Ubuntu Suomen keskustelualueet
Ubuntun käyttö => Laitealue => Aiheen aloitti: Lentävä_sirkus - 23.02.11 - klo:13.12
-
Hommasin tässä taannoin käytetyn tietokoneen. Jo heti alussa sen kanssa oli ongelmia, mutta emolevyn vaihto selvitti asian. Nyt on kuitenkin ilmennyt outoa uudelleenkäynnistymistä eli jos esim. kosketan usb-tikulla, tai vaikkapa jollain muulla metalliesineellä, etulevyn usb-porttia (kyseessä siis pöytäkone) koko masiina käynnistyy aina silloin tällöin uudestaan? Osaisiko joku tietävämpi kertoa mahtaako tuo olla staattista sähköä, vika kodin maadoituksissa jne. onko koneessa itsessään vikaa? Pikkuisen häiritsevää tuommoinen...
Kyllä kai tietokoneita näin pakkasten ja kuivan ilman aikaankin pitäisi pystyä käyttämään pitäisikö aina maadoittaa itsensä ensin. Tuntuu että muutekin sormille räpsyy jo ihan tarpeeksi. :-\
-
Vastausta ongelmaan minulta ei löydy, mutta kylläkin kone jossa samankaltaisia oireita.
Se käynnistyy jos näppäintä painaa, hiirtä klikkaa tai usb-porttiin laittaa jotakin. Hiiri on usb:ssa mutta näppis perinteisessä näppäimistöliittimessä.
Biosista on nollattu kaikki mikä hiukankin viittaa buuttaamiseen jostakin muusta syystä kuin käynnistyspainikkeesta, mutta ei mitään vaikutusta. Yhtä iloisesti buuttaa edelleen jos erehtyy hiukan hiirtä tönäisemään.
Kyseinen kone on muutaman vuoden takaa ja "tietokonepajan" ylijäämäosista kasattu, josta syystä sen sai edullisesti. Ei siis mikään merkkikone. Veikkaus on että kasatessa joku johto on mennyt hiukan vika paikkaan.
Ongelma on sillä tavoin hallinnassa että sammutuksen jälkeen kyseisestä koneesta katkaistaan virrat takapaneelin kytkimestä.
Edit
Ketjun alkuperäisen ongelman tarkennuttua, täsmennän että tämä meidän koneemme on vain innokas käynnistymään. Ei siis buuttaa kesken käytön, mutta sammutuksen jälkeen käynnistyy pienimmästäkin syystä :D
Ja maadoitukset tässä koneessa on kunnossa ;)
-
Mielenkiintoinen juttu - olen tuollaisia nähnyt, mutta kun ei ole tullut omalle kohdalle, niin en ole päässyt testailemaan.
Mutta nyt kun sanoitte, niin, voisiko olla, että noissa kotelolta emolle tulleissa johdoissa, jokin on mennyt väärinpäin, siis plus ja miinus, väärinpäin? Esim. reset-kytkin tai joku muu noista johdoista?
Tämä voisi selittää sen, että jos kotelon maahan koskee, ja antaa koskemisella virtapiikin, niin kone boottaa. Luulisin, että USB-tikun kytkeminen on vain satunnaista eli oikeasti vain maahan koskemista. Tätä tukee sekin, että kone näissä tapauksissa boottaa heti, eikä vasta sitten kun tikun oikeasti kytkee.
Voi tietysti olla niinkin että johto on kokonaan väärässä paikassa, mutta napaisuuksien tarkistaminen olisi helppoa varmistaa ensin ja katsoa löytyykö siitä mitään.
-
Kiitokset vinkeistä, täytyypä tässä ajan kanssa vähän katsella onko johdotuksissa virheitä. Jokin virtapiikki käyttäjästä koneeseen selkeästi menee, kun buuttailu on satunnaista eikä yleensä toistu heti uudestaan. Ihan sama vaikutus tosiaan kuin reset-nappulan painamisella...
Mukava vain olisi tietää onko vika koneessa, käyttäjässä vai kenties talon sähköverkossa jotta osaisi tarvittaessa kääntyä myyjän puoleen, mikäli koneessa itsessään on häikkää... Pelkään tilannetta että on juuri tallentamassa jotain ja sitten ajatuksissa tyrkkää tikun kiinni - ja hups, kaikki katoaa!
-
...
Mukava vain olisi tietää onko vika koneessa, käyttäjässä vai kenties talon sähköverkossa
...
No koneessa se vika on - tosin jos arvailut menivät oikein, niin aika pieni vika :)
-
Vanhan sähkömiehen hurjia arvauksia:
Jos tosiaan koneen kuorista (metalliosista) saa sähköiskuja: se on heti irrotettava pistorasiasta ja vietävä korjattavaksi! Täältä matkan päästä ei voi mitään varmaa sanoa, ja jos haluaa varmaa tietoa sähköturvallisuudesta on tilattava sähköasentaja käymään. Sehän on selvä! Onhan!
Sähköasentaja saa minuutissa selville: onko hengen, terveyden, tai omaisuudenvaaraa olemassa.
Jos kone on kaupastatuodun kunnossa. Siis sisäkaluja ja sen sähköliitäntää ei ole roplattu: Voimme ehkä tehdä johtopäätöksen, että koneen sisäkaluissa ei vika ole, mutta voi olla. Se kai on käytetty kone! Onko amatöörin rakentama?
Onko kone maadoituskoskettimella varustetussa pistorasiassa kiinni? Polttaako pistorasiaa vastaavan sulakkeen, jos kääntää pistotulpan toisin päin pistorasiaan (nolla ja vaihe vaihtavat paikkaa)? Jos näin käy, se on varmasti vaarallinen!
Vaikka kuoriin tulisikin verkkojännite se voi tuntua ihan mitättömältä sähköiskulta, jopa olla tuntumatta, kun huoneen lattia on muovimattoa tai hyvää eristettä. Kuolemanvaara on olemassa, jos samalla kertaa sattuu koskemaan johonkin maadoitettuun paikkaan: lämpöpatteriin, vesijohtoon...
Nykyään käytetään virtalähdeyksiköitä, joissa ei ole lainkaan muuntajaa, vaan pelkkiä puolijohteita eristämässä sähköverkkoa kosketeltavista osista. Ei ole lainkaan kumma jos sinne tulisi vuotovika. Siksi tietokonetta, tai oikeastaan mitään sähkölaitetta, ei enää pitäisi käyttää maadoittamattomissa pistorasioissa, joita kuitenkin on runsaasti vanhoissa taloissa. Vikavirta suojakytkin olisi paras.
En usko vähällä, että pelkällä staattisella varauksella saisi koneen boottaamaan. Ainakin, jos niin onnistuisi tekemään, koneesta olisi oltava jokin virtalähteen jännite kepulikonsteilla järjestetty kelluvaksi. Siis lukitsematta maa (kuorimetallien) potentiaaliin. Silloinkin muut jännitteet olisi oltava maahan lukittuja. Kun sitten oikein kunnolla hiihdellään muovimatolla villasukilla ja kosketaan koneen kahteen eri osaan, siis kelluvaan ja maahan lukittuun jännitteeseen, voisi teoriassa saada koneelle virtojen kytkemistä vastaavan jänniteheilahduksen, joka sitten logiikassa tulkittaisiin bootti käskyksi. todennäköisemmin kuitenkin kone tällöin särkyisi.
Koko kone on kelluvassa jännitteessä, jos se on maadoittamattomassa pistorasiassa, tai kannettava kone akun varassa. Tällöin sen staattiset tällit eivät tee mitään, teoriassa. Tilanne olisi sama kuin putoisi kymmenennen kerroksen ikkunasta, mutta sisäpuolelle. Metallikuorisen pöytäkoneen on silti oltava turvallisuussyistä aina maadoitetussa pistorasiassa, koska siihen on vaikea tehdä vikatapauksissa suojaavaa suojaeristystä.
Eräs tosi pahojen, ja salakavalien, vaaratilanteiden aiheuttaja on ns. nollavika, sähköverkon nollajohtimen katkeaminen suuressa lumikuormassa tai puun kaatuessa linjalle. Sellainen esiintyy käyttäjille juuri noilla kuvatunlaisilla oireilla.
EDIT: Nollavika voi olla myös asuntokohtainen tai jopa pistorasiakohtainen. Suojajohtimesta tulee silloin laitteen nollajohdin ja verkon nolla on siis liittimien kuorissa!
Sähkömiehenä sanoisin: Pyydä asentaja käymään. Ja jos se vika on koneessa, pyydä rahat takaisin!
-
Kiitokset selvityksestä :)
Kaikissa koteloissa on kuitenkin tehdastekoinen virtalähde. Siitä lähtee emolevylle ja muille johtimia, joissa on jännitteitä kuten 12 V ja 5 V. Ei se 230 V sieltä virtalähteestä karkaa vaikka tekisi kotelon sisällä mitä hyvänsä - joten siinä mielessä ei ole verkkovirta-asia lainkaan. Korjaa toki jos noissa emolevyn liitännöissä on mukana vaarallisia virtoja - hyvin vaikeata kuvitella että olisi.
Virtalähde voi kylläkin hajota - silloin emolle tulee verkkovirta. Kokonaan ehjäksi jäi tässä hiiri ja näppis - kotelo ei jäänyt ehjäksi koska leditkin lensivät siitä. Tällä episodilla ei kuitenkaan ole mitään yhteyttä tähän tapaukseen, koska ... mm. ... kone jossa asia ilmenee on uusi ja varustettu Antec Sonata III kotelolla mukaantulevine uusine virtalähteineen - eikä taatusti ole rikki.
Jonkinlainen oikosulku tai staattinen virta tässä on kuitenkin kyseessä. Eihän se kosketus mitään muuta voi aiheuttaa. Kyse on kuitenkin siitä, että miksi ihmeessä näin tapahtuu?
Staattinen virtapiikki voi olla aika rajukin. Fleece, kuiva pakkasilma lämmitettynä ja yksi tietty verhoilukangas aikaansaa yhdistelmänä tosi mojovia iskuja - se on yhdessä tapauksessa mukana kuviossa.
Tuo sähköverkon viallisuus voi olla takana yhdessä tapauksessa. Siinä verkossa oli kyllä jotakin epäilyjä takana - en tosin tunne asiaa tarkemmin ja se tila taidettiin jo purkaakin. Lähes kaikki koneet menivät tuolla alas kun niihin koski usb-tikulla. Koneet olivat "tehdasvalmisteisia". Tehdas oli tosin suomalainen pc-putiikki. Ammattilaisuus koneen rakentamisessa on hyvin suhteellista - mielestäni se on enemmän tietotekninen asia kuin sähkötekninen - kuten sanoin, virtalähde on tehdastekoinen ja sitä ei aivan helposti voi "sähköteknisesti" tuhota tai asentaa väärin - jopa pultit ovat aina niin lyhyitä, että niitäkään ei voi vääntää väärin.
Onko joku konsti varmistaa, että sähköverkon viallisuus ei ole kuviossa mukana - eihän tuollaisissa grynderi-toimistoissa mistään voi olla varma ... tai no, järjettömistä sähköverkon kytkennöistä itse asiassa on kyllä varmuuttakin ;D ... siinä mielessä en ihmettelisi yhtään jos (tietty) sähköverkko olisi viallinen (on useita "eri" verkkoja, "atk" ja tavallinen).
-
Otappa etupaneeliin menevän usb portin johto pois emosta.
-
Otappa etupaneeliin menevän usb portin johto pois emosta.
Kiitos vinkistä - täytyy tosiaan kokeilla.
Mutta miksi ihmeessä? Samalla kotelolla toimii muualla ja etulevyn USB:t ovat ne kätevimmät?
Tätä ongelmaa ei mielestäni myöskään ollut aiemmin samoilla etulevyn USB-kytkennäillä ... en tosin tiedä miksi ... vuodenaika (=staattinen sähkö), sähköverkon kytkentä (eri verkkoja), eri käyttis, jotakin muuta?
-
Onko joku konsti varmistaa, että sähköverkon viallisuus ei ole kuviossa mukana
Onhan niitä konsteja. Jos itse ei tiedä sähköistä muuta kuin, että se on sinistä ja toimii savulla, niin kutsutaan sähkömies. Hän mittaa ihan tavallisella vahvasähkömiehen yleismittarilla (joka ei ole se halpahallin keltainen, jonka mittajohdot antavat tällit sormille ja jonka jännitekestoisuus ei täytä vaatimuksia) ensimmäiseksi: onko nollajohtimen (sininen) ja suojajohtimen (keltavihreä) välillä vähääkään jännitettä? Sitten katsotaan: onko suojajohtimen ja nollajohtimen ja maadoituselektrodin, tai metallisen vesijohdon välillä pientäkään jännitettä? Sama tehdään laittamalla joku isohko kuorma päälle, esim. sähköuuni ja useilla kytkimien asennoilla, jotta saadaan vino kuorma, eli eri vaiheille erilainen kuormitus.
Kaikissa koteloissa on kuitenkin tehdastekoinen virtalähde. Siitä lähtee emolevylle ja muille johtimia, joissa on jännitteitä kuten 12 V ja 5 V. Ei se 230 V sieltä virtalähteestä karkaa vaikka tekisi kotelon sisällä mitä hyvänsä - joten siinä mielessä ei ole verkkovirta-asia lainkaan. Korjaa toki jos noissa emolevyn liitännöissä on mukana vaarallisia virtoja - hyvin vaikeata kuvitella että olisi.
Eihän sieltä ehjillä vehkeillä mitään verkkojännitteitä eteenpäin tule. Selvähän se. Mutta aina voi olla vikaa purkissa. Jopa tehtaasta tulleessa voi olla vika, koska enää ei tarvita sitä ennakkotarkastusta, kuten ennen EU:ta.
Sitä en kyllä nyt vähään aikaan ole tutkinut: onko myös noiden pöytämallien, siis pönttökoneiden, virtalähteisiin tullut näitä solid-state jännitteenalentajia, joissa ei ole lainkaan muuntajaa. Painostahan sen heti tietää kun kädessä puntaroi. Näissä läppäreiden virtalähteissä ei ole rautaa grammaakaan. Kun verkkopuoli ja 5, 12, ja mikälie pikkuvolttipuoli ovat vain triacin puolijohteen rajapinnalla erotettuna se on jotain muuta kuin kunnon muuntajan eristeet.
Jos on todella arvokkaista laitteista kysymys ja halutaan ihan varma häiriötön toimintavarmuus, on ehkä hyvä hankkia koko järjestelmän eteen suojaerotusmuuntaja. Riittävän tehokas, jotta se jaksaa ruokkia koko laitekasan. Upseja kyllä usein laitetaan, mutta jätetään suojaerotus tekemättä, joka on amatöörimäistä.
-
Juolahti mieleen vielä eräs sähköasennusten epäkohta: Vielä 1960 luvulla säästettiin asennuskustannuksissa tekemällä ns. maadoitettuja pistorasioita käyttämällä käyttömaadoitusta eli nollausta, joka nykyisin on kiellettyä, mutta ei ole pakkoa korjata niitä vanhoja. Se näkyy, jos uskaltaa avata pistorasian kannen. Siellä pitäisi olla omat johtimet kaikille kolmelle: nollajohdin (sininen), suojajohdin (keltavihreäraidallinen) ja vaihejohdin (kaikki muut värit). Jos se on vanha nollattu siellä näkyy selvästi nollajohdin (joka silloin oli harmaa) ja siitä tehty lyhyt pätkä suojakoskettimeen (se nollaus) ja vaihejohdin, eli rasiaan tulee vain kaksi lankaa.
Sillä (nollauksella) on sellainen ominaisuus, että nollajohtimessa, ja sen nollauksen vuoksi myös maadoitetun laitteen rungossa, näkyy kuormitusvirrasta riippuva nollajohtimen jännitehäviön suuruinen jännite todelliseen maapotentiaaliin mitattuna, joka on usein muutamien volttien luokkaa ja virraltaan todella suuriin ampeerimääriin kykenevä. Se saattaisi saada aikaan esim. juuri 5V:n jännitteeseen aika heilahduksen. USB-liittimeen muistaakseni tulee juuri 5V.
Tällaisen nollavian muistan hyvin: Kun erään keittiön tiskialtaan korkin ketjun heitti roikkumaan seinän kaakelin läpi tulevan vesijohdon päälle, ketju meni hetkessä valkohehkuun. Jännite nollan ja vesijohdon välillä oli vain 5V mutta amppeereja piisasi.
Näiden ilmiöiden vuoksi niitä nollauksia ei enää tehdä, mutta vanhoissa rakennuksissa saattaa tosiaan olla vieläkin.
EDIT: Kirjoitusvirhe.
-
Jokin virtapiikki käyttäjästä koneeseen selkeästi menee, kun buuttailu on satunnaista eikä yleensä toistu heti uudestaan. Ihan sama vaikutus tosiaan kuin reset-nappulan painamisella...
Komppaan Hajakenttää. Tuo vaikuttaa minun silmääni vahvasti siltä että maadoitusta ei joko ole ollenkaan, tai se on toteutettu nollajohdolla.
Juuri tuo että buuttaus ei toistu välittömästi uudelleen viittaa siihen että koneeseen varautuu jännitettä vähin erin. Normaalisti maadoitus poistaisi varauksen välittömästi, mutta tässä tapauksessa varaus lisääntyy. Kun varaus on riittävän suuri, aiheuttaa kosketuksen aikaansaama purkaus buuttauksen.
-
Maadotus puuttuu, tai on puutteellinen, mutta ei välttämättä koneen
ulkopuolelta.
Tässähän oli vaihdettu emo. Onkohan emolevy varmasti maissa,
eikä pelkästään -johtimen kautta virtalähteeseen?
Kyllä ihan tavallinen, halpa digi-yleismittari kertoo paljon ;)
-
Katohan että emolle kytketyt pwr, reset, ym johdot ovat kunnossa ja oikein kytketty. Tarkoitan siis kytkinten johtoja, jotka menevät kotelolta emolle:
eli niitä pikku kytkentäpinnejä jotka menee noihin rimoihin ja ovat yleensä varsin v-mäiset ahtaa isolla nyrkillä sokkona paikalleen:
http://www.hardwarezone.com.au/img/data/articles/2004/1247/shuttle_fpheader.jpg
Tarkista että ovat oikeissa paikoissaan ja ettei niiden johdot ole rikki, ne periaatteessa ovat pelkkiä on/off kytkimiä jotka johdetaan maahan ja sitten kaikkea kivaa tapahtuu, kuten painetaan resettiä(no ok ledijohdot ovat hieman erejä). Joskus itselle aiheuttanut väärässä paikassa oleminen vastaavan kaltaisia tapahtumia... (Eli jos esim. hd ledi ei pala kun kovalevy ruksuttaa ei pinnit varmaankaan ole oikeassa järjestyksessä).
Ai niin ja älä sitten mene sörkkimään niitä koneen ollessa verkkovirrassa.
-
Tähän asiaan liittyen, ainakin jonkin verran, laitan kysymyksen.
Minä ja varmaan moni muukin on liittänyt tietokoneen maadoittamattomaan pistorasiaan. Yleisesti kuivissa tiloissa (olohuone, makuuhuone ym.) ei ole maadoitettuja rasioita. Tietokoneen runko ei silloin ole maadoitettu. Näin olen aina käyttänyt konetta eikä ole ollut ongelmia.
Nyt kiinnostuin asiasta ja mittasin yleismittarilla jännitteen koneen rungon ja maadoitetun rasian maadoituskoskettimen välillä ja yllätys oli että sieltä löytyi noin 20 V AC. Vuotaako jostakin (powerista?) tuo jännite?
Isoa virtaa sieltä ei vuoda koska kun laitoin 75 ohmin vastuksen väliin jännite putosi nollaan. Kun vastus oli 4,7 kohmia, jännite oli noin 5 V joten muutama mA sieltä tulee.
Onko tässä jokin ongelma? Voiko tuo jännite aiheuttaa joitakin sivuilmiöitä?
Toisessa koneessa mittari näytti nollaa.
-
Maadoitusviat koneen ulkopuolella näissä tapauksissa joita tiedän voivat hyvin olla syynä.
Miten emo voisi olla olematta maissa? Ruuvin reiät ja ympäristöt emolla ovat metallia, ruuveja on yleensä 6 tai 9 ja ne kiinnitetään metallisilla ruuveilla metalliseen pohjaan?
-
Nyt kiinnostuin asiasta ja mittasin yleismittarilla jännitteen koneen rungon ja maadoitetun rasian maadoituskoskettimen välillä ja yllätys oli että sieltä löytyi noin 20 V AC. Vuotaako jostakin (powerista?) tuo jännite?
Tuo osoittaa vain, että kahden laitteen runkojen välillä on potentiaaliero. Ja sen, että se on vaihtosähköpuolen ero, ei powereiden tasasähköjen. Sitä se ei kerro: kummalla puolelle on vuoto, verkossa vai koneessa.
Isoa virtaa sieltä ei vuoda koska kun laitoin 75 ohmin vastuksen väliin jännite putosi nollaan. Kun vastus oli 4,7 kohmia, jännite oli noin 5 V joten muutama mA sieltä tulee.
Täsmälleen oikea tapa lähestyä asiaa. ;)
Vähän lisää sähköoppia: Noin 5 kohmin vstus hävitti noin 5 volttia ja läpäisi virtaa siis noin milliampeerin (Ohmin lain mukaan). Jäljelle jäi noin 15 volttia sillä samalla virralla (Kirkhofin lain mukaan) joten sen oedustama (vuoto)vastus on 20 kiloohmia. Kohtalaisen suuri siis, mutta liian pieni ollakseen staattinen varaus, jllainen ei myöskään ole vaihtosähköä. Se on myös liian pieni ollakseen kapasitiivinen verkkohäiriön varaus laitekoteloon. Mutta se on aika sopivan kokoinen ollakseen veden aiheuttama vaihtosähkövuoto sähköasennusputkessa tai vastaavassa. Sopii myös kuvioon juuri verkon nollavian kyseessä ollessa. Myös em. nollatussa pistorasiassa voi olla tuon suuruinen jännite tuolla sisävastuksella, jos talossa on kolmivaiheverkon vino kuorma.
Sanoisin, että tuossa 20 voltin tapauksessa ei ole vika tietokoneessa vaan sähköverkossa.
EDIT: Hupsis! Kyllä se voi perustellusti olla juuri siinä koneessa. Katso teoria alempana.
Nyt jos otetaan siinä maadoitetussa pistorasiassa olevasta laitteesta, vaikka tulostimesta, USB-kaapeli ja kytketäään se maadoittamattomassa pistorasiassa olevaan tietokoneeseen, tuo 20 voltin potentiaaliero heti tasoittuu, kun plugin kantikas metallihylsy koskettaa pistokkeen metallia. Kaapelin suojavaippaan tai maajohtimeen jää noin milliappeerin virta, jota siinä ei saa olla.
Mutta miksi ihmeessä? Samalla kotelolla toimii muualla ja etulevyn USB:t ovat ne kätevimmät?
Edelleen samasta 20 voltin potentiaalin tasauksesta: Jos koneen etulevy onkin muovia, eikä metallia kuin takalevy, sen maajohdin ei olekaan kiinni missään, (ellei erikseen ole rakennettu maajohdin,) se potentiaali tasaantuu 5 voltin jännitesyötön miinusjohtimen kautta (joka on maassa, rungossa) ja saa jännitteen notkahtamaan 10 millisekunnin (vaihtosähkön puolen jakson aika) ajaksi alas tai ylös, kumpi sattuukin olemaan.
En ole vähään aikaan tutkinut: mistä jännitteestä bootin tarve indikoidaan. PDP 11 34 kaluston aikaan se oli juuri se kahvipaketin kokoinen 5 voltin poweri. Kun jännite nousee ylös tehdään bootti.
Muutenkin pitää varuilta sanoa: Älkää koskaan! milloinkaan! kytkekö tietokone, hifi, tv ym. laitteita kahden eri sähkäjärjestelmän pistorasioihin! Älkää tuoko maadoitusta piensignaalikaapelilla, tai muullakaan kaapelilla, jatkojohdolla tms. sellaiseen tilaan, huoneeseen, jossa on maadoittamattomat pistorasiat!
Kyllä ihan tavallinen, halpa digi-yleismittari kertoo paljon
Kyllähän se kertoo, mutta se on vaarallista niiden huonojen mittajohtojen vuoksi. Tarkkuuskin on mitä sattuu.
-
Muutenkin pitää varuilta sanoa: Älkää koskaan! milloinkaan! kytkekö tietokone, hifi, tv ym. laitteita kahden eri sähkäjärjestelmän pistorasioihin! Älkää tuoko maadoitusta piensignaalikaapelilla, tai muullakaan kaapelilla, jatkojohdolla tms. sellaiseen tilaan, huoneeseen, jossa on maadoittamattomat pistorasiat!
+1
Varsin hyvää juttua maadoituksista huumorin kera ja loppupuolella myös tietokone esimerkkejä :)
http://koti.mbnet.fi/~huhtama/ele/index.php?si=art04.sis&pa=
-
Jäi vaivaamaan tämä USB-liittimen koskettamisen aiheuttama buuttaaminen sen verran, että ajattelin sitä ankarasti tuossa käydessäni kokemassa kalaverkot. Tuuralla jäätä hakatessa kertasin mitä tähän asti asiasta tiedämme:
1. Pelkkä USB-liittimeen koskeminen riittää ilmiöön. Vaikka pelkällä USB-tikulla.
2. Sähköiskuja tulee tarpeeksi muutenkin, siis sieltä ja täältä, ehkä eivät liity asiaan, epävarmaa.
3. Kokonaisia USB-laitteita on särkynyt. TTL harvoin palaa staattisilla purkauksilla, eikä ledit, MOS kylläkin.
4. Liittämällä maadoittamaton kotelo vastuksella maadoitukseen, jää liitokseen n. mA:n vaihtovirta pysyvästi. Sen on tultava jostain ja mentävä jonnekin.
5. Toinen laite samasta pistorasiasta ei käyttäydy virheellisesti. Epävarmaa?
Siinä vaiheessa kun irroittelin kilon haukea verkosta, tein johtopäätöksiä:
1.1. USB-tikun metalliholkki ottaa ensin kiinni maadoitukseen, joka ei ole maadoitus vaan koneen runko, joka on kelluvassa maassa. Seuraavaksi yhdistyy plukin jännitenastat ja signaalinastat, ja kelluva maa jännitteeineen yhdistyy niihin tuntemattomin seurauksin. Jos kelluvassa maassa on jännite se siirtyy signaalijohtimiin ja rikkoo laitteita, tai ei riko. Myös se siirtyy 5 voltin + johtimen ja sen miinusjohtimeen ja aiheuttaa syöttöjännitteen heilahduksen, joka on suunnaltaan ja määrältään satunnainen. Se riippuu vaihtosähköverkon senhetkisestä vaiheesta.
2.1. Staattiset purkaukset voivat teoriassa tehdä saman. Mutta kuka pitää sormin kiinni USB-tikun metalliholkista ja onnistuu työntämään tikun reikään koskematta silti sormin ensin koneen peltiä? Tosin, onhan niitä muovisia etulevyjä.
3.1. Jos potentiaaliero johtuu sähköviasta, se voi tietenkin olla paljon suurempikin kuin 1 mA.
4.1. Kun tämä on oikeasti mitattu sitä ei voi sivuuttaa. Jos virta tosiaan jää päälle, eikä kerralla tasaannu ja nollaannu, niin se ei voi olla peräisin sähköverkon maadoitusviasta. Nimittäin se kone ei ole kiinni maadoituksessa! Sen koneen virtalähdeyksikössä on pakko olla vika, joka yhdistää jonkin häviöllisen komponentin kautta toisen tai molemmat (verkko)virtajohtimet runkoon (tässä tapauksessa 20-25 kiloohmin häviövastuksella. Ja siis runkoon, ei maahan! Maahan yhdistäminen tapahtui vasta sen mittauksen avulla.
5.1. Tarina ei kerro: oliko tuo toinen kokeiltu laite juuri samassa pistorasiassa kuin DUT (devise under test).
Kun saapastelin polkua pitkin kotiin hyytävässä viimassa, mietin: Mikä saa koneen kelluvan rungon jännitteelliseksi 20 kilo-ohmin häviöllä? Mikä on sellainen komponentti?
Vaihtoehtoja on mielestäni kolme. Voi olla enemmänkin, mutta nämä tulivat mieleen. Ja se viima oli tosiaan niin kylmä, että kyllä ne loputkin olisivat tulleet, jos niitä olisi.
4.1.2. Verkkojohdossa on molemmissa päissä töpseli, joka on tarkoitettu maadoitettuun rasiaan (suojakosketin). Jos töpseli on paikoillaan huonosti ja kipinöi, kuumuus muuttaa muovia hiileksi ja siitä se vuoto syntyy. Testataan ja korjataan vaihtamalla verkkojohto.
4.1.3. Koneen virtalähdeyksikkö on viallinen. Sen verkkomuuntaja vuotaa ensiökäämistänsä rautoihin ja siitä maahan. Korjataan vaihtamalla virtalähdeyksikkö. Saattaa olla vaarallinen maadoittamattoman pistorasian takia, koska ei polta sulaketta vikatapauksessa ja sillä tavoin suojaa käyttäjää.
4.1.4. Koneessa on raudaton hakkurivirtalähde, jonka jokin puolijohdekomponentti on viallinen. Luultavasti päästää käyttösavut ulos lopullisesti kohtapuoleen. Saattaa olla vaarallinen maadoittamattomassa pistorasiassa, koska ei polta verkkosulaketta vikatapauksessa. Korjataan uusimalla virtalähdeyksikkö.
4.1.5. Koneessa on transienttisuoja virrtalähdeyksikössä, kuten kaikissa koneissa on. Yksinkertaisin on pari ferriittirengasta, joiden läpi molemmat verkkovirtajohtimet kulkevat ja tekevät pari kierrostakin. Niihin ei vikoja tule, mutta joissakin on myös ns. paukkusuoja, eli ukkos- ja muita isompia piikkejä estämään tarkoitettu kondensaattori - purkausputki yhdistelmä. Ne on yhdistetty kummastakin verkkojohtimesta maahan. Ne ovat kuluvaa tavaraa ja saattavat alkaa vuotaa, ja niitä vuotavia on paljon löydetty. Niitä on muissakin laitteissa ja ne ovat sytyttäneet tulipalojakin. Kun sellainen vuotaa hiljalleen ensialkuun se vuoto tapahtuu tietenkin sinne maadoittamattomaan runkoon ja nostaa sen rungon potentiaalia sitä mukaa kun vanhenee. Jos olisi maadoitettu pistorasia se poksahtaisi lähes heti lopullisesti. Tätä vikaa nyt kaikissa näissä esittämissänne tapauksissa pidän todennäköisimpänä. Korjataan vaihtamalla virtalähdeyksikkö, mutta ensin täytyy katsoa: sukeltaako sähköjohto suoraan sen virtalähdeyksikön sisään, vai onko transienttisuoja sen ulkopuolella koneen laatikossa. Jos on oikea ammattitaito voi yrittää korjata paukkusuojan vaihtamalla uusiin ne lasiset purkausputket ja niiden nappikondensaattorit.
-
Tietsikan hakkuripowereissa on heti verkkopistokkeen vieressä häiriönpoistosuodin, jonka tarkoitus on estää radiohäiriöden leviäminen virtajohtoa pitkin. Suotimessa on kondensaattorit virtapiuhojen ja laitteen rungon (maan) välillä. Tästä syystä laitteen rungossa on vaihtojännite ellei pistoketta ole kytketty maadoitettuun pistorasiaan. Jännite on normaalisti puolet verkkojännitteestä (110V), mutta mittarin näyttämä riippuu tietenkin siitä mihin piuhat on kytketty. Lämpöpatteri ei välttämättä ole maassa eikä puussa. Kondensaattorien läpi 50Hz taajuudella vuotava virta on kuitenkin pieni eikä siksi ihmiselle vaarallinen. Lämpöpatteria ja tietokoneen runkoa kosketettaessa virta tuntuu "sähköisenä kutinana", mikä on ihan normaalia.
Normaalisti vuotovirrasta ei ole haittaa, mutta esim. stereoiden kytkeminen äänikortin lähtöön vahvistimen ollessa päällä saattaa aiheuttaa uusien kaiuttimien ostotarpeen. Maadoitettu pistorasia olisi parempi.
Jos em. konkat vioittuvat, patteriin ja tietsikkaan koskeminen voi tietysti olla vaarallista. Tästäkin syystä maadoitettu pistorasia olisi parempi.
Ai niin, itse asiaan. Entä jos se tietokoneen etupaneeli joustaa hieman usb-pulikkaa paikoilleen työnnettäessä? Voisi aiheuttaa reset-napin kytkeytymisen tms.
-
Tuo osoittaa vain, että kahden laitteen runkojen välillä on potentiaaliero. Ja sen, että se on vaihtosähköpuolen ero, ei powereiden tasasähköjen. Sitä se ei kerro: kummalla puolelle on vuoto, verkossa vai koneessa.
En kuvannut testiä kovin tarkasti. Maadoitettu rasia jota käytin referenssinä on virraton ja siitä menee suojamaajohdin suoraan mittaritauluun. Vedin pitkän johtimen tuon rasian maadoituskoskettimesta tietokoneen viereen (joo voi olla vaarallista) ja mittasin jännitteen koneen kotelon ja johtimen välillä. Tuo referenssi on talon paras nollapiste.
Talo on ajalta jolloin tehtiin maadoitus rasiaan nollaamalla. Myöhemmässä remontissa on lisätty oikeita maadoitettuja rasioita keittiöön ym. sekä vedetty sisätiloihin muutkin sähköt uudelleen kattopaneelien alle.
Koska mittari näytti nollaa toisen tietokoneen tapauksessa, oletan että vika on koneessa. Tuo selitys häiriönpoistosuodattimen läpi valuvasta virrasta kuulostaa uskottavalta. Tuolle ei kai sitten voi tehdä mitään. En nyt sentään ala muuttamaan rasioita maadoitetuiksi tuon takia.
-
Tietsikan hakkuripowereissa on heti verkkopistokkeen vieressä häiriönpoistosuodin, jonka tarkoitus on estää radiohäiriöden leviäminen virtajohtoa pitkin. Suotimessa on kondensaattorit virtapiuhojen ja laitteen rungon (maan) välillä. Tästä syystä laitteen rungossa on vaihtojännite ellei pistoketta ole kytketty maadoitettuun pistorasiaan. Jännite on normaalisti puolet verkkojännitteestä (110V), mutta mittarin näyttämä riippuu tietenkin siitä mihin piuhat on kytketty. Lämpöpatteri ei välttämättä ole maassa eikä puussa. Kondensaattorien läpi 50Hz taajuudella vuotava virta on kuitenkin pieni eikä siksi ihmiselle vaarallinen. Lämpöpatteria ja tietokoneen runkoa kosketettaessa virta tuntuu "sähköisenä kutinana", mikä on ihan normaalia.
Normaalisti vuotovirrasta ei ole haittaa, mutta esim. stereoiden kytkeminen äänikortin lähtöön vahvistimen ollessa päällä saattaa aiheuttaa uusien kaiuttimien ostotarpeen. Maadoitettu pistorasia olisi parempi.
Jos em. konkat vioittuvat, patteriin ja tietsikkaan koskeminen voi tietysti olla vaarallista. Tästäkin syystä maadoitettu pistorasia olisi parempi.
Ai niin, itse asiaan. Entä jos se tietokoneen etupaneeli joustaa hieman usb-pulikkaa paikoilleen työnnettäessä? Voisi aiheuttaa reset-napin kytkeytymisen tms.
Täsmälleen näin!
Tämä on juuri se transienttisuojaus, jota tarkoitin. Niitä on vaikka mitä mallia. Jos milliamppeeri virtaa saadaan siitä kapasitiiivisesta jännitteenjakajasta, sanoisin jomman kumman kondensaattorin olevan jo räjähtämispisteessä. Kondensaattori vanhenee aina kun siinä on suuri jännite, toiset nopeammin ja toiset hitaammin. Normaali virta olisi mikroamppeereita.
Kaikki koneet kyllä tarvitsevat sen häiriösuodattimen, toisaalta suodattamaan koneesta lähteviä radiotaajuuksia, ja toisaalta linjasta koneeseen pyrkiviä.
Koskaan ei voi tietää, kuinka päin pistotulppa laitetaan pistorasiaan, joten molemmista johtimista pitää tehdä häiriöitä ja transientteja (jännitepiikkejä) suodattava. Suodattimia on hyviä ja huonoja. Kondensaattori linjasta runkoon ei ole mitenkään pakko teknisesti. Muitakin keinoja on. Jos se on kuitenkin niin tehty siinä on selvä käsky takaseinässä käyttää vain maadoitettua pistorasiaa.
On myös suojaeristettyjä koneita, kuten kannettavat. Niissäkin on transienttisuodatus, mutta ilman maahan tai runkoon johdettuja kondensaattoreita. Ne tunnistaa siitä, että verkkojohto on kaksilankainen, ja verkkopistokkeessa ei ole suojakosketinta.
-
Tuo osoittaa vain, että kahden laitteen runkojen välillä on potentiaaliero. Ja sen, että se on vaihtosähköpuolen ero, ei powereiden tasasähköjen. Sitä se ei kerro: kummalla puolelle on vuoto, verkossa vai koneessa.
En kuvannut testiä kovin tarkasti. Maadoitettu rasia jota käytin referenssinä on virraton ja siitä menee suojamaajohdin suoraan mittaritauluun. Vedin pitkän johtimen tuon rasian maadoituskoskettimesta tietokoneen viereen (joo voi olla vaarallista) ja mittasin jännitteen koneen kotelon ja johtimen välillä. Tuo referenssi on talon paras nollapiste.
Talo on ajalta jolloin tehtiin maadoitus rasiaan nollaamalla. Myöhemmässä remontissa on lisätty oikeita maadoitettuja rasioita keittiöön ym. sekä vedetty sisätiloihin muutkin sähköt uudelleen kattopaneelien alle.
Koska mittari näytti nollaa toisen tietokoneen tapauksessa, oletan että vika on koneessa. Tuo selitys häiriönpoistosuodattimen läpi valuvasta virrasta kuulostaa uskottavalta. Tuolle ei kai sitten voi tehdä mitään. En nyt sentään ala muuttamaan rasioita maadoitetuiksi tuon takia.
Joo... näin asian ymmärsinkin. Menettely on ihan normaali mittaus. Mittarin omakulutus ja muut epätarkkuudet huomioiden se milliamppeeri on kuitenkin luotettava tulos tuolla (kahden eri vastuksen) menetelmällä. Jos tosiaan on niin alkeellinen häiriösuodatin, että on nappikodensaattorit runkoon molemmista linjajohtimista, sen kapasitiivisen jännitteenjaon pitäisi tosiaan olla yli sata volttia, verkkojännitteen puoliväli, ja mittarin sitä tasapainoa häiritessä, silti lähellä sataa. Nyt kun toinen kondensaattori vuotaa, se jännitteenjako ei olekaan enää puolet ja puolet. Samalla se vuotovirta on hurjasti kasvanut, ja kasvaa yhä. Jonain päivänä se kondesaattori palaa oikosulkuun ja kytkee koneen runkoon joko 230 V tai 0 V siitä riippuen kummin päin pistotulppa on töpselissä. Maadoituskosketin poistaisi tapaturmanvaaran polttamalla sulakkeen.
Jos pistorasiat muutetaan maadoitetuiksi, se on tehtävä koko huoneen, usein koko asunnon kaikkiin rasioihin.
Kun sitä sähköremonttia ei kuitenkaan tehdä, tekisin remontin siihen koneen virransyöttöön. Poistaisin sen vanhan transienttisuojan ja laittaisin uuden paremman. Niitä saa komponenttikaupoista.
EDIT: Pitää vielä lisätä, että tämäntyyppinen häiriösuojaus, siis verkkojännitteen puolella, on seurausta niistä hakkurivirtalähteistä. Eräs konsti poistaa tuo haitta olisi käyttää verkkomuuntajallista virtalähdettä. Niissä se häiriösuojaus tehdään muuntajan matalajännitepuolella. Muuntaja siis tekee täydellisen galvaanisen erotuksen sähköverkosta.
-
Koneesta puuttuu tarra joka määrää liittämään vain maadoitetuun pistorasiaan. Selvä se kun en itse sitä liimannut kun kokosin koneen komponenteista.
No, aina oppii uutta. Ei silti vaikka olisin ostanut valmiin koneen, käyttötilanne olisi sama. Kävisikö vaihtaa tuollaiset konkat, 4,7 nF luokkaa:
http://www.partco.biz/verkkokauppa/index.php?cPath=2075_12_1028_1617
Yleisesi ottaen, voi olettaa että samanlainen tilanne on tuhansissa kodeissa. Nämä on aina vähän outoja asioita kun pitkän ajan jälkeen tulee eteen.
Maadoitetun pistokkeen voi laittaa maadoittamattomaan rasiaan vaikka sanoit siinä olevan riski. Pikkaisen outoa että tämä on näin.
-
Mulla on kone ollut vuosia maadoittamattomassa pistorasiassa ylijännitesuojalla, ei ole ongelmia ollut (edes ukonilmalla). :)
Vaikea mennä ongelmastasi sanomaan, onko sun pr.ssa vikaa kun et kertonut onko se maadoitettu..
Epäilisin itse kuitenkin tietokoneen sisäisiä johtoja näin tietämättä sähköverkostasi.
Kannattaa joka tapauksessa ostaa ylijännitesuoja, se on jatkoa ajatellen (ukonilmat ja verkon virtapiikit) halpa ostos, kuin että tussahtaa virtalähde.
Muita mahdollisia virtapiikkien/vuotojen aiheuttajia voi olla puhelinverkko, vahvistin äänikorttiin liitettynä tai vahvistettu antenni, jos on digi-tv PC.ssä.
Mahdollisuuksia on monia joten karsi ainakin nuo edellä mainitut pois jos sellaisia on ja siirrä väliaikaisesti tietokone toiseen pistorasia ryhmään ja jäljelle jää koneen sisäiset johdot. Kokeile vielä maadoittaa koneen runko yhdellä johdon pätkällä, vaikka lämpöpatteriin.
Hakkurivirtalähde on myös mahdollinen aiheuttaja, siitä selvennystä wikipediasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hakkuritehol%C3%A4hde (http://fi.wikipedia.org/wiki/Hakkuritehol%C3%A4hde)
edit: Kirjoitit "Kyllä kai tietokoneita näin pakkasten ja kuivan ilman aikaankin pitäisi pystyä käyttämään pitäisikö aina maadoittaa itsensä ensin. Tuntuu että muutekin sormille räpsyy jo ihan tarpeeksi."
Voisiko olla että olet ns. normaalia staattisempi ihminen?
-
Maadoitetun pistokkeen voi laittaa maadoittamattomaan rasiaan vaikka sanoit siinä olevan riski. Pikkaisen outoa että tämä on näin.
Riski on siinä että, jos jostain kumman syystä tuo maadoitetun johdon johtimien eristeet rikkoutuvat ja suojamaa johdin saa jännitteen, niin silloin on AC/DC!! :) koneen rungossa, eikä sulakkeet pääse "purkautumaan" :)
Maadoitettu johto--> 3 johdinta
Maadoittamaton johto--> 2 johdinta
-
Koneesta puuttuu tarra joka määrää liittämään vain maadoitetuun pistorasiaan. Selvä se kun en itse sitä liimannut kun kokosin koneen komponenteista.
No, aina oppii uutta. Ei silti vaikka olisin ostanut valmiin koneen, käyttötilanne olisi sama. Kävisikö vaihtaa tuollaiset konkat, 4,7 nF luokkaa:
http://www.partco.biz/verkkokauppa/index.php?cPath=2075_12_1028_1617
Yleisesi ottaen, voi olettaa että samanlainen tilanne on tuhansissa kodeissa. Nämä on aina vähän outoja asioita kun pitkän ajan jälkeen tulee eteen.
Maadoitetun pistokkeen voi laittaa maadoittamattomaan rasiaan vaikka sanoit siinä olevan riski. Pikkaisen outoa että tämä on näin.
Tuossa saunassa taas mietin nuoruuteni sähköoppia. ;D
Oletko katsonut oikein sieltä laitteen sisältä sen kondensaattorin arvot? Onko tosiaan 4,7 nanaofaradia, ettei pikofaradia kuten kuvittelin?
Ajattelin tehdä koekytkennän sopivalla konkalla ja mitata sen vuotovirran, mutta pitäisi olla true-rms mittari, joten päädyin laskemaan sen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Reaktanssi
Wikipediassakin on sanottu: kuinka reaktanssi lasketaan. Tässä tapauksessahan on pelkkä kondensaattori verkkojännitteen ylitse, joten se on lähes puhdasta kapasitiivista reaktanssia. Tuolla 4,7 nF:n arvolla tulee reaktanssiksi 677,255 kilo-ohmia, joka taas antaa vuotovirraksi 0,3 mA. Se on liian lähellä mittaamaasi 1 mA:n arvoa, jotta voisi sanoa varmasti, onko se mittarin hajakapasitanssin huomioiden mittaustarkkuuksien rajoissa? Ehkä se kondensaattori ei olekaan rikki. ::) Olisin kyllä kuvitellut sen konkan muutamien pikofaradien suuruiseksi, jolloin vuoto olisi 0,3 mikroamppeeria!
Silti epäilisin niitä konkkia ja vaihtaisin ne kaikki, hintakysymyshän se ei ole.
Tuon linkin 4,7 nF:n konkat eivät missään tapauksessa käy jännitekestoisuuden takia. Vaihtojännitehän ilmoitetaan tehollisarvona 230 V ja se käy aina huippuarvossaan, joka konkan on kestettävä. Huippuarvo on 1,41 kertainen eli 325 V. Sitten on vielä oltava varmuuskerrointa. Laittaisin 1000 V:n kestoiset.
On se ehkä outoa, että on olemassa turvallisuusriski kun voi maadoitetun tulpan laittaa maadoittamattomaan rasiaan. Se tuli mainion EU:n mukana. Ennen olikin maadoittamattoman reijät niin pienet, että maadoitetun tapit eivät mahtuneet. Nyt ne tapit ovat ohuemmat. Turvallisuusriski siis tulee vikatapauksessa jos se kondensaattori palaa oikosulkuun ja vaihejännite tulee koneen koteloon ja sulake ei sen johdosta pala, koska suojajohdin puuttuu. Kansalaisen perusohje onkin: Laita suojakosketin-pistotulppa suojakosketin-pistorasiaan!
-
Ketjun aloittaja taisi vähän unohtua tässä antaumuksellisessa keskustelussa.
Pitkä oppimäärä antoi siis sen tuloksen, että mikä vaan voi olla vikana. ::)
-Staattinen varaus.
-Maadoituksen puuttuminen pistorasiasta.
-Vika sähköverkossa.
-Vika tietokoneessa.
Ehkä tämän ketjun eri asioita, lähinnä sitä pistorasia asiaa tutkimalla jotain selviää.
http://koti.mbnet.fi/~huhtama/ele/index.php?si=art04.sis&pa=
Nyt vasta luin ajatuksella tuon mainion selvityksen maadoituksista. Tosi hyvä tietopaketti. Typistettynä se kertoo: Käyttäkää maadoitettuja pistorasioita metallikuorisiin "pönttö" mallisiin koneisiin. Se varmistaa käyttäjän sähköturvallisuuden ja, tämä on tärkeää, myös laitteiston oikean toiminnan.
Tietokonetta hankkiessa kannattaisi katsoa myös asunnon pistorasioita. Jos ei ole koneelle järjellistä käyttöpaikkaa maadoitetuilla rasioilla, kannattaa harkita: pitäisikö sittenkin hankkia kannettavia koneita. Niissä ei ole tätä maadoitusongelmaa. Useimmissa on laturikin kaksijohtiminen.
Jos pistorasioita uusitaan voi tulla iso remontti. Koko asunnon kaikki rasiat on muutettava. Jos on asuntoyhtiö pitää kaikkien asuntojen olla samantasoisia, joten...
-
"Nyt vasta luin ajatuksella tuon mainion selvityksen maadoituksista. Tosi hyvä tietopaketti. Typistettynä se kertoo: Käyttäkää maadoitettuja pistorasioita metallikuorisiin "pönttö" mallisiin koneisiin. Se varmistaa käyttäjän sähköturvallisuuden ja, tämä on tärkeää, myös laitteiston oikean toiminnan.
Tietokonetta hankkiessa kannattaisi katsoa myös asunnon pistorasioita. Jos ei ole koneelle järjellistä käyttöpaikkaa maadoitetuilla rasioilla, kannattaa harkita: pitäisikö sittenkin hankkia kannettavia koneita. Niissä ei ole tätä maadoitusongelmaa. Useimmissa on laturikin kaksijohtiminen.
Jos pistorasioita uusitaan voi tulla iso remontti. Koko asunnon kaikki rasiat on muutettava. Jos on asuntoyhtiö pitää kaikkien asuntojen olla samantasoisia, joten..."
Ei sillä ole tietokoneen käytön kannalta mitään väliä, onko maadoitettu vai maadoittamaton pistorasia. Hienosti se maadoitus kulkee sinne pääkeskuksen maadoituskiskoon tuota nolla johdinta pitkinkin.
Sähköturvallisuus on eri asia.
-
----
Jos pistorasioita uusitaan voi tulla iso remontti. Koko asunnon kaikki rasiat on muutettava. Jos on asuntoyhtiö pitää kaikkien asuntojen olla samantasoisia, joten..."
----
Mihin tuo olettamus/väite perustuu?
Ihan nikottelematta on kahteen viimeisimpään asuntooni vaihdettu pistorasiat vain siihen huoneeseen jossa koneet ovat. Muut ovat saaneet jäädä ennalleen.
Edellisessä muutoksessa piti tosin vetää se kolmaskin (ke-vi) johto rasioille, mutta viimeisimmässä riitti se "nollaus" rasiassa. Kuulemani mukaan määräykset lieventyneet.
-
Vielä sähköturvallisuusasioiden perusteista. Tapaus pöytätietokone maadoittamattomassa pistorasiassa.
Sähköturvallisuushenkilöt ovat kai sähkökäytön aamuhämärissä määritelleet että maadoitetun pistotulpan saa liittää maadoittamattomaan rasiaan. Perusteluna lienee se että vaikka vikatapauksessa kotelo tulee jännitteelliseksi, on hengenvaara pieni tiloissa joissa ei ole maadoitettuja esineitä. Tämän vuoksi huoneeseen ei saa vaihtaa vain yhtä rasiaa maadoitetuksi vaan kaikki on vaihdettava kerralla.
Viimeisten 10 ... 20 v aikana on laitteissa tapahtunut muutoksia: hakkuripowerit, joissa ei ole erotusmuuntajaa, ovat yleistyneet ja kaikkien laitteiden pitää täyttää EMC vaatimukset. EMC takia verkkoliitäntään on voitu lisätä konkat suoraan jännitejohdoista koteloon. Näillä konkilla on rajallinen elinikä ja ne heikkenevät verkossa jossa on paljon suuria jännitepiikkejä. Konkka voi palaa oikosulkuun jolloin 230 V onkin kotelossa.
Tietokoneen hankkinut tavallisesti tekee kaapelointia, esim. Ethernet kaapeli kiinni ADSL modeemiin tai kuten minä, kotiautomaation kaapelointia. Jos sitten kaupassa sattuu poimimaan foliolla suojatun CAT5 kaapelin, siirtyy kotelon jännite vaikkapa toiselle puolelle taloa. Siellä voikin olla maadoitettuja pintoja lähellä. Näin käy vaikka toimii sääntöjen mukaan. Näistä asioista en ole nähnyt varoituksia.
Tosin foliosuoja on aika hento enkä tiedä miten suuri impedanssi siinä on. Virtaahan ei tarvitse kulkea kuin muutama kymmenen mA jolloin se voi olla vaarallinen.
-
Vielä sähköturvallisuusasioiden perusteista. Tapaus pöytätietokone maadoittamattomassa pistorasiassa.
Sähköturvallisuushenkilöt ovat kai sähkökäytön aamuhämärissä määritelleet että maadoitetun pistotulpan saa liittää maadoittamattomaan rasiaan. Perusteluna lienee se että vaikka vikatapauksessa kotelo tulee jännitteelliseksi, on hengenvaara pieni tiloissa joissa ei ole maadoitettuja esineitä. Tämän vuoksi huoneeseen ei saa vaihtaa vain yhtä rasiaa maadoitetuksi vaan kaikki on vaihdettava kerralla.
Viimeisten 10 ... 20 v aikana on laitteissa tapahtunut muutoksia: hakkuripowerit, joissa ei ole erotusmuuntajaa, ovat yleistyneet ja kaikkien laitteiden pitää täyttää EMC vaatimukset. EMC takia verkkoliitäntään on voitu lisätä konkat suoraan jännitejohdoista koteloon. Näillä konkilla on rajallinen elinikä ja ne heikkenevät verkossa jossa on paljon suuria jännitepiikkejä. Konkka voi palaa oikosulkuun jolloin 230 V onkin kotelossa.
Tietokoneen hankkinut tavallisesti tekee kaapelointia, esim. Ethernet kaapeli kiinni ADSL modeemiin tai kuten minä, kotiautomaation kaapelointia. Jos sitten kaupassa sattuu poimimaan foliolla suojatun CAT5 kaapelin, siirtyy kotelon jännite vaikkapa toiselle puolelle taloa. Siellä voikin olla maadoitettuja pintoja lähellä. Näin käy vaikka toimii sääntöjen mukaan. Näistä asioista en ole nähnyt varoituksia.
Tosin foliosuoja on aika hento enkä tiedä miten suuri impedanssi siinä on. Virtaahan ei tarvitse kulkea kuin muutama kymmenen mA jolloin se voi olla vaarallinen.
Tuo oli perin tuttua silloin kun oli ns. pöytäkoneita käytössä ja pistorasiat maadoittamattomia. Kyllä siinä selvä 'värinä' tuntui, koneen kotelon pinnassa.
No, käytännössä hoitelin sen pois vetämällä maadoitustapsin kotelosta lämpöpatteriin ;)
Nykyisin vaihdatan pistorasiat siinä huoneessa jossa koneet ovat.
-
Aiemmin tässä säikeessä annoin pari esimerkkiä ongelmista.
Lopulta jäljellä on enää näistä toinen, jota voisi vielä jotenkin testata. Tutkin tätä lisää ja täytyy vetää takaisin puheet siitä että sähköverkossa olisi jotakin mätää. Kaikki nimittäin rakennettiin osittain uusiksi joku aika sitten. Tarve johtui siitä, että sulakkeet olivat väärissä paikoissa. Rakentajat, myös alkuperäiset, ja vuokranantaja ovat hyvin tunnettuja rakentajia Suomessa joten ammattitaitoa ei ole syytä epäillä ::) ... tosin ota tuosta ammattitaidosta nyt selvää jos sulakkeet ovat väärässä kerroksessa ja väärässä firmassa ilman että kukaan tajuaa sitä etukäteen ::)
Sinänsä mitään maadottamattomia pistorasioita en ole nähnyt missään ... siis näissä paikoissa mistä olen puhunut - eivätkä mitkään ole "omia" sähkötöitä, vaan sähköurakoitsijoiden tekemisiä.
Joten tuossa esimerkissä mitä minä tarkoitan, ei tuolla - sinänsä hyvin mielenkiintoisella - sähköturvallisuuskeskustelulla käytännössä ole mitään relevanssia.
Joten miksi ihmeessä tuo kone boottaa? Siitä lisätietoja:
- ei muuten boottaa enää ::). Syy ei tiedossa.
- sähkökytkentöihin ei ole koskettu
- ollut päällä viikon yhteen menoon
- staattisesta sähköstä. Ette ehkä ole kokeneet, mutta tietty verhoilukangas/fleece -yhdistelmä aiheuttaa todella voimakasta staattista sähköilyä, mistä tässä voi olla kyse
- etulevyn valojen kytkentä voi olla väärin ... ei ole tarkistettu vielä
- samoin napaisuudet voivat olla väärin
- kone sinänsä toimii oikein, esim. sammutus, käynnistys
Uusi vaihtoehto:
- koneessa on kiinni/tai on ollut aiemmin kiinni jotkut pikkukaiuttimet. Tällaiset pikkukaiuttimethan ovat kaikki surkeita tai hyvin surkeita millä hyvänsä laatukriteerillä arvioituna. Sinänsä kaiuttimissa itsessään ei ole verkkovirtaa, vaan joku alempi jännite (ei todellakaan ole kyse mistään Geneleceistä).
- voiko tällaisten kytkentä aiheuttaa jotakin? Siis edes teoriassa. Yhdistyneenä esim. etulevyn johtimien väärään kytkentään tai väärään napaisuuteen.
Ensi viikolla pääsee kokeilemaan ...
-
Soittelin läpi sähkömies kolleegoita. EI OLE TULLUT MITÄÄN HELPOTUSTA ASENNUSMÄÄRÄYKSIIN JA EDELLEENKÄÄN EI SAA KÄYTTÄÄ NOLLAUSTA MAADOITETUISSA PISTORASIOISSA. Jos talon pistorasiat ovat siltä ajalta, että ne on nollattu (käyttömaadoitettu), niitä ei ole pakko uusia suojamaadoitetuiksi vetämällä putkitukseen keltavihreä suojajohdin. Ei sittenkään, vaikka jokin (käyttömaadoitettu) pistorasia rikkoontuisi ja uusittaisiin uudella ehjällä maadoitetulla rasialla. Sen saa siinä tapauksessa tehdä nollatuksi, juuri sellaiseksi kuin se oli. Mutta uutta käyttömaadoitettua asennusta ei saa tehdä, eikä maadoittamatonta rasiaa muuttaa maadoitetuksi nollaamalla (käyttömaadoittamalla, eli yhdistämällä suojakosketin verkon nollajohtimeen). SIIS EI SAA!
Ei ole mikään iso (tai voihan se tietysti joskus olla) homma vetää asunnon sähköpääkeskuksesta keltavihreä johdin jonkin huoneen rasiaan/rasioihin olemassa olevaa putkitusta käyttäen, ja tehdä niistä näin aivan laillisia maadoitettuja. Joitakin reunaehtoja kuitenkin on: Jos kahden rasian välimatka käytettävissä olevaa reittiä mitaten (vaikka nurkankin kiertäen) ei ole yli 3 metriä (käyttölaitteen verkkojohto on 1,5 m ja ihmisen kädet yltävät suunnilleen sen verran, että yhteensä tulee n. 3 m) on myös se toinen rasia maadoitettava jne... Tästä seuraa se edellä kysytty väite koko huoneen kaikkien rasioiden maadoitustarpeesta, ja saattaapa käydä niinkin, että koko asunnon kaikki rasiat on muutettava. Se on siis sähköturvallisuusmääräys, ei mielipide.
Asunto-osakeyhtiölaki määrää, että kaikkien saman yhtiön asuntojen on oltava varustukseltaan samantasoisia. Sama laki määrää myös asukasta/omistajaa tekemään suunnitelman ja ilmoituksen isännöitsijälle kaikista asunnon remonteista. Tämäkään ei siis ole mielipide, vaan laki. (Tosin sanktiona on vain laillinen edesvastuu.)
Jos omassa talossa tietokonenurkassa on maadoittamaton pistorasia, se on selvä turvallisuusriski juuri niiden hakkurivirtalähteiden transienttisuoja kondensaattorien takia. Jos se pikkuruinen 20 centtiä maksava nappi palaa oikosulkuun ja koneen runkoon, näppäimistöön, hiireen ja kaikkiin kaapeleiden päässä oleviin laitteisiin tulee 230 voltin verkkojännite, on siitä leikki kaukana. Elämäni kondensaattorin varassa! Kukaan sähköasentaja ei missään tapauksessa saa muuttaa sitä rasiaa nollatuksi. Eikä kukaan ammattimies saa ketään neuvoa niin tekemään. Älkää siis tehkö siihen nollattua rasiaa, silläkään verukkeella, että se on paaaaljon pienempi turvallisuusriski kuin se maadoittamaton. ::) Eikä silläkään verukkeella, että siitä rasiasta on yli kolme metriä seuraavaan rasiaan, sekä maadoitettuihin kohteisiin, kuten vesijohtoihin, joita käyttötoimenpiteenä kosketellaan (lämpöpatteria ei kosketella käyttötoimenpiteenä). ::) Eikä silläkään verukkeella, että se (nollauksen) turvallisuusriski edellyttäisi perustavaa laatua olevan vian talon sähköverkossa, eli nollajohtimen katkeamisen jonkin tapaturman, vanhenemisen tai vastaavaan syyn takia, jolloin kaikkiin nollattuihin laiterunkoihin ilmestyisi vaihejännite 230 V. ::) Eikä silläkään verukkeella, että se nollajohdin on kyllä sähköpääkeskuksessa kytketty tukevasti maakiskoon vain muutaman johdinmetrin päässä rasiasta ja sen kytkentä huolella tarkastettu. ::) Eikä silläkään verukkeella, että sen nollauksen tekee asian varmuudella osaava henkilö, vaikkakin luvattomasti ja piilossa. ::) Älkää siis tehkö sitä! ::)
Nykyisin kaikki asunnot varustetaan aina suojamaadoitetuilla pistorasioilla. Muunlaisia on jo vaikea löytää kaupoistakaan. Se on hyvä asia, kun nämä sähkölaitteet ovat tällaisia himppavimppavehkeitä ja ennakkotarkastus puuttuu.
Nykyisin yhä useammin asennetaan myös vikavirtasuojakytkin. Se on myös hyvä asia, ajatellen turvallisuutta henkilöiden osalta. Tietoturvallisuudelle se on kuitenkin riski. Vikavirtasuojakytkin saattaa laueta (varmaankin syystä) ja poistaa sähköt yllättäen koko tietokonehuoneesta ja kaikki tallentamattomat työt menetetään, paitsi jos koneilla on varakäyntiakut. Tässä on toinen syy, miksi käytän täällä raukoilla rajoilla, pätkivien sähköjen maaseudulla, kannettavaa konetta, siinä on akku. Se ensimmäinen syy oli se, että kannettavaa (ainakaan tätä jolla kirjoitan) ei tarvitse maadoittaa.
Muuten, jos tosiaan se transienttikonkka on 4,7 nF niin se vuotaa noin 0,3 mA:n vikavirran maadoitusjohtimeen, voi vuotaa ja vuotaakin vanhetessaan paljon enemmänkin. Vikavirtasuojakytkimen laukaisuvirtakynnys on 3 - 30 mA. :(
Maadoituksessakin, oikeinkin tehdyssä, on harminsa. Yksi on kaksitie maavirta suojamaan ja vaikkapa tv-antennijohdon vaipan välillä. Toinen on juuri se kipinöinti staattisen sähkön purkautuessa. Minnepä sähkö sitä mieluummin purkautuisi kuin maahan? Sen poistamiseksi ei ole helppoja ratkaisuja, eikä halpoja. Lattian päällysteiden rakentaminen puolijohtavasta muovimatosta on tehtävä jo huonetta rakentaessa. Puolijohtavat huonekalut ovat hävyttömissä hinnoissa. Ihmisten kengätkään eivät saisi olla ainakaan styroksia. Antistaattiset materiaalit eivät ole riittävän hyviä, eivätkä sama asia kun puolijohtavat. Ja antistaatti pesuaineiden huuhteluaineet ovat vihoviimeinen pölyävä tuulettimien ja suodattimien tukkija. Köyhänmiehen ratkaisu voisi olla jonkin verran avuksi: Alan kaupasta ostetaan lattiaan tarkoitettua puolijohtavaa muovimattoa metritavarana sen verran, että sillä saadaan pöytään pinta ja lattialle pari neliötä tuolin alle. Ne molemmat kytketään sopivasta nurkasta suojamaadoitukseen 1 Mohm sarjavastuksella ja kulutusta kestävällä, aika ohuella ja notkealla, johtimella ja mattoon liitetyllä isolla, 10 centin kolikon kokoisella, metalliniitillä esim: pompan nepparilla, jolloin on myös mahdollista juottaa johdin kiinni siihen nepparin irtoavaan osaan sulattamatta muovia.
Sitten nuo yllättävät bootit... Olisipa sen kyseisen koneen kytkentäkaaviota sen verran, että näkisi mikä jännite indikoi bootin, eli minkä jännitteen ylös nousu antaa sen herätyksen? Siitä sitten pääsisi seurailemalla ja päättelemällä tutkimaan: mitä tavaraa siinä sähkössä on sellaista, jota otetaan pois ja laitetaan takaisin? Jos siinä jännitteessä tehdään kunnon heilautus oikosulkemalla hempuleita johtimia jotka liittimen nurjalla puolella osuvat yhteen tai joita jollain oheislaitteella, vaikka viallisella, kuormitetaan liikaa. Hakkurivirtalähteiden yksi ominaisuus on ylivirtasuojaus ja toipuminen ylikuormituksesta, joten jännite voi aivan hyvin ”sakata” hetkellisesti. Takana kaukana on ne ajat, jolloin vain lasiputkisulake paloi.
Anteeksi pitkä puheenvuoro, taas. Tämä syntyi kirjoituskoneella odotellessa Ubuntu-Suomen palvelimelta vastausta. 8)
-
Jos siinä portissa on roskaa joka aiheuttaa oikkarin kun vähän heilahtaa. Kerran kosketin vahingossa 3,5millin audio plugilla usb väylää ja kone kaatu välittömästi.
-
Jos siinä portissa on roskaa joka aiheuttaa oikkarin kun vähän heilahtaa. Kerran kosketin vahingossa 3,5millin audio plugilla usb väylää ja kone kaatu välittömästi.
Onko tietokone "pönttö" mallia? Tuliko se audioletku toisesta, aika isosta laitteesta, tai oliko se kaapeli kohtalaisen pitkä?
Jos näin on niin tapaus on aika selvä. Koneen runko ja koko massa on varautuneena 0...+/- 162,15 V:n jännitteeseen. Satunnaisesti johonkin niistä 50 Hz:n vaihtelulla. Audioplugin ja sen kaapelin ja kaapelin päässä olevan laitteen ja kenties ihmisen potentiaali on aivan toisessa, lähellä maapotentiaalia vastaavassa jännitteessä. Kosketettaessa audiojakkia ei tapahdu muuta kuin audiolaitteessa kova räsähdys, koska varaus purkautuu audiokortilla olevien aika isojen vastusten kautta hitaasti ja pienellä virralla. Mutta koskettaessa koneen maata, koko varaus tasaantuu kirjaimellisesti salaman nopeasti. Tämä kapasitiivinen suuren varausmäärän siirtyminen paikasta toiseen saa aikaan koko koneen kaikkien jännitteiden heilahtamisen ja se puolestaan antaa logiikalle tekosyyn tehdä bootti.
Tämä on siis sen koneen maadoituksen puuttumisesta johtuva. Maadoitus korjaa asian.
Voi olla, että joidenkin kalliimpien USB-tikkujen kuori on (tikun toimintavarmuuden suojaamiseksi) sähköä johtavaa muovia. Tätä en tiedä. Jos niin on se saattaisi, ja tekisikin tuon saman. Ihminen olisi siinä kondensaattorin toinen levy ja kone se toinen. Tällikin tuntuisi varmaan staattista kipinää vastaavana.
Jos saksien kärjellä koskisi USB-liittimen maahylsyä, tai mitä tahansa koneen maadoitettua osaa, olisi tapahtumaketju aivan sama.
Kyllä minullekin oli yllätys ja monille kollegoillekin, jotka edelleen ovat sähkömiehen hommissa, toisin kun minä, että tällainen transienttisuojaus on kaikessa hiljaisuudessa tietokoneisiin ja ties mihin laitteisiin ilmaantunut. Omastani heti korjaisin sen toisenlaiseksi, jos sellaiseen törmäisin. Sielu ei sietäisi pitää talossa noin puolivillaisia kepulivehkeitä, paljon parempiakin voi tehdä. Mutta ketään en saa usuttaa korjailemaan tehtaan tekeleitä!
-
Kyllä minullekin oli yllätys ja monille kollegoillekin, jotka edelleen ovat sähkömiehen hommissa, toisin kun minä, että tällainen transienttisuojaus on kaikessa hiljaisuudessa tietokoneisiin ja ties mihin laitteisiin ilmaantunut. Omastani heti korjaisin sen toisenlaiseksi, jos sellaiseen törmäisin. Sielu ei sietäisi pitää talossa noin puolivillaisia kepulivehkeitä, paljon parempiakin voi tehdä. Mutta ketään en saa usuttaa korjailemaan tehtaan tekeleitä!
Tarkasti ottaen kyse ei ole transienttisuojauksesta vaan ns. "johtuvien häiriöiden" vaimentamisesta. Nämä ovat taajuusalueella 0...30 Mhz olevia häiriöitä joiden pääasiallinen kulkutie ulos häiritsevästä laitteesta on virtajohdon kautta. EMC vaatimusten täyttäminen määrättiin pakolliseksi joskus 15 v sitten jotta laitteeseen voi laittaa CE-merkin ja myydä sitä EU alueella.
Kun lueskelin erään konkkavalmistajan speksiä häiriönpoistokonkille niin hieman alkoi epäilyttämään tuo kytkentä jossa konkka laitetaan vaihejohtimesta koteloon (Y-tyypin konkka). En tiedä näkyykö jo tilastoissa miten paljon noita paukkuu oikariin.
Sähköturvallisuushenkilöt ovat nämä kuitenkin hyväksyneet joten ei kai siinä sitten ole ongelmaa. Mutta kun samaan aikaan on nuo aikaisemmin mainitsemani tilanteet joissa metallikuorinen tietsikka on maadoittamattomassa rasiassa ja kun koneesta on vedetty suojattu kaapeli toiseen huoneeseen niin pikkaisen vaikuttaa siltä että määräysten kokonaisuus ei enää takaa samaa turvallisuutta kuin joskus vuosikymmeniä sitten.
-
Tarkasti ottaen kyse ei ole transienttisuojauksesta vaan ns. "johtuvien häiriöiden" vaimentamisesta. Nämä ovat taajuusalueella 0...30 Mhz olevia häiriöitä joiden pääasiallinen kulkutie ulos häiritsevästä laitteesta on virtajohdon kautta.
Näinhän asia juuri on, ja tätä tarkoitin. Kiitos täsmennyksestä. ;) Johtuva häiriö on hyvä sanapari, ja lisäksi vielä selvää suomea. Käytämme vastedes sitä.
Käytän kai itseni ikäistä termistöä vaistonvaraisesti. "Transientti" syntyy kun hakkuri katkaisee ja kytkee virran hyvin nopeasti ja aiheuttaa nopeasti muuttuvan jännitepulssin etu- tai takareunan. Sen suuri du/dt edustaa suurta taajuutta, radiotaajuutta, se on tämä johtuva häiriö, ja se ei saa kulkea kumpaankaan suuntaan laitteen kotelon sisä- ja ulkopuolelle. Jos kaikki laitteet estävät omat johtuvat häiriönsä, ei niitä sitten toisiinkaan sisään tule. Samasta asiasta siis oli tarkoitus keskustella.
Kyseinen suodatus voidaan tehdä myös satavarmaksi, mutta se maksaa.
Tulevaisuus näyttää: kuinka monta kondensaattoria palaa oikosulkuun ja polttaa/laukaisee sulakkeen, ja kuinka monta palaa poikki ja sallii johtuvien häiriöiden syöttämisen verkkoon vuosikausia. Tosin siinä tapauksessa toiset lähistön laitteet suodattavat nekin.
Tässä yhdellä vilkaisulla ympärilleni näen kolme hakkuri- verkkolaitetta. Kuinkahan näiden kanssa vielä käy?
-
ditl, jos epäilet että koneesi rungossa näkyvä 20V jännite aiheutuu noista konkista, ota ja käännä töpseli toisinpäin. Jännitteen pitäisi olla sen jälkeen suurempi (~200V), jos toinen kondensaattori on vioittunut. Jos näin on, järkevä tapa korjata vika on vaihtaa uusi poweri.
Jos haluat harrastaa elektroniikkahommia ja vaihtaa konkat, ota huomioon että kyseiset konkat on suunniteltu juuri tuohon käyttöön eikä niiden paikalle tule vaihtaa muun tyyppisiä osia. Konkilla on muitakin ominaisuuksia kuin kapasitanssi ja jännitteenkesto.
Jos töpselinkääntö ei muuta tilannetta, kotelosi jännite tulee jostain muualta. Kokeile muuttuuko tilanne, jos sammutat tietokoneen etupaneelin kytkimestä. Entä jos otat töpselin seinästä?
-
No näin, olisi pitänyt itsekin huomata kääntää tulppa. Mulla on menossa eräs seurantamittaus, parin päivän sisällä koitan tuota.
Tuon aikaisemmin laittamani linkin konkkia myydään 230 V häiriönpoistokonkkina. Toki tuossa olisi riskinsä, vaatisi speksien tutkimista jos vain löytyy.
-
Se 230 V:n konkka ei riitä. En suosittelisi laittamaan sellaista vaan ainakin 500 V:n kestoisen. Mieluummin 1000 V:n. Toinen tärkeä asia on lämpötilan kesto. Tuolla 0,3 mA:n virralla ja 230 V:n jännitteellä siinä syntyy 70 mW tehohäviötä, joka lämmittää sen selvästi lämpimäksi. Siksi se juuri vanheneekin.
Auttaako sen poweriyksikön vaihto? Vai onko sen powerin mukana sähköjohdon sisäänmenotöpseli? (kuva liitteenä) Siinä ne konkatkin ovat, eikä niitä voi sellaisenaan vaihtaa. Vai onko ne tosiaan näkyvissä lootan sisällä paljaana. Se jo olisi vaatimaton rakenne. Itse ainakin vaihtaisin sen sisäänmenotöpselin jonkinlaiseksi tuon kuvan näköiseksi. Sekin kyllä on maadoitetulle johdolle ja maadoitetulle pistorasialle tarkoitettu. Kuva on Jyväskyläläisen K-S Elektroniikan luettelosta. Puhelin (014) 339 9800.
[ylläpito on poistanut liitteen]
-
Käsittääkseni tuo merkintä 250 V vain osoittaa mille tasolle konkka on tarkoitettu. Speksejä on kyllä tutkittava tarkemmin.
Poweri on suljettu ja sisältää liittimen. En ole avannut vielä. Tutkitaan nyt vielä ennenkuin on selvää onko se viallinen.
Voi hyvinkin olla tuon kuvan mukaisesti integroitu liittimeen. Näkyykö tuosta onko siinä konkat koteloon (Y-tyyppi) vai nollajohtoon (X-tyyppi)?
-
Käsittääkseni tuo merkintä 250 V vain osoittaa mille tasolle konkka on tarkoitettu. Speksejä on kyllä tutkittava tarkemmin.
Poweri on suljettu ja sisältää liittimen. En ole avannut vielä. Tutkitaan nyt vielä ennenkuin on selvää onko se viallinen.
Voi hyvinkin olla tuon kuvan mukaisesti integroitu liittimeen. Näkyykö tuosta onko siinä konkat koteloon (Y-tyyppi) vai nollajohtoon (X-tyyppi)?
http://www.perel.fi/osastot/komponentit/komponentit.htm#Passiivikomponentit
Tuossa aukeaa pdf kohdalta EMC suodattimet, ja ne on siinä ihan lopussa. Joissakin niistä kuvista näkyy kytkentäkaavio piirrettynä purkin päälle. Niissä on kuristimia 2 - 4 ja konkkia 3 - 6 kpl. Kyllä ne kaikki vuotavat maajohtoon, eli runkoon. On siellä joku sellainenkin tyyppi, joka on linjan puolelta kaksijohtiminen, mutta on siinäkin sitten kuorman puolella ihan sama maadoitus. Eli kaikilla konkat koteloon. Kaikki nuo pistokemallit ovat näköjään eurooppalaisia standardi kolminapaisia maadoitettuja. Eroja vaan on sulake ja pääkytkin tai ilman niitä. Ja tietysti teholuokkia on useita.
Saattaa olla tosiaan niin, että EMC suojausta ilman maayhteyttä ei ole olemassakaan. ??? Toisaalta, tässäkin läppärissä on laturi hakkurilla tehty, kevyt kuin 100 gramman ahven. Ja siinä on vain kaksi johdinta verkkoon ja littana pistoke ihan ilman suojakosketinta. Siinäkin on CE merkintä, joten kyllä se johtuvat häiriöt suodattaa. Emm mmää tiä.
-
Kyllä umpinainen peltipurkki varsin hyvin pitää pöhinät sisällään. Jos purkkiin tekee reiän niin jotain alkaa tulla ulos riippuen reiän koosta ja muodosta. Jos laittaa kaapelin reiästä sisään niin kaapeli johtaa kihinät ulos paitsi jos kaapeli on varustettu vaipalla joka on maadoitettu koteloon.
Konkka verkkopiuhasta koteloon johtaa pöhinät koteloon koska konkan impedanssi on pieni suurilla taajuuksilla. Kotelon metallissa pyörivät häiriövirrat kai pientä kenttää aiheuttavat ulkopuolellekin mutta paljon kotelo vaimentaa.
Kyllä mielestäni EMC suojaus voi olla vaikka kotelo ei olisikaan suojamaassa kiinni. Ei se kelta-vihreä johdinkaan ole ilman impedanssia eli ei tarjoa täydellistä maata. Suojamaadoitus on enempikin turvallisuusasia.
Tuo Perel luettelon 1. kojeliittimen suodatin näkyy koostuvan 2 x Cy (2,2 nF) + 1 x Cx + 2 x L. Vuotovirta 0,25 mA joten samalla dekadilla kuin mitä mittasin omastani. Jos kuvitellaan että powerini valmistaja käytti huonolaatuisempia komponentteja niin siitä voisi päätyäkin 1 mA:iin. Saattaa tosin olla että 0,25 mA on jokin standardi.
Ehkä poweri ei olekaan viallinen. Tuo toinen tietokone, jossa ei ollut jännitettä, on vanha ja voi olla että siitä puuttuu EMC suojaus, mistä näitä tietää. Mittaan vielä myöhemmin noita juttuja mitä retu ehdotti.
-
Jos siinä portissa on roskaa joka aiheuttaa oikkarin kun vähän heilahtaa. Kerran kosketin vahingossa 3,5millin audio plugilla usb väylää ja kone kaatu välittömästi.
Onko tietokone "pönttö" mallia? Tuliko se audioletku toisesta, aika isosta laitteesta, tai oliko se kaapeli kohtalaisen pitkä?
Jos näin on niin tapaus on aika selvä. Koneen runko ja koko massa on varautuneena 0...+/- 162,15 V:n jännitteeseen. Satunnaisesti johonkin niistä 50 Hz:n vaihtelulla. Audioplugin ja sen kaapelin ja kaapelin päässä olevan laitteen ja kenties ihmisen potentiaali on aivan toisessa, lähellä maapotentiaalia vastaavassa jännitteessä. Kosketettaessa audiojakkia ei tapahdu muuta kuin audiolaitteessa kova räsähdys, koska varaus purkautuu audiokortilla olevien aika isojen vastusten kautta hitaasti ja pienellä virralla. Mutta koskettaessa koneen maata, koko varaus tasaantuu kirjaimellisesti salaman nopeasti. Tämä kapasitiivinen suuren varausmäärän siirtyminen paikasta toiseen saa aikaan koko koneen kaikkien jännitteiden heilahtamisen ja se puolestaan antaa logiikalle tekosyyn tehdä bootti.
Tämä on siis sen koneen maadoituksen puuttumisesta johtuva. Maadoitus korjaa asian.
Voi olla, että joidenkin kalliimpien USB-tikkujen kuori on (tikun toimintavarmuuden suojaamiseksi) sähköä johtavaa muovia. Tätä en tiedä. Jos niin on se saattaisi, ja tekisikin tuon saman. Ihminen olisi siinä kondensaattorin toinen levy ja kone se toinen. Tällikin tuntuisi varmaan staattista kipinää vastaavana.
Jos saksien kärjellä koskisi USB-liittimen maahylsyä, tai mitä tahansa koneen maadoitettua osaa, olisi tapahtumaketju aivan sama.
Ihan läppäri on kyseessä ja perus kuulokkeita olin laittamassa kiinni.
-
Jos siinä portissa on roskaa joka aiheuttaa oikkarin kun vähän heilahtaa. Kerran kosketin vahingossa 3,5millin audio plugilla usb väylää ja kone kaatu välittömästi.
Onko tietokone "pönttö" mallia? Tuliko se audioletku toisesta, aika isosta laitteesta, tai oliko se kaapeli kohtalaisen pitkä?
Jos näin on niin tapaus on aika selvä. Koneen runko ja koko massa on varautuneena 0...+/- 162,15 V:n jännitteeseen. Satunnaisesti johonkin niistä 50 Hz:n vaihtelulla. Audioplugin ja sen kaapelin ja kaapelin päässä olevan laitteen ja kenties ihmisen potentiaali on aivan toisessa, lähellä maapotentiaalia vastaavassa jännitteessä. Kosketettaessa audiojakkia ei tapahdu muuta kuin audiolaitteessa kova räsähdys, koska varaus purkautuu audiokortilla olevien aika isojen vastusten kautta hitaasti ja pienellä virralla. Mutta koskettaessa koneen maata, koko varaus tasaantuu kirjaimellisesti salaman nopeasti. Tämä kapasitiivinen suuren varausmäärän siirtyminen paikasta toiseen saa aikaan koko koneen kaikkien jännitteiden heilahtamisen ja se puolestaan antaa logiikalle tekosyyn tehdä bootti.
Tämä on siis sen koneen maadoituksen puuttumisesta johtuva. Maadoitus korjaa asian.
Voi olla, että joidenkin kalliimpien USB-tikkujen kuori on (tikun toimintavarmuuden suojaamiseksi) sähköä johtavaa muovia. Tätä en tiedä. Jos niin on se saattaisi, ja tekisikin tuon saman. Ihminen olisi siinä kondensaattorin toinen levy ja kone se toinen. Tällikin tuntuisi varmaan staattista kipinää vastaavana.
Jos saksien kärjellä koskisi USB-liittimen maahylsyä, tai mitä tahansa koneen maadoitettua osaa, olisi tapahtumaketju aivan sama.
Ihan läppäri on kyseessä ja perus kuulokkeita olin laittamassa kiinni.
Ääh... Sitten tuo teoria ei käy. Ehkä sitten kaikkien staattisten purkausten emopaukku, jota kyllä suuresti epäilen. Tai yksinkertaisesti vain sattuma. Muuta en keksi.
-
Tuttavan kanssa mittailtiin niitä sassiksen jännitteitä. Kaksijohtimiseen maadoittamattomaan jatkojohtoon laitettiin kone kiinni. Maadoitusliuska koneen verkkotöpselistä jäi siis tyhjään. Sitten valittiin huolellisesti ehjät mittajohdot ja laitettiin digitaalinen yleismittari isolle vaihtojännite mittaukselle. Toinen mittajohdin kiinnitettiin tukevasti töpselin maaliuskaan ja toinen käsi laitettiin taskuun. Toisella mittajohdolla sitten tökättiin tujakasti vuorotellen vaihe- ja nollajohtimen koskettimeen.
Toisella kahdesta koneesta saatiin tulokset: 135 ja 90 V. Toisella: 123 ja 102 V. Ihan samat tulokset vaikka koneet olivat käynnissä tai kylmänä.
Sitten irrotettiin jatkojohdon pistotulppa ja purettiin kytkentä ja tarkastettiin muonavahvuus, ei tappioita.
-
Pitkästä viestistä äänenvaimentimella klipsaistu:
Mutta uutta käyttömaadoitettua asennusta ei saa tehdä, eikä maadoittamatonta rasiaa muuttaa maadoitetuksi nollaamalla (käyttömaadoittamalla, eli yhdistämällä suojakosketin verkon nollajohtimeen). SIIS EI SAA!
Nollaus ei ole aivan yksiselitteinen. Asennusta tekevän on arvioitava olosuhteet ja suoritettava asennus sen perusteella. Jos asennusmääräykset ovat nollauksen sallineet rakennuksen valmistumisen aikaan, voi edelleen tehdä myös muutoksen samaan tasoon, kuin silloin aikoinaan. Suosituksena on nollauksen teko lähimmässä pistorasiaa syöttävässä jakorasiassa, josta vedetään se kevi-johdin pistorasialle. Kuitenkaan turvallisuus ei siitä muutu, onko nollausjohdin viisi senttiä vai viisi metriä pitkä. Ellei huoneiston (esim. kerrostalossa) keskuksessa ole erillisiä PE ja N-kiskoja, on nollaus edelleen kutakuinkin samanarvoinen pistorasiaan tehtynä.
Jos jossain osassa ketjua on järjestelmä sellainen, että PE ja N ovat erikseen, ei niitä saa enää loppupäässä yhdistää. Tuo pääkeskuksesta asti tulevan PE-johtimen tuoma turvallisuus perustuu siihen, että pääkeskuksessa on potentiaalintasaus, joka on liitetty rakennuksen maadoitusjärjestelmään. Kun se on kunnossa, ei jakeluverkollakaan katkennut PEN-johdin aiheuta liian suurta vaaraa.
Kun sähköasennusten varmennustarkastuksia tehdään, otetaan huomioon myös nuo aiemmat määräykset. Mikäli asentaja on todennut oikealla tavalla tilanteen sellaiseksi, ettei nollaus aiheuta vaaraa, ei sitä tarkastaja määrää purettavaksi.
Erilaisiin laitteiden välisiin ja sähköverkosta johtuviin häiriöihin ei nollauksella ole välttämättä apua, siihen ei auta kuin potentiaalintasaus (joka on taas oma tarinansa)
-
Yleisön pyynnöstä tässä on lyhyt oppimäärä, josta suunnilleen näkee mistä on kysymys. On siinä myös esimerkkejä vanhoista järjestelmistä ja niiden muutosten reunaehdoista.
www.oamk.fi/~hannul/RAT_sahko/Sahkoturv_kuvina.pdf
Perustan kielteisen kantani uusien nollattujen pistorasioiden asentamiseen näihin sähköturvallisuusmääräyksiin.
Jos vanhoihin rakennuksiin tehdään remonttia, sähköjärjestelmää ei tarvitse uusia toisenlaiseksi niiden vanhanaikaisuuden ja nollattujen rasioiden vuoksi, vaan samanlaisia asennustapoja saa noudattaa.
Määräykset tarkoittavat ja puhuvat siis rakennuksen laajentamisesta, korjaamisesta, sähköjärjestelmän korjaamisesta. Ei ehjän järjestelmän (suojausluokan) muuttamisesta toiseksi. Kun kaikkiin tällaisiin töihin tarvitaan hyväksytty suunnitelma epäilen vahvasti, että suunnitelma ei saisi hyväksyntää, jos jokin vaaraton tila muutettaisiin vaaralliseksi.
(Vaarallinen tila ei tarkoita, että kaikki siellä olevat ihmiset olisivat jossain suuressa vaarassa, vaan sitä asennustapaa, jota siellä noudatetaan. Se on esi-isiltä periytyvä termi. Tila on vaarallinen, jos siellä on maadoitettuja tavaroita, joita käyttötoimenpiteenä kosketellaan.)
Kuten noista esimerkeistäkin näkyy, nollausta ei saa tehdä järjestelmän siitä pisteestä eteenpäin, jossa nollajohdin (N) ja suojajohdin (PE) haarautuvat erilleen. Yleisimmin ne haarautuvat ryhmäkeskuksessa, ja esim. keittiöön tulee erilliset N ja PE johtimet.
Nollauksen voi estää myös ryhmäkeskuksen päämaadoituskiskon johtokyky (rakenne).
Yhden pistorasian nollaaminen vetämällä ke-vi johdin edelliseen rasiaan, ja turvamerkitsemällä se rasia, edellyttää, että sitä rasian ke-vi johdinta ei enää jatketa muihin rasioihin.
Mutta mitäpä minä näitä selittelemään... on ne tuossa pdf:ssä selitetty aika hyvin. Mutta se on totta, että yksiselitteinen asia se ei ole. Siksi suosittelen koko huushollin kaikkien rasioiden muuttamista suojamaadoitetuiksi, jos se asia eteen tulee.
-
Mutta mitäpä minä näitä selittelemään... on ne tuossa pdf:ssä selitetty aika hyvin. Mutta se on totta, että yksiselitteinen asia se ei ole. Siksi suosittelen koko huushollin kaikkien rasioiden muuttamista suojamaadoitetuiksi, jos se asia eteen tulee.
Juurikin noin. Ne, jotka pohtivat itsekseen noiden maadoitusten muuttelemista, kannattaa ensin opetella tuo liite ja miettiä kuinka monta "muttajossitten" -vaihtoehtoa määräykset antavat ja kieltävät ja sen jälkeen antaa työ ammattilaisen tehtäväksi. Tulipa offtopicia kerrakseen, mutta aihe toistuu eri foorumeilla kahden kuukauden välein.
-
Tulevaisuus näyttää: kuinka monta kondensaattoria palaa oikosulkuun ja polttaa/laukaisee sulakkeen, ja kuinka monta palaa poikki ja sallii johtuvien häiriöiden syöttämisen verkkoon vuosikausia. Tosin siinä tapauksessa toiset lähistön laitteet suodattavat nekin.
Eiköhän noita enemmän poikki pala kuin oikoseen:
Y-kondensaattoreita käytetään verkkojännitesuotimissa siten, että ne on kytketty nollan ja suojamaan sekä vaihejohtimen ja suojamaan väliin. Tälläisissä sovellutuksissa kondensaattoreiden pitää olla rakenteeltaan sellaisia, että ne kestävät sähköverkon ylijännitteet sekä ne eivät mene vaurioituessaan herkästi oikosulkuun.
Mitä taas aloittajan aiheeseen tulee, niin itsekkin olin hieman yllättynyt koneen bootatessa kun laitoin Sonata III:n etu-USBiin kiinni jotain, millä ei varmasti ollut sähköisesti yhteyttä yhtään mihinkään. Mikä lie noissa liittimissä ongelmana? Onneksi noissa ei ole tulta syökseviä powereita kuten vanhemmissa malleissa.
-
Ehkä poweri ei olekaan viallinen. Tuo toinen tietokone, jossa ei ollut jännitettä, on vanha ja voi olla että siitä puuttuu EMC suojaus, mistä näitä tietää. Mittaan vielä myöhemmin noita juttuja mitä retu ehdotti.
Nyt pääsin mittaamaan tätä kotelon jänniteongelmaa. Jännite ei tulekaan powerista vaan antennikaapelista. Vanha putkitöllö näytti olevan sen lähde. Juotin kaksi 560 p konkkaa sarjaan TV antennikaapeliin, toisen vaippaan ja toisen keskijohtimeen. Jännite pieneni mutta kumma kyllä tämänkään jälkeen jännite ei ole nolla vaan 7 V AC.
Tämä alkoi ihmetyttää ja tutkin lisää. Talossa on kaksi mittaritaulua, toinen alakerrassa ja toinen yläkerrassa. Harava-antenni katolla josta yhdyssuodattimen kautta kaksi kaapelia sisälle. Ei aktiivisia komponentteja.
Mittasin siis jännitettä pistorasian suojamaan ja antennirasian maan välillä.
1) Katkaisin sähköt molemmista tauluista ja irrotin antennikaapelit rasioista jolloin jännite 0,1 V.
2) Käänsin pääkytkimestä sähköt päälle yläkertaan jolloin jännite oli 3,3 V.
3) Alakerran pääkytkimestä sähköt päälle ja TV antenni kiinni jolloin jännite oli 4,7 V.
4) Yläkerran antennipistoke kiinni jännite oli 6,9 V.
Hämmentävää, mitähän tuossa pitäisi vielä mitata? Olisiko vielä joku maadoitusongelma?
-
Onko ne antennisysteemit maadoitettu? Varmaankin on, tai pitäisi olla jo ihan ukkossuojauksen takia, mutta onko kunnossa? Antennijohdot tuppaa hapettumaan aikaa myöten. Sama pätee tietysti kaikkiin ulkona lojuviin piuhoihin.
Ota mittaillessa huomioon että jännitemittarin sisäinen vastus on melko suuri. Todennäköisesti luokkaa 10MΩ. Koska mittari ei juuri kuormita, pitkän piuhan päässä voi olla näyttämää. Aiheutuu siis todennäköisesti hajakentästä (enkä tällä syytä ketään erityisesti ;D).
Tietysti jotain voi vuotaa telkkaristakin, mutta aika epätodennäköistä ellei sitten ole putkitelkkari (sellainen jossa on muitakin putkia kuin se kuvaputki).
-
Katolla on sen verran lunta että täytyy vielä lykätä sinne kiipeämistä. Muistelen kuitenkin että antennissa ei ole maadoitusjohdinta. Toisaalta antenni on kiinnitetty metallipannoilla ja -tuilla pellitetyn savupiipun ympärille joten maadoittuisiko se tuota kautta jos peltikatto on maadoitettu.
Eikös maadoitus ole kuitenkin ukkossuojauksen takia? Vaikuttaisiko antennimaston maadoitus myös mittaamaani jännitteeseen? Olisiko niin että maston maadoittaminen maadoittaa haravan kautta myös kaapelin vaipan?
Tuo jännite antennikaapelissa on nyt horeksivaa sorttia ja virta on pieni, 4,7 kohm vastuksen yli mittari näytti vain 0,1 V. Viittaa mielestäni tuollaiseen "staattiseen" sähköön josta pääsee eroon maadoituksella.
Maadoitin tietokoneen kokeeksi patteriin mikä aiheutti pientä kipinöintiä. Voisiko tuota käyttää siihen saakka kun yritän saada vedettyä maadoitusjohdon antenniin.
-
Ota mittaillessa huomioon että jännitemittarin sisäinen vastus on melko suuri. Todennäköisesti luokkaa 10MΩ. Koska mittari ei juuri kuormita, pitkän piuhan päässä voi olla näyttämää. Aiheutuu siis todennäköisesti hajakentästä (enkä tällä syytä ketään erityisesti Grin).
Tuota hajakenttävaikutusta 8) epäilisin myös. Telkkariantennin ja muidenkin paljon pitkiä johtimia sisältävien verkostojen sisällä ja niiden välillä on ihan varmasti jännitteitä ja virtoja, ja nimenomaan vaihtojännitteitä, jotka syntyvät ihan luonnostaan induktiolakien määrittämin tavoin ja myös kapasitiivisesti. Se on yllättävän voimakas vaikutus. Hajakentän avulla on rakennettu lukuisia pseudoikiliikkujia, jotka näennäisesti eivät tuntuisi ottavan energiaa mistään ja silti vaan pyörivät.
Hajakenttiä on eniten rakennuksissa, joissa on sähköjohdot rakennettu putkiin. Siinä on se ilmiö, että johtoihin ei tule kierrettä, ne ovat vaan suorana rinnakkain putkissa, kun taas kaapelissa johtimet kiertävät harvaa kierrettä toistensa ympäri. Kun kaapelin johtimet, niin kuin virrallinen johdin aina, tekevät magneettikentän ympärilleen, se syntyy keskimäärin yhtä paljon joka suuntaan. Siksi niiden kenttien vektorisumma on likimain nolla.
Antennista lähtee kaksi johdinta dipolin päistä parijohtona. Useimmiten ne on heti kytkentärasiassa muutettu epäsymmetriseksi koaksiaaliksi. Sekään ei ole kytketty antennimastoon missään. Maston maadoitus tulee vetää mahdollisimman suoraan alas maadoituselektrodiin, koska se on ukkosenjohdatin. Sitä ei kytketä sähkökeskuksen maadoituskiskoon, vaan erilliseen potentiaalintasauskiskoon, johon tulee paksu maajohto myös pääkeskuksen maakiskosta. Tästä asiasta on myös kuva tuossa edellä olevassa pdf:ssä.
Antennin koaksiaalin vaippa puolestaan kytkeytyy maahan antennivahvistinkeskuksessa. Kun koaksiaalin vaippa sitten kytkeytyy maahan myös rungostansa maadoitetun laitteen, esim. tietokoneen kautta, on hurinalenkki valmis, sitä pahempi mitä isompi talo ja mitä laajempi sieppauslenkki. Jos maadoittaisin kapasitiivisesti sen vaipan tietokoneen liittimeen, laittaisin n. 1 mikrofaradin polyesterikondensaattorin sarjaan, vähän kuin tasavirtaerotuksena.*
Jos siinä antenniverkossa ei ole mitään keskusta, ja se kaapelointi on ehjä, eikä koske mistään galvaanisesti peltikattoa tai mastoa, sen koksin vaipan jännite maahan mitattuna voi tulla myös jostain telkusta. Se selvinnee kun yksitellen nyppii niistä kaapelin irti.
En laittaisi mitään lämpöpatterimaadoitusta. Ennemmin vetäisin sähkökeskuksesta putkeen kevi johtimen ja laittaisin maadoitetun pistorasian. Sähkökeskukselle tekisin oikeaoppisen potentiaalin tasauksen heti kun routa sulaa. Ja tietysti antennimastolle ukkosenjohdattimen samalla.
Onnea harrastukselle. ;D
EDIT: Kirotusvireitä korjasin. *Tässä kohdassa pitää muistaa, että molempien antennijohdon johtimien, keskijohtimen ja vaipan, tulee tehdä rf-signaalin kannalta yhtä pitkä kulkutie, vaikka olisi mitä nappeja väliin kytketty. Käytännössä se siirtotie muuttuu silloin parijohdoksi. Sen impedanssisovitus osuu kohdalleen, jos parijohdon osuuden pituus on yksi kahdeksasosa aallonpituutta (sillä telkkarin uhf-katselualueen keskimmäisellä taajuudella). Aallonpituus metreinä saadaan kun luku 300 jaetaan megahertsimäärällä.
-
Ei se noin mene tämän log-periodisen antennin tapauksessa. Koaksiaalikaapeli viedään antennin kytkentäpisteeseen saakka jossa vaippa puristetaan ruuvilla antennin runkoputkeen ja keskijohtimelle om oma ruuviliitoksensa. Kun tuota ajattelee niin eikös vaippa maadoitu samalla kun maston maadoittaa.
Jos tuo systeemi nyt kelluu koska tietokone ja TV on maadoittamattomissa rasioissa, kaapelin vaippa nappaa häiriöjännitteitä. Jos maston maadoittaa, häiriövirrat menevät maihin.
Mittasin pientä häiriöjännitettä myös silloin kun mihinkään antennirasiaan ei ollut liitetty mitään. Tämä ihmetytti mutta tuon selitys on siis 230 V johtimista kytkeytyvät häiriöt.
Jos rasioita aletaan vaihtamaan maadoitetuiksi niin pitää kutsua sähkäri ja homma voi laajeta, ties montako rasiaa pitää vaihtaa. Ja mihin sen jälkeen voisin liittää luokan 0 jalkalamput joita niitäkin sattuu olemaan?
Toki olisi aihetta käydä läpi talon maadoitukset. Toisaalta tämä on yli 50 v näillä mennyt joten miksi alkaisi enää isompaa remppaaa? Niin tai miksei, on ollut sikäli tuuria että salama ei ole vielä kai taloon osunut.
Oikeaoppinen ukksosuojaus olisi suuritöinen muutos. Jos nyt tarkastelisin vielä eriilliskysymyksenä tätä koaksiaalikaapelin vaipan maadoittamista ja yritän sen laittaa kuntoon.
-
Ei se noin mene tämän log-periodisen antennin tapauksessa. Koaksiaalikaapeli viedään antennin kytkentäpisteeseen saakka jossa vaippa puristetaan ruuvilla antennin runkoputkeen ja keskijohtimelle om oma ruuviliitoksensa. Kun tuota ajattelee niin eikös vaippa maadoitu samalla kun maston maadoittaa.
Yhä kauemmaksi mennään aiheesta. ::) Logperiodisessa on kaksi pitkää sauvaa, jotka muodostavat parijohdon. Niiden sivuilla on antennidipolin puolikkaita vuorotellen toiselle ja toiselle puolelle, kerta kerralta lyhyempiä. Lyhyempien dipolien päästä * kytketään koaksiaalikaapeli, joka voidaan tehdä suoraan, koskapa siinä kohdassa impedanssi (jännitteen ja virran suhde) on n. 60 ohm. leveimpien dipolien päästä sauvat, jotka toimivat useimmiten myös rakenteen kantavan runkona, ovat eristimellä kiinnitetty mastoputkeen. Jos runkosauvoja jatketaan sopivan*** pituisiksi, ne voidaan myös oikosulkea, ilman että rf sitä huomaa käytetyllä taajuusalueella. ** Eristin on kuitenkin yleisempi ja parempi.
Jos tuo systeemi nyt kelluu koska tietokone ja TV on maadoittamattomissa rasioissa, kaapelin vaippa nappaa häiriöjännitteitä. Jos maston maadoittaa, häiriövirrat menevät maihin.
Se masto kannattaa maadoittaa joka tapauksessa, mutta ei antennikaapelin kautta. Siitä tulisi ukkosen houkutin.
Jos rasioita aletaan vaihtamaan maadoitetuiksi niin pitää kutsua sähkäri ja homma voi laajeta, ties montako rasiaa pitää vaihtaa. Ja mihin sen jälkeen voisin liittää luokan 0 jalkalamput joita niitäkin sattuu olemaan?
Toki olisi aihetta käydä läpi talon maadoitukset. Toisaalta tämä on yli 50 v näillä mennyt joten miksi alkaisi enää isompaa remppaaa? Niin tai miksei, on ollut sikäli tuuria että salama ei ole vielä kai taloon osunut.
Tämähän se harmi on, mutta silloinhan sitä ei ole jos kaikki vermeet ovat kelluvassa maassa ja suojaeristettyjä, kuten telkkarit, ja tietokoneen takalevyyn ei sorkita.
Oikeaoppinen ukksosuojaus olisi suuritöinen muutos. Jos nyt tarkastelisin vielä eriilliskysymyksenä tätä koaksiaalikaapelin vaipan maadoittamista ja yritän sen laittaa kuntoon.
Minusta parempi olisi antaa sen antennin vaipan kellua irti maasta, vaikka juuri sillä konkkakonstilla. Ei ainakaan mitään vesijohtomaata.
EDIT:
* Siis kytketään niihin pituussuuntaisiin rinnakkaisiin runkoputkiin, keskijohdin toiseen ja vaippa toiseen.
** Yleismittarilla vastusmittauksella linjan alapäästä näkyy: onko eristintä vai eikö, koska ilman eristintä vaippa ja keskijohdin ovat tasasähköllä oikosulussa muutamia ohmeja, ja tällöin se linja on molemmista johtimistaan mastoputkessa galvaanisesti. RF-taajuudella ne eivät suinkaan ole oikosulussa.
EDIT 2:
Liitin vielä kuvan tuosta runkosauvojen *** jatkamisesta. Ne muodostavat impedanssisovituksen, tuttujen kesken balun, joka on tasasähköllä, ja 50 Hz:llä oikosulku. Siksi molemmat koaksiaalikaapelin johtimet, keskilanka ja vaippa, ovat galvaanisessa yhteydessä mastoputkeen ja peltikattoon ja keräävät suuren määrän hajakenttää, joka sitten näkyy alhaalla tietokoneen takalevyn antenniliittimessä ja sitä kautta koko koneen rungossa. se saatta jopa aiheuttaa tuon aiheen kysymyksen boottausongelman.
[ylläpito on poistanut liitteen]
-
Hommasin tässä taannoin käytetyn tietokoneen. Jo heti alussa sen kanssa oli ongelmia, mutta emolevyn vaihto selvitti asian. Nyt on kuitenkin ilmennyt outoa uudelleenkäynnistymistä eli jos esim. kosketan usb-tikulla, tai vaikkapa jollain muulla metalliesineellä, etulevyn usb-porttia (kyseessä siis pöytäkone) koko masiina käynnistyy aina silloin tällöin uudestaan? Osaisiko joku tietävämpi kertoa mahtaako tuo olla staattista sähköä, vika kodin maadoituksissa jne. onko koneessa itsessään vikaa? Pikkuisen häiritsevää tuommoinen...
Kyllä kai tietokoneita näin pakkasten ja kuivan ilman aikaankin pitäisi pystyä käyttämään pitäisikö aina maadoittaa itsensä ensin. Tuntuu että muutekin sormille räpsyy jo ihan tarpeeksi. :-\
Täytyy vastata vielä tähän kysymykseenkin, koska tämä ketju on rönsyillyt maan ja taivaan välillä.
Pitäydyn edelleen siinä ensimmäisessä mielipiteessäni, että parasta on kutsua ammattilainen tarkistamaan sähköverkko. Kaikki tässä edellä melkeinpä sivuaa sitä tosiasiaa, että sähköverkon kaikki osat on saatava potentiaaliltaan tasatuiksi. Siis talossa on oltava maadoituselektrodi. Sähkökeskuksen maakisko on kytkettävä rakennuksen potentiaalintasauskiskoon, johon on kytkettävä maadoituselektrodi, vesijohtoputkistot, betoniraudoitus, tv-antennimasto ja -keskus. Tietokone on kytkettävä maadoitettuun, tai vähintään käyttömaadoitettuun pistorasiaan.
Tämän lisäksi on hyvä tehdä tietokoneen käyttöpaikan lattia ja pöytä ESD maton avulla staattisen sähkön purkavaksi.
Tietokoneen on hyvä olla sikäli "ehjä", että notkuvien etulevyjen takana ei tapahdu luvattomia oikosulkuja. Liittimien heiluvat koskettimet eivät tietenkään saa kosketella toisiaan.
Uskoisin, että näillä lääkkeillä tuokin ongelma poistuu.
-
;D ;D ;D ::)
-
Siksi molemmat koaksiaalikaapelin johtimet, keskilanka ja vaippa, ovat galvaanisessa yhteydessä mastoputkeen ja peltikattoon ja keräävät suuren määrän hajakenttää, joka sitten näkyy alhaalla tietokoneen takalevyn antenniliittimessä ja sitä kautta koko koneen rungossa. se saatta jopa aiheuttaa tuon aiheen kysymyksen boottausongelman.
Nyt joudun jatkamaan tämän ketjun väärinkäyttöä vielä; alkuperäinen kysymys taisi jo saadakin niin hyviä vastauksia kuin niillä lähtötiedoilla voi antaa.
Kun Hajakentällä näyttää olevan radiotekniikan pitkä oppimäärä takanaan niin en malta olla kysymättä eri antennityypeistä.
Jos siis log-per antennin molemmat johtimet ovat galvaanisesti kiinni mastossa (ja peltikatossa), se nappaa 50 Hz häiriöitä koko katon alueelta.
Eikö silloin häiriöiden kannalta ole parempi että mastoputkea ei yhdistetä peltikattoon (ei välitetä nyt ukkossuojauksesta)?
Jos vertaa muihin antennityyppeihin, esim. UHF/VHF haraviin niin onko eroa tässä suhteessa?
-
Jos siis log-per antennin molemmat johtimet ovat galvaanisesti kiinni mastossa (ja peltikatossa), se nappaa 50 Hz häiriöitä koko katon alueelta.
Eikö silloin häiriöiden kannalta ole parempi että mastoputkea ei yhdistetä peltikattoon (ei välitetä nyt ukkossuojauksesta)?
Jos vertaa muihin antennityyppeihin, esim. UHF/VHF haraviin niin onko eroa tässä suhteessa?
Päätelmä on oikeansuuntainen. On ollut tapauksia, että hurinalenkki on täytynyt katkaista tv-antennin kaapelista. Se on silloin tehty logperiod haravan osalta laittamalla pvc-muoviputken pätkä (sitä mustaa paksuseinäistä vesijohtoa, jos ei ole aivan sopivan kokoista, voi sen halkaista,) siihen kohtaan mastoputkea, jossa harava on kiinni omalla hammastetulla puristimellaan. Jos se haravan kiinnityspuristin on sitä mallia, että se on liikuteltavissa antennin pituussuunnassa, kannattaa merkata se vanha asento, että se sovitus balun ei muutu.
Koska telkkareista saattaa myös syntyä hurinalenkkejä, jos niitä on taloissa useita, voi myös alas laittaa dc-erotus-adapterin. Niitä tarvitaan useimmiten, jos on jälkiasennus masto antennivahvistin, jossa sähkö syötetään antennin omaa johtoa pitkin. Niitä saa antennitarvikeliikkeistä. On niitä menestyksellä tehty kahdesta 1 mikron konkastakin. Molempiin johtimiin vaan oma sarjakonkka.
Yagiantennilla ei ole sitä maayhteyttä. Sen kytkentärasiasta lähtee koaksiaali alas ja molemmat navat ovat pienohmisessa yhteydessä toisiinsa dc:llä, mutta irti maasta. Tosin niitäkin on nykyisin vaikka mitä mallia, enkä ole aivan varma kaikista. Joissakin on jopa vahvistin heti siinä kytkentärasiassa.
Mastoputken kiinnitystä peltikattoon on tavallisesti mahdoton roplata ruosteen takia. Hyvä ukkosen johdatin siitä tuleekin. Etenkin jos maadoittaa peltikaton jokaisesta nurkastaan maaelektrodiin. Ukkossiepparinkin voi laittaa tököttämään taivasta kohti. Jos sen tekee onkivavan hiilikuituputkesta, näkee onko salama lyönyt. Se nimittäin haihtuu savuna tuuleen ja pitää laitta uusi, mutta niitähän on yhdessä ongessa monta. Ja salamahan ei lyö kahta kertaa samaan kohtaan, eihän. ;D
-
Veikkaan että antennisi runko on eristetty mastoputkesta. Veikkailu ja spekulointi on kyllä turhaa, kannattaisi mennä katsomaan. Jos et halua könytä katolle talvella, näet varmaan maastakin onko antennirungon ja kiinnityspuristimen välissä muovilevy. Ainakin kiiikarilla (seuraavaksi tässä säikeessä alkaa varmaankin pohdiskelu eri kiikarien antennibongausominaisuuksista).
Häiriön nappaamiseen riittää pelkkä antennijohtokin.
-
Tätä asiaa ei tarvitse arvailla, tiedän sen koska itse laitoin antennin paikalleen. En tiennyt sitä että
antenni kannattaisi eristää putkesta. Aikaisemmin oli UHF + VHF antenni ja niissä ei näkynyt
eristystä. Kunhan lumet sulavat niin laitan pätkän mustaa putkea tuohon kiinnitysraudan alle.
Muutenkin pitää miettiä maadoituksia. Ehkä varmistaa maston maadoitus piipun peltiin jollain 16 mm2 johtimella. Tosin epäilen että edes peltikatto ei ole maadoitettu joten se pitäisi maadoittaa syöksytorviin jotka taas olisi saatava maihin. Tässä kohtaa homma menee tosi vaikeaksi, en tiedä vielä.