Ubuntu Suomen keskustelualueet
Ubuntun käyttö => Asentaminen ja käyttöönotto => Aiheen aloitti: Squirrel - 05.01.21 - klo:21.40
-
Oisi kohta edessä uuden asennuksen aika ja mietin tarvitseeko tänä päivänä tehdä erillisiä swap-partitioita? Vai onko ne jo historiaa? Tokihan niitä voi tehdä, mutta onko niistä näillä nykypäivän muistimäärällä (16g tai 32g) mitään hyöytyä?
-
Oikeaa vastausta en tiedä, mutta sellaisen olen laittanut, koska: Kiintolevy on niin suuri, että swapin viemä tila on suhteessa kokonaistilaan nykyisin aivan merkityksetön ja vaikka muisti ei ainakaan vaikuttaisi koskaan loppuneen (normaalikäytössä, vikatilat sitten erikseen), niin jostain syystä sitä swappiä on kone käyttänyt. Ei siitä liene haittaakaan.
-
Tästä oli täällä jossain ketjussa juttua ja muualtakin olen lukenut että swap kannattaa aina ottaa käyttöön.
Mutta osiota sille ei ole pakko uhrata vaan swapfile (esim /swapfile) ajaa saman asian.
Temppu ei ole kovin vaikea ja googlella löytyy ohjeet.
-
Tästä oli täällä jossain ketjussa juttua ja muualtakin olen lukenut että swap kannattaa aina ottaa käyttöön.
Mutta osiota sille ei ole pakko uhrata vaan swapfile (esim /swapfile) ajaa saman asian.
Temppu ei ole kovin vaikea ja googlella löytyy ohjeet.
Minä en ole Swappia käyttänyt vuosiin. Turha rasittaa SSD levyjä yhtään enempää, jos rammia on riittävästi. Ainut haittapuoli on, ettei hibernatea voi käyttää, mutta eipä moista tarvitse muutenkaan. Lepotila on riittävä.
-
Oisi kohta edessä uuden asennuksen aika ja mietin tarvitseeko tänä päivänä tehdä erillisiä swap-partitioita? Vai onko ne jo historiaa?
Aiheesta on käyty - ehkä käydään - jo vuosia keskustelua.
Swap-osio on osa Linux-järjestelmän muistinkäsittelyä.
Lisäys: myös muutkin käyttöjärjestelmät käyttävät swap:ia. Linux/Unix suosittelevat käyttämään omaa osiota ko. tarkoituksiin.
-
Itsellä on swappipartitio muistaakseni vanhalla kovalevyllä, ei sen fyysisesti tarvi samalla levyllä olla kuin juuren. Ei sillä että sitä nykyisellä muistimäärällä tarttisi.
-
Itsellä on swappipartitio muistaakseni vanhalla kovalevyllä, ei sen fyysisesti tarvi samalla levyllä olla kuin juuren. Ei sillä että sitä nykyisellä muistimäärällä tarttisi.
Sehän on juuri niksi levyjärjestelmän etuja että jokainen hakemisto voi olla eri levyllä.
-
Itsellä on swappipartitio muistaakseni vanhalla kovalevyllä, ei sen fyysisesti tarvi samalla levyllä olla kuin juuren. Ei sillä että sitä nykyisellä muistimäärällä tarttisi.
Näin minullakin koneilla, joissa on SSD-levy juurijärjestelmälle, mutta myös muita kiintolevyjä. Koskapa useissa kannettavissa on vain yksi SSD-levy, voi swap-osion tarve olla ongelmallinen.
Mielestäni olen jo vuosia sitten törmännyt ideaan, että swap:lle voi varata muistia RAM-muistiin. Muistaakseni aiheeseen törmäsin omalla kohdallani,
kun jotkut KDE-sovellutukset käyttivät n. puolet RAM-muistista tmp-tiedostoksi --- tuo jäi mieleen, kun muisti tuppasi loppumaan esim. K9copy ohjelman vuoksi :(
Tmp-tiedosto alle 4Gt tuppasi loppumaan kesken (Ei toki tiedostojärjestelmän rajoitus).
Vuosikausien takaa muistelen, että on mahdollista tehdä swap RAM:iin swap-tiedostoksi. Tätähän nykyisin kai nämä tmpfs:t hyödyntävät, mutta käyttöjärjestelmä
käyttäisi osaa RAM-muistia swap-osion tapaan.
-
Oisi kohta edessä uuden asennuksen aika ja mietin tarvitseeko tänä päivänä tehdä erillisiä swap-partitioita? Vai onko ne jo historiaa?
Aiheesta on käyty - ehkä käydään - jo vuosia keskustelua.
Swap-osio on osa Linux-järjestelmän muistinkäsittelyä.
Lisäys: myös muutkin käyttöjärjestelmät käyttävät swap:ia. Linux/Unix suosittelevat käyttämään omaa osiota ko. tarkoituksiin.
Anna nyt joku syy miksi sitä pitäisi käyttää? Ei se nyt mikään prustelu ole, että sitä suositellaan käytettäväksi, ja muutkin käyttää. En ole huomannut jääväni mistään paitsi, kun en ole sitä käyttänyt. Ubuntun oletus swappaus % taisi olla joku 40% jolloin sitä käytetäänkin kokoajan aivan turhaan.
Tarpeeksi muistia koneeseen niin sen voi jättää pois, ellei sitten tee jotain paljon muistia vaativia töitä, kuten videokäsittelyä, jolloin hetkittäinen muistintarve voi kasvaa todella suureksi ja muistin loppuminen paneekin koneen aivan jäihin, josta toipuminen ei ihan pikkujuttu olekaan, kun ainoastaan pääte toimii, ja sekin hitaasti, jonka kautta pitää sitten käydä tappamassa sovelluksia muistia vapauttaakseen.
Kaikissa niissä vähämuistisissa koneissa olen swappauksen säätänyt 1% jolloin levyä käytetään vasta viie kädessä.
-
Anna nyt joku syy miksi sitä pitäisi käyttää?
Eihän sitä välttämättä pidäkään. Lähinnä sitä nykyään voi pitää jonkinmoisena varmistuksena sille, että jos fyysinen muisti loppuu, järjestelmä ei heti mene nurin. Mennee kumminkin tovi, ennen kuin asentimet suunnitellaan hyväksymään sivutusosiottomuus, jos muistia on tarpeeksi.
-
Tässä on syitä swapin käytölle: https://chrisdown.name/2018/01/02/in-defence-of-swap.html (https://chrisdown.name/2018/01/02/in-defence-of-swap.html)
-
Tässä on syitä swapin käytölle: https://chrisdown.name/2018/01/02/in-defence-of-swap.html (https://chrisdown.name/2018/01/02/in-defence-of-swap.html)
Aika tarpeeton artikkeli, Eiköhän koko nimi swap kerro jo minkälainen tiedosto/partitio/kovalevy se on.
-
Vuosikausien takaa muistelen, että on mahdollista tehdä swap RAM:iin swap-tiedostoksi.
Tämä toteutetaan nykyisin zramilla (https://en.wikipedia.org/wiki/Zram) eli lennossa pakattavalla ramdiskillä, johon swapin voi sijoittaa. Fedorassa zramiin sijoitettu swap on versiosta 33 lähtien vakiona käytössä perinteisen swap-osion tai -tiedoston sijaan:
https://fedoraproject.org/wiki/Changes/SwapOnZRAM
Ubuntussa tuon saa helpoiten käyttöön jollain valmiilla Systemd-skriptillä. Esimerkiksi:
https://github.com/foundObjects/zram-swap
tai
https://github.com/Nefelim4ag/systemd-swap
Tässä on syitä swapin käytölle: https://chrisdown.name/2018/01/02/in-defence-of-swap.html (https://chrisdown.name/2018/01/02/in-defence-of-swap.html)
Aika tarpeeton artikkeli, Eiköhän koko nimi swap kerro jo minkälainen tiedosto/partitio/kovalevy se on.
Olihan tuossa varsin kattava tutkielma Linuxin swapin toiminnasta ja konfiguroinnista eri tarpeisiin. Hyvä teksti mielestäni.
-
Zswap on mukana joka asennuksessa ja kerneissä jo valmiina:
https://en.wikipedia.org/wiki/Zswap
Tiivistetysti, jos tulee muistipainetta, data ensin pakataan ja sitten jos sekään ei auta, niin swapataan pakattuna.
Tarvitaanko swappia joo ei, siihen on monta vastausta, koska koneiden käyttöprofiilit, muisti-allokaatiot ja uptimet on varsin erilaisia.
Toiset ajaa raskaita taskeja ja bootataan pari kertaa vuodessa. Toiset avaa yhden selainikkunan ja sulkee koneen 30 minsa päästä.
Jos kone on pitkään päällä, swapista on (lähes aina) hyötyä. Se mahdollistaa muistiin parkkeeratun staattisen datan laittamisen levylle ja tuon muistin vapauttamisen levycachelle.
Hyötyä ei ole, jos koneessa on vaikka 32 gigaa muistia ja kaikki data mitä sillä käsitellään mahtuu vaikka 2 gigigaan. Archlinux jolla käyttää vaikka SSH:ta ilman GUIta. - Tuohan täyttää sen optimin tietokoneen konfiguraation määritelmän, eli kaikki data mitä koskaan käsitellään voidaan ottaa RAM:iin ja levylle kirjoitetaan vaan muutokset sen jälkeen. - Koskaan ei tarviste odotella latauksia. Vielä parempi jos kaikki ladataan levyltä suoraan pakattuna imagena muistiin ja käytetään siitä. Yksi lineaarinen kopio medialta rammiin ja sen jälkeen median voi vaikka irroittaa, sille ei ole enää mitään tarvetta.
-
Zswap on mukana joka asennuksessa ja kerneissä jo valmiina:
https://en.wikipedia.org/wiki/Zswap
On mukana kernelissä, mutta ei oletuksena käytössä ainakaan Ubuntussa, ja onko muissakaan jakeluissa? Fedorassa otettiin vakioasennukseen nimenomaan zram-pohjainen swap Zswapin sijaan.
Zswap vaatii tosiaan swap-osion levylle, kun taas zram-swap toimii pelkästään keskusmuistissa. Molemmilla on hyvät ja huonot puolensa.