, ilman sondisauvaa. Koska se on pinta-alaltaan pieni (pieni kapasitanssi), olisi valokaaren virta pieni, mutta valokaari syttyisi yhtä kaukaa. Valokaari myös polttaisi sitä varmasti, ja sähköisku ehkä olisi tuntuva.Tiedän kokemuksesta miltä tuo valokaari kuulostaa. Se on kova pärinä.
Ammattikoulun jälkeen ensimmäinen työpaikkani oli ison sähköyhtiön korkeajännitetyömailla.